Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Niinpä. Mutta perässä varmaan kulki joukko "vanhoja partoja", jotka sanoivat että todellisen kuvan sisimpään pääsee vain kuution puulaatikolla ja märkälevyillä. Eritoten kinofilmi on hätähousujen hommia eikä siitä pitkän päälle hyvä seuraa. Nythän kaikki voivat kuvata. Räkänokat ja kotiapulaiset. Olen. Ja ironia on vaikea laji. --- Voitaisiinko todeta, että hyvä kuva on hyvä riippumatta millä se on tehty. Jollekin sopii filmi, jollekin digi. Ei kumpikaan niistä tee itse kuvaajasta sen parempaa. En ainakaan itse pysty sommittelemaan filmikameralla sen kummemmin kuin digilläkään. Tai päin vastoin.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Jos rohkenee nostaa kissan suoraan pöydälle: Välineiden kehitystä pidetään huonona ja kuvia vähätellään koska vanhan liiton kuvaajat ovat sisimmässään katkeria. Heiltä meni ikä opetellessa ja silti tulos ei ollut yhtä paljon näkyvyyttä saava, näyttävä ja hieno kuin nykyajan 'kakaroilla'. Sama ilmiö näkyy toki muuallakin kuin valokuvauksessa. Oikeastaan kaikessa missä uusi tekniikka on mahdollistanut nopeamman etenemisen ja oppimisen. Oikeasti ne parit filmikuvani joissa on selvästi jotakin maagista, ovat olleet ison formaatin henkilökuvia, joissa valoa on ollut liian vähän ja valotusaika on ollut pakosta pitkä. Jotenkin tuntuu, että ihmiset näyttävät paremmilta yrittäessään olla paikallaan sen 20sek.. Ehkä siinä joutuu pakosta rentoutumaan, mutta mene ja tiedä. Voihan takana olla toki jo ison kameran kanssa säätävän kuvaajan kuvattavassa aikaansaama hymyily..
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa AA:n 'healing brush' ei ollut yhtä huomaamaton kuin photoshopin Prikkausta näkyy paljon, mutta niinhän se aina tuppaa olemaan ison formaatin vehkeiden kanssa. Toisaalta se on käsityön jälki ja kuuluu luonteeseen, eli en väitä huonoudeksi.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Laitekeskustelua vaivaa perinteinen ajatuskummajainen jonka mukaan kamera tekee kuvan, ei kuvaaja. Teknisessä(kin) mielessä loisteliaita kuvia on syntynyt jo ainakin 100 vuotta. Eivät terävyys, laaja sävyalue, hallittu perspektiivi, suorat linjat ym. ym. ym. loputtomiin ole digiajan keksintöä.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Vuokkoa kompaten ja laajentaen, kun valokuvaus keksittiin ja alkoi yleistyä, siihen suhtauduttiin maalaustaiteen puolella perin nuivasti. Silloinkin vanhan liiton puolelta jupistiin, että jo niin ja niin monta sataa vuotta sitten saatiin hyviä kuvia aikaiseksi. Ei valokuvaamisella ole mitään yksinoikeutta kuvaan. Minulle on kuitenkin ihan sama ottiko Ansel Adams maisemansa tai Vivian Mayer katukuvansa filmille vaiko digille. Toki he tietty kuvasivat filmille, mutta eiköhän syynä silloin ollut vaihtoehtojen puute, eikä mikään periaatteellinen muutosvastarinta. Olihan heilläkin mahdollisuus tukeutua vanhempiin kuvantekemisen tekniikoihin, eli maalaustaiteeseen, mutta silti hyödynsivät aikansa modernia tekniikkaa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Totta. Tosin se, että osaa kuvata ei tarkoita sitä, että osaa maalata
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Voidaan ehkä myöntää, että maalaaminen on vaikeaa. Ainakin siinä mielessä, että vaikeampaa on tehdä "jonkinlainen" taulu kuin ottaa "jonkinlainen" valokuva. Tämä vuoksi valokuvaaminen demokratisoi kuvataidetta. Kun esimerkiksi potretit olivat aikaisemmin olleet aateliston ja varakkaiden luksusta, alkoivat työläiset näpsiä niitä Kodakin laatikkokameroilla. Voi tietysti myös sanoa, että filmille kuvaaminen on vaativampaa kuin digikuvaaminen. Ehkäpä jopa niin vaativaa, että filmikuvaajat ovat valokuvaajien eliittiä. Toisaalta digikuvaaminen on edelleen demokratisoinut kuvataidetta alentamalla kuvantekemisen kynnystä. Jotkut sanovat, että liikaakin, mutta ainakaan minä en haluaisi ottaa ihmisiltä pois sitä iloa mitä ensin digipokkarit ja sitten kännykamerat ovat tuoneet.