Miten käy kun vuosikymmeniä filmille kuvannut ostaa täyskennoisen. Täyttä elämää? Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Näinä über-tekniikan hypetyspäivänä ei usein saa lukea tällaisia kommentteja.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tuo on kyllä todella tuttu tunne. Kuvailin myös muutaman vuoden (toki kroppikennoisella) DSLR:llä, ja mistään ei meinannut tulla mitään. Filmikameroiden viehätystä ei tuo DSLR kamera voinut mitenkään päihittää. värkki oli iso, ja Minoltan filmikameroiden ergonomiaan ja kokoon tottuneena oli aivan kammottava värkki. Eihän kuvanlaadussa mitään vikaa ollut, mutta ajatus siitä, että pitää säädellä isoa, aikaa, aukkoa, zoomia, värisävyjä yms yms yms. samaan aikaan ei vaan mahtunut tähän yksinkertaiseen kalloon. Kesti todella kauan, että olen päässyt sinuiksi digin kanssa. Nykyään kuvaan periaatteessa aika pitkälti samalla tavalla digillä kun ennen filmillä. Zoomeihin en juurikaan koske, vaan primet on 99%:sti rungossa kiinni. Kuvaan raakana, ja käsittelen raakakuvaa "negatiivina" josta vasta lähdetään lopullista kuvaa sitten tekemään samalla tavalla kun ennen pimiössä. Tai no ei ehkä ihan samalla tavalla
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Itselläni on myös suuntaus primeihin käynnissä. D600:ssa on valtasosan ajasta nokalla kiinteä 50-millinen, samoin KX:ssä ja F3HP:ssä 55 makro. Joskus jossakin on 35-millinen ja aniharvoin 105-millinen. Kaapissa on pilvin pimein zoomeja jotka eivät aikoihin ole päivänvaloa nähneet. Viime ulkomaanmatkalle pelkistin välineistöä entisestään, D600:n oli 50-millinen, kinofilmiä varten oli vain Olympuksen XA ja keskikokoa varten Franka Solida III. Vallan mainiosti tulin toimeen enkä yhtään enempää releitä missään vaiheessa kaivannut.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Edelleenkin kantelen mukana 14-24, 24-70 ja 70-200:n silloin tällöin mukaan tulee myös 105 micronikkor ja 50mm sigma
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Mielestäni zoomit vastaavat eri kysyntään kuin kiinteät. Jos jossain messuilla tai kissanristiäisissä kuvataan kaikkea, mikä liikkuu, on 24-105-millinen korvaamaton. Kaikki ultimaattiset laatutarpeet esim. potreteissa tai tuotekuvissa sitten kiinteillä.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa +1 Monta reissua Leicalla ja kolmevitosella. Joskus ns. eorooplaisien "pääkaupunkireissujen" kalustona Olympus µII + mv-filmi. Mahdottoman hyvin on pärjännyt, eikä tavaroiden roudaaminen noussut pääasiaksi. Rennonpaa. Having said that... Toki on ollut omalla tavalla hienoa kun on jaksanut kanniskella silloin tällöin Rolleifelxia tai Hasselia. Onhan niitä 6x6 dioja mukava katsella ja kuvaaminen on entistä keskittyneempää kun materiaalia on ruutumääräisesti paljonkin vähemmän. Silloin on liikuttu kulkuneuvoilla, joten urheilusuoritusta noista ei ole syntynyt.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kinokoossa hyvä 24-105mm ajaa kyllä asiansa 95% meikäläisen kuvaustarpeista, kun hankin m43 12-40mm F2,8 zuikon, niin en menettänyt paljoakaan, joskus haluaisi kaivaa jotain yksityiskohtaa paremmin jo kuvatessa esille, ja silloin olisi jopa vain 10mm pitempi telepää poikaa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Mielenkiintoinen kirjoitus! Filmissä ja siihen liittyvässä käsityössä on jotakin hyvin kiehtovaa. Toisaalta olen itse ihan liian laiska, että jaksaisin ainakaan opetella kehittämään filmejä itse.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Melkoisen kummallinen kirjoitus kaikkine merkkijuttuineen. En ymmärrä. Kapa
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Hieno kirjoitus. Ymmärrän hyvin perusteet. Parhaat kuvat (eniten itseä miellyttävät) olen saanut täysin manuaalisilla rungoilla ja kiinteäpolttovälisillä optiikoilla, Nikon F2+50/1.4mm ja Leica m2+50/2.8mm. Tuollainen yhdistelmä pakottaa ajattelemaan paljon enemmän. Nykyisin D800E:lla kuvatessa on melkein sama millainen valaistus ja tilanne on, aina saa teknisesti kuvan, josta aikoinaan pystyi vain unelmoimaan. Olen palaillut puoliväliin takaisin ja ainoa zoom on 14-24/2.8, jolle ei oikein kiinteistä löydy kilpailijaa. Automaattitarkennus on iän myötä tullut pakolliseksi.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Olen pahoillani jos tekstini oli vaikeasti ymmärrettävä, se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Vastaisuudessa täytynee yrittää kirjoittaa selkeämmin ja vähemmän hämmennystä herättävästi.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kiitos rohkeudesta laittaa kirjoituksesi tällä tavalla framille. Kritiikkiä se näköjään myös tuo esiin. Itsekin voin yhtyä siihen hiukan kärjistäen, että sen olisi voinut tiivistää lauseeseen "digikuvaus on tylsää" ja "tykkään edelleen kuvata filmille vaikka vuoden jo käytin digiä". Eihän tällaista palautetta antaisi jos ei tätä olisi näin tuotu tänne foorumille. Kuitenkin minulle tuli lukiessa hämmentynyt olo, kun kirjoituksen juoni ei tuntunut aukeavan eikä loppuakaan kohti tullut mitään huipennosta tarinassa. Sitä vaan totesi että jaaha ja onkohan muutkin kirjoitukset yhtä tyhjiä. Tuhat sanaa kertoo usein vain tarpeesta kirjoittaa. (Ei millään pahalla! Tykkään kirjoittaa ja tunnen että tuohon "tuhannen sanan muunnokseen" on juuri nyt hyvä lopettaa! )
