Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Muutamia ajatuksia. Minusta on erikoista, että liian hyvä kuvanlaatu on huono asia. Myös se, että kamerassa on jokin "fiilis". Tämä siis oma mielipide. Sillä itse haluaisin vielä parempaa kuvanlaatua kuin mitä nykykameroilla saa. Lisäksi mitä huomaamattomampi kamera on, eli sen toimintoja ei tarvitse miettiä, sitä parempi. Itselle se kuva on tärkein. Kamera on vain väline jolla sen saa aikaan. Ymmärrän toki, jos haluaa fiilistellä ja nostalgioida, mutta mielestäni, jos nykydigijärkillä ei saa hyvää kuvaa, vaan siihen tarvitaan jotakin, millä saadaan huonompaa jälkeä vaivalloisemmin, niin onko siinä sitten enää kyse itse kuvasta vai kuvaamisesta?
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Osittain samaa mieltä, mutta mielestäni ei haittaa vaikka kuvasta löytyy hiukan sitä "rosoa", oli se sitten nättiä kohinaa, raetta tai pehmeyttä, joihinkin kuviin ne vaan sopii. Toki jos biologian kirjoihin kuvataan niin liika kliinisyys on paikallaan. Ymmärrän myös että filmikuvaus antaa joillekkin enemmän.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Ei kai täällä kukaan sentään ole sanonut, että hyvä kuvanlaatu on huono asia. Korkeintaan sen, että tekninen kuvanlaatu ei ole ainoa tärkeä kameran ominaisuus. Onko kyse kuvasta vai kuvaamisesta? Eihän niitä voi erottaa toisistaan, kuvaamisen tuloksena syntyy kuva; ellei kuvaa ei myöskään tule kuvaa Toisin sanoen tavalla kuvata on kyllä yhteys siihen millaisia kuvia tulee. Ihan uteliaisuudesta, missä mielessä nykykameroiden kuvanlaatu on sinun kannaltasi vieläkin puutteellinen?
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kamera on minulle vähän sama kuin auto. Se, että se on huomaamaton, vaivaton ja ennen kaikkea, sillä pääsee ongelmitta paikasta toiseen. Kuvanlaadun parantamista odotan lähes kautta linjan. Kohinatonta kuvaa vielä iso 6400 ilman yksityiskohtien menettämistä, värien ja sävyjen säilymistä hyvinä käytettäessä korkeita herkkyyksiä ja ennen kaikkea, parempaa dynamiikkaa. Paljon parempaa kuin nykyvehkeissä. Selvennyksenä; kuvaan Nikonilla ja olen käyttänyt mm. kaikkia Nikonin täyskennorunkoja lukuun ottamatta D3x, D4s ja D810. Kuvauskohteet ovat lähinnä maisemat hämärässä / pimeässä ja ylipäänsä yötaivas. No, sivuillani niitä kuvia on.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Eihän hyvää kuvaa katsellessa (ainakaan minulle) tule edes mieleen, onko kuvattu filmille tai digille.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Minä taas katson kuvia kahtalaisella silmällä. Ensin ihan vaan kuvina välittämättä tekniikasta. Toisinaan taas kiinnostun kuvien tekotavasta - ja silloin kyllä on ihan perusasia, että onko kuvattu digillä vaiko filmille. Kino on kaltaiselleni ei yli 200mm teleobjektiiveja käyttävälle kuvaajalle luonnollinen valinta sen perustyökalun formaatiksi. Opin aikanaan kuvaamaan kinofilmille ja kyllä se formaatti nykyäänkin luontevimmalta tuntuu. En ole ajatellut siitä luopua vaikka käytänkin rinnalla erilaisia kameroita 1" kennokoosta