Parissa ekassa kuvassa jouluvalo ja kuva ufolampun valokuiduista. Sitten tulee kaks kertaa meikän omaa kuvaa, niiden jälkeen kuvia pojistamme, rotikastamme ja tutun sakemannista. Ei nää nyt mitään kovin kummosia ole mutta jos näiden perusteella osaisitte antaa palautetta ja neuvoja...
kommentoin "pitää pojalla mopo olla" ja sitä kun sälli istuu kaivon kannella. hyvä on vääntää itsensä sellaiseen kulmaan että kölvin taustalla näkyy mahdolliismman vähän "ryönää" , siis esim kehon läpi meneviä matonkuivaustelineitä yms. se on mukuloitten kanssa haastavaa, se myönnettäkööt. jos kuvaan eksyy kulmista kurkistavia vieraita esineitä niin ne voi rajata pois. tykkään kai-pojan päristelykuvasta ja kaivonkannellaistujakin on kivasti valaistu. EDIT: omakuvissa on kyllä nätti malli mutta kiinnittäisin huomiota mallin ohjaukseen ,)
Kiitos pikkuteemu. Nyt muakin alkoi tosi paljon häiritsemään tuo pyykkiteline tuossa "mopokuvassa". Täytyy yrittää tarkemmin miettiä mistä suunnasta sen kuvan nappaa, jos ehtii
Omituisella tapaa se "pitäähän pojalla mopo olla" vaikuttas kiinnostavimmalta kuvalta. Kun se katso niin hymy levisi, nämä on niitä kuvia jotka ei teknisesti tykitä mutta jossa on sitä jotain vain osunut. Ehkä se että katse johdattuu tuonne eteenpäin jollakin tavalla? Kakkoskuva menisi omanlaisena yksityiskohtana ja taide pläjäyksenä, ihan siis omalla tavalla nätti. Tosin kuva ei anna samalla tavalla kuin tuo edellinen mopo juttu. Mutta nätti tietyllä tapaa. Myös omakuvasi itsestä on nätti, suurimmaksi osaksi siihen nyt on syyllinen se että malli on hyvin kaunis. Silloin ei tarvita kuin suhkot kaunis valo ja hetki näin karkeistaen. Kaihtimen varjot oli pop lisä. Koirakuvien poseerauksessa kannattaa koettaa hakea mahdollisimman nätti tausta. Loppu onkin helppoa jos koirat on sellaisia että ne poseeraa mielellään. Koiran tasolta vain kuvataan. Myös valo kannattaa olla kaunis kuten aina kuvissa monesti.
Parhaimmistoa edustavat valokuidut, omakuva sälekaihtimen edessä, mv-vauva ja palavasilmäiset koirat. Osa on ehkä hitusen kotialbumikamaa. Mutta nuo ensin mainitut ovat parhamipia, erityisesti valokuitukuva miellyttää graafisuudellaan.
Meikä diggaa eniten noista keltasilmäsistä paholaiskoirista... okei, on toi eka omakuvakin hieno... mut evil-koirat on erikoisempi. It´s so iiiiiiiivil!!!!!
Toi kolmoskuva kolahti omalla tavallaan. Itse olisin ehkä rajannut toisin, mutta eipä minuun siinä suhteessa kannata luottaa. Noi muut em. kuvat olivat ihan kehityskelpoisia, että ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja uutta materiaalia tulemaan.
Vilpittömän samaa mieltä. Liekö kyseessä raptähti Snoop Dogg kavereineen? Vitjat kaulassa, sigge suupielessä ja rennosta asenteesta kertova kiilto silmissä...?
Valokuitu, omakuva kaihtimilla ja rotikkakuva (rotikka yksinään, pieni kuva) osoittavat että taipumuksia on. Muut näistä esillä olevista on minusta sellaista kotialbumitasoa tällä kertaa. Taustoihin kannattaa kiinnittää specialhuomioo jo ennen kuvausta ettei tartte ruveta fotarissa suttaamaan jälkikäteen. Ja kaunis tai vain erikoinen valo on aina kuvassa hyvästä, joskin ulkokuvissa pilvipouta on parempi kuin kovin tömäkkä auringonpaiste. Jaa, niin jäi sanomatta että tuon kuviin kirjoittelun kanssa kannattaa olla tarkkana. Moni kuva on sillä pilattu. Tulee usein sellainen valmiiksipureskellun maku suuhun tai sitten vaan sattuu katsojan mielestä ruma fontti.
Omakuva kaihtimilla oli kiva! Noita valosilmäisiä rotikoita olen itsekkin "onnistunut" joskus kuvaamaan =D