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Toki teknisen kehityksen tuoma demokratisoituminen ei lisää niiden oikeasti osaavien määrää. Joitakin todella lahjakkaita varmasti on, jotka eivät esim. olisi laakafilmi-aikaan päässeet tekemään mitään, mutta rulla/kinon aikaan pääsivät. Tai vastaavasti filmillä oli vaikeaa (olisi pitänyt olla keskari), mutta digillä onnistuukin. Kyllähän teknisesti nättiä kuvaa tulee nykyään valtavat määrät. Riittää kun katsoo jotain 500px:ää. Mutta on sielläkin paljon kuvaa joka on vain hienoa ja nättiä, vailla sen syvempää fiilistä. Toki aina voi kysyä, että erottuisivatko vanhojen mestareiden tekeleet helposti tuosta massasta? Ajatellaan vaikka AA:n aikaa. Sillion ei edes Amerikan mittakaavassa ollut montaa kuvaajaa, joilla oli mahdollisuudet keskittyä kuvaamaan maisemaa samalla tavalla. Nykyään matkustaminen on helppoa, kaluston kuljetuskin on helpottunut. Monia AA:n kuvia voi yrittää toistaa helposti, onhan hänen tuotannossa paljon kuvia joissa ei ole mitenkään kaunista valoa. Jopa nykyajan filmikuvaajat voivat halutessaan yrittää kopioida esikuvaansa kohtuullisin mahdollisuuksin, toisin kuin vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Laakakalusto on halpaa, filmin kehityksenkään ei tarvitse mennä putkeen jos oikaisee ja skannaa. Kuvauspaikan voi katsoa aika hyvin kohdilleen netistä + erilaisin ohjelmin päätellä auringon/kuun asemat. Aika muuttuu. Mutta ketä ovat nykyajan mestarit? Kenestä muotokuvaajasta puhutaan kuin Karshista tai Mortensenista valaisutavan niemeä myöten? Kuka maisemakuvaaja muistetaan tulevaisuudessa kuin AA? Veikkaan, ettei ketään nykyisestä polvesta.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Näinhän se on, jos ikinä tulee kauppaan mitään uutta krääsää, on se aina hyvää, loistavaa ja pakollista, kaikki muu mielipiteyty on silkkaa katkeruutta! ;-D
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Miksi ketään pitäisi muistaa? Nehän on vanhoja juttuja. Eli huonoo.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Ei oikein tule mieleen ketään. Toisaalta ehkä maisemakuvaus ei enää ole se juttu, kun tosiaan 500px ja Flickr ovat täynnänsä auringonlaskukuvia. Ja (lähes) kuka tahansa, joka oikeasti sitä haluaa, voi matkustaa mihin tahansa maailmankolkkaan ottamaan ne 100 kertaa otetut kuvat. Sen sijaan esimerkiksi katukuvauksesta nousee koko ajan uusia nimiä esiin, vaikka Meyerowitz vielä elääkin. Toisaalta kuvaajien tajuton määrä verrattuna "wanhaan hyvään aikaan" diluitoi myös väkisin. -60 -luvulla jos Suomessa sai levytyssopimuksen, oli heti kaikkien huulilla ja Suosikin kannessa. Nyt joku Robin tulee ja menee, Keekki vetää stadionkeikan, mutta ei sitä kiikkustuolissa enää muistella... Enkä nyt oikeastaan usko, että joku Laila Kinnunen nyt niin paljon lahjakkaampi olisi ollut. Edelleen olen sitä mieltä, että jos digi olisi ollut saatavilla HCB:n ja AA:n aikana, niin en ole ollenkaan varma, että herrat olisivat kuvanneet filmille. No, HCB ehkä Leicalla, mutta kuitenkin.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Mielenkiintoinen tapaus: Joszef Pataki (www.fotoschwarm.de, suche: jpataki74). Esim. kalustosta: Canon EOS 3000 V/N, Canon 1000D; Miranda 2,0/50, Zenit-E, Helios 44 2/60, Canon 4/70-200 L, Tamron 2,8/90mm DI. Ehkä meillä on liikaa rahaa, toisin kuin Puolassa!
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Hienoja kuvia Joszefilla. Juu eihän ne kalliit laitteet takaa hyviä kuvia niin kuin ei rahakaan onnellisuutta. Mutta onhan se mukavampi isossa hienossa mersussa itkeä kuin vanhassa ladassa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Sitä tässä on itsekin yrittänyt tolkuttaa. Toiset loihtii hienoja, teknisesti moitteettomia sisältöjä, vaikka kännykästä tai pokkari-originaaleista. Joskus jopa tuntuu, että luovutamme vastuun heikosta kuvanlaadusta kameranvalmistajalle ja ensisijaisesti keskitymme perustelemaan kulutushinkuamme laatuasioilla... huoh...
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Nimenomaan. Välillä pieni koko on hyvää, välillä pieni kohina, välillä syväterävyydenhallinta, ja välillä läpiterävyys. Aina löytyy laatuasia perustelmaan, vaikka kinon vaihtoon kännykkään. Tai päinvastoin. Välillä korjataan ehjää, ja välillä säädetään rikkinäistä.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Jos sama tyyppi, niin hienosti kuvaa Yachica Mat 124G:llä. József Pataki
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kyllä mä oon jo pitkän aikaa sitten itselleni myöntänyt että olen vähintään yhtä paljon kameroiden kuin valokuvauksen harrastaja. Myönnettäköön sitten näin julkisestikin.