aina keskikoon filmiin. Tekniikan kehittyessäyhä erikokoisemmat formaattit tulevat käytännöllisiksi. Pienistä kennoista saadaan ulos erittäin hyvä kuvanlaatu ja huippuvalovoimaiset objektiivitkin tuntuvat yleistyvän, ne riittävät jo moneen. Toisaalta samalla kinokennoisten kameroiden hinta on tulossa alaspäin. Keskikoon digin yleistymiseen harrastajakäytössä en kuitenkaan jaksa uskoa. Ja koska olen harastaja, niin viimekädessä valinnan perustuluksi riittää oma mieltymys. Ei ole pakko perustella asioida järkevyysargumentein.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tekninen kuvanlaatu on eri asia kuin KuvanLaatu. Tästä tässä on kysymys, ei kait kovin moni väitäkkään, etteikö nykyaikainen digirunko tuota ylivoimaista teknistä kuvanlaatua? Kerron nyt vielä kerran, ymmärtäköön kuka haluaa: Laite, joka pakottaa hitaampaan kuvaamiseen ja pakottaa asettmaan ajan ja aukon harkitusti, saa aikaiseksi sen, että sommittelua yms asioita tulee mietittyä jonkin verran enemmän ja tuottaa toisinaan laadullisesti (ei tekninen laatu) paremman kuvan. Näin ainakin minulla aivan tuloksista tehtyjen havaintojen mukaan. En väitä että pätee kaikkiin kuvaajiin.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Minulle kaikkien Nikonin nykyisten täyskennoisten kuvanlaatu riittää. Ei ole rajoittanut ns. luovuutta. Eri asia on sitten se, etteikö kuvanlaatu voisi olla teknisessä mielessä vieläkin parempi. Tuskin se mikään huono asia ainakaan olisi. meitä on tietty monenlaisia, mutta tämä meni nyt periaatteelliseksi. Vuosisatojen ja tuhansien varrella ihmiset ovat kiduttaneet itseään ties millä tavoin uskoen sen avaavan tien henkistymiseen, ellei peräti pelastukseen. Vuotava kumisaapas tai kivi kengässä ei ole kuitenkaan koskaan parantanut valokuviani. Eivät liioin epämukavat housut. En kertakaikkiaan usko siihen, että jos kamera on hankala ja sen säätöjen asettamiseen menee aikaa, niin silloin tulisi skarpattua enemmän kuvan sommittelun tai "ratkaisevan hetken" suhteen. Järki sanoisi, että ennemminkin huonot välineet haittaavat valokuvaamista. Oikea fiilis on sitten hieman toinen asia. Se saattaa tehdä kuvaajan innostuneemmaksi tai rohkemmaksi, mikä tietysti parantaa kuvia. Fiiliksellä on siis merkitystä. Mutta ei kai fiilistä sentään siihen palauteta, että kamera "pakottaa" kuvaajan johonkin?
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tässäkin on kaveri pähkäillyt filmin ja digin kanssa: Filmillä vai ilman?
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Itse teen asiat jopa niin hankalaksi, että yritän löytää oikean värilämpötilan kuvattaessa, siis valitsemalla värilämpötilan kelvineissä itse. Kaikki sanovat että sen voi säätää jälkikäsittelyssä erittäin helposti: kuinka voi muistaa kuvaustilanteen valon kompuuterin vieressä kaukana kuvauspaikan hetkestä. P.S. Lehti- ja actionkuvaajat ovat toinen luku, silloin tarvitaan automatiikkaa valotuksessa, värilämpötilan säätämisesä (jos ei ehdi kehittää digiä), tarkenuksessa (ei voi käyttää Samyangia, Zeissia tai vanhoja Nikkoreita).