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kiitos kommentista ja asiallisesta kritiikistä. Sellainen on aina tervetullutta. Toki tuo "digikuvaus on tylsää ... tykkään edelleen kuvata filmille" on asiallinen tiivistys tekstistä. Ajatukseni oli tekstissä yrittää tuota sitaateissa olevaa jollakin tapaa lisäksi omalta kohdaltani perustella ja samalla hieman mietiskellä tekniikan osuutta kuvaamisessa. Myönnän auliisti, että mitään draaman kaarta ei tekstissä ollut. Ovatko blogin kaikki tekstit yhtä tyhjiä, siihen olen jäävi sanomaan mitään Aivan oikeassa olet siinä, että varmaankin tekstejä pitäisi jäntevöittää, pelkkä kirjoitettu itsekseen mietiskely lienee useimmiten vain tylsää. No offence taken EDIT: Typo korjattu
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tuo on mielestäni omituinen klisee, että filmille kuvaaminen on harkitumpaa ja saa parempia kuvia. Ei se voi olla siitä kiinni. Muista tekijöistä. Monesti noiden digihärpäkkeiden kanssa pelehtevien kuvaamistouhussa huomaa sen, että kamera vie miestä eikä päinvastoin. Eikä se tietysti johdu kamerasta vaan miehestä. Kaiken maailman kustomointi vie kallista kuvausaikaa, käyrien katsominen myös, kun luulee, että sai hyvän kuvan, pitää se äkkiä vilkaista takanäytöltä, jolloin seuraava kuva menee ohi. Täysin kuvaajan omaa hölmöyttä, laitteistosta riippumatonta. Digillä voi kuvata täysin samoin kuin filmikameralla kuin esim Nikon F2:lla, esim. D700 kameran käyttö: - manuaalivalotus, keskustapainotteinen mittaustapa - katsoo kohdan, jonka haluaa 'keskiharmaaksi' - kohdistaa kameran siihen, laittaa etsimen alalaidassa olevan kohdan nollan kohdalle - kuvaa menemään tällä valotusarvolla. Itse käytin monesti pistemittausta ja keskimmäistä tarkennuspistettä, tarkennus kohteeseen, af-focuksen lukitus napin painallus, tähän asetuksista myös valotuksen lukitus, jolloin kohde tulee keskiharmaaksi pisteellä mitaten, lopullinen sommittelu Tuli paljon parempia valotuksia kuin matriisimittauksella. T Jukka
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa (Otetaas toinen versio nyt.) Itsekin aloitin 80-luvun alussa ja digiä olen harjoitellut vasta viime vuosina. Olen kokenut että koko työskentelyprosessi on niin toisenlainen, että turhautumista uuteen tulee väistämättä. Uutta pitää oppia jatkuvasti. Samaan aikaan ihailen niitä, joilla on elämä ja ajanviettotapansa niin järjestyksessä, että pystyvät kehittämään ja työstämään negoistaan kuvat edes sen verran eteenpäin samantien - tai edes kuvausvuonna - että voi laittaa niitä näytille edes foorumille. Sekä filmille että digille kuvaus kuvantyöstöineen tuntuu vaativan paljon aikaa ja tämä aika on jommasta kummasta pois kun toisen valitsee. Kun on jo kehittynyt aikoinaan alkupisteestä johonkin, tekniikan vaihtaminen on vaikeampaa, koska oma kriittisyys kuviaan kohtaan on aloittelijaa ja aloittelijan intoa suurempi. Pitäisi suhtautua järjellä digiprosessin opetteluun, kun alkuinnostusta valokuvaamiseen ei enää ole. ed. Tuohon uuden oppimiseen lukeutuu myös AF, jota filmillä en ole ikinä käyttänyt. Seuraavaksi tulen kokeilemaan AF-lukitusnapin toimintaa ja muitakin tarkennusmoodeja kuin yhtä pistettä, sillä toissapäivänä kävin kuvaamassa naapurin hevosia ja totesin laukaisimella lukittavan tarkennuksen turhan hankalaksi tavaksi liikkuviin otuksiin jolloin käsitarkennuksella olisin päässyt varmasti yhtä hyviin tuloksiin... Näin alussa sitä ollaan uuden tekniikan kanssa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kyllähän digillä ainakin teknisesti saa parempia kuvia kuin kinofilmille, tuosta kliseestä olen muutenkin samaa mieltä, vallan hyvin digillä voi kuvata aivan yhtä harkitusti kuin filmille, miksipä ei. Oma pointtini oli, että (minulle) näillä välineillä kuvaaminen on erilaista, ja ilmeisesti sen vuoksi, että filmivehkeisiin liittyy tuttuuden, ymmärrettävyyden ja sitoutumisen elementtejä, on jälki usein myös toisenlaista.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Juu, totta kai voi. Digillä kuvatessa vaan ei ole pakko tehdä niin, on liian helppoa antaa kameran viedä ja ihmetellä jälkeenpäin miksei ajatellut ensin. Manuaalijärkkärillä on pakko ajatella. Ei ole vaihtoehtoa. Kun kuvan eteen joutuu tekemään enemmän vaivaa, sitä tulee mietittyä enemmän joka tavalla. Edit: en tarkoittanut teknisesti parempaa kuvaa. Digillä saan kyllä teknisesti paremman kuvan.