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Niin näyttää, tein havaintoni toteutuneista kuvista, filmille täysin manuaalivehkeillä kuvatessa olen saanut (ei teknisesti) mielestäni parempia kuvia. Siis kyseessä oli toteamus siitä, miten filmi/digi on minulla vaikuttanut kuviin. Ehkä olin vain 60/70-luvulla paljon parempi kuvaaja? Helpointahan olisi palkata ammattilainen ja sanoa että "otappa tuosta hyvä kuva minulle". Fiilis olis erilainen, eikä tuloskaan aina olisi itseä miellyttävä, ehkä. --
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Ketjusta voisi siis päätellä että kameratekniikan kehitys aiheuttaa käänteisen kehityksen kuvien laatuun. Parhaat kuvat on jo otettu. Kun ennen vuotta 1980 syntyneet ovat siirtyneet manan majoille, hyviä kuvia ei enää oteta. Missä kohdassa kehityskaarta filmikameroista tuli kelvottomia kunnon kuvien ottoon? Oliko se rullafilmin tuotantoon saattaminen? Kinokoon yleistyminen? Filmin latauksen helpottuminen? Kaupallisten kehityslaboratorioiden markkinoille tulo? Automaattivalotus? Automaattinen tarkennus? Mielestäni digitalisoituminen on ennemminkin mahdollistanut hyvien kuvien ottamisen kuin estänyt sitä. Kuvat ovat saaneet myös uusia funktioita arjen dokumentoinnissa ja viestinnässä. Sille alueelle ei yllä hyvä - huono akselit ollenkaan.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Näin se on. Ja vanhat mestarithan ovat Wanhoja ja Mestareita siksi, kun kuvasivat aikanaan antiikkisilla vehkeillä. Siksi sekä AA että HCB hankkivat kuution kokoiset puulaatikot ja kuvasivat märkälevyille. Ei puhettakaan, että olisi hyödynnetty uusinta käytössä olevaa tekniikkaa, koska sehän vain huononsi kuvanlaatua. Mutta siis joo, mikä on ollut se valokuvauksen huippu teknologisesti, jonka jälkeen on tultu vain alamäkeä? Jo värifilmi oli belsebuubin tuotos. Valokuvaajan maailma on mustavalkoinen. Jonka kyllä huomaa aika monesta keskustelusta / ketjusta...
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Yhden asian unohdit. Myös semmoinen vankka käsitys elää, että zoomit huonontavat kuvia. Toisaalta kun katselee nykyajan välineitä hyödyntävien nuorten (ja vanhempienkin) valokuvaajien kuvia, niin taso vaikuttaa melko kovalle. Vaikea löytää evidenssiä sille, että välineiden kehitys olisi taiteen vastaista.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tuota, AA kyllä kuvasi laakafilmille ja HCB Leicalla kinokoolle. Teknologisesti välineistö tietysti on kehittynyt jatkuvasti, sehän on itsestään selvää. Samalla kuvaaminen on tullut hyvässä mielessä helpommaksi; tavallisen harrastajan on mahdollista aiempaa helpommin ja pienemmin virhemahdollisuuksin kuvata tilanteita ja aiheita jotka aiemmin olivat teknisesti kalliimpia ja vaikeampia. Se on toki pelkästään hyvä asia. Täysin eri asia on sitten se, että koska ihmiset ovat erilaisia, niin he myös kuvaavat eri tavoin. Ja johonkin tapaan sopii jokin välineistö paremmin kuin toinen.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Molemmat nimenomaan hyödynsivät aikansa uusinta tekniikkaa. Ovatko muuten käynyt katsomassa AA:n printtejä? Jos, niin mikä niissä on mielestäsi huonompaa kuin tämän päivän high tech -tuotannossa?
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Oikea värilämpötila? Sehän on filosofinen kysymys, eli mielipide. Tuo värilämpötila, toiset säätävät, ja toiset korjaavat, ja kuitenkin kuulemma tekevät samaa -tosin valtaosa samaan suuntaan: poistaakseen vallitsevan valon värin. Mitä sinä teet, valitessasi "oikean"?
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Se on vähän kuin välineissä yleensä. Se mikä on yhdelle käyttäjälle hyvä, ei välttämättä toiselle ole hyvä. Otetaan vaikka tuollainen APS-C-kennoinen peilitön järkkäri jossa on pelkkä takatelkkari ja jollaisia nykyään paljon tehdään ja jotka kyllä edustavat tyypillisesti hyvinkin tuoretta teknologiaa; voi olla monille kuvaajille todella hyvä ja sopiva, mutta itse en koskisi pitkällä kepilläkään.