Seuraa katkeroitunutta tilitystä. Jos joskus kohtaat tilanteen, jossa joku yritys tai media haluaa käyttää kuvaasi, mutta "meillä ei ole valtiettavasti juuri rahaa käytettävissä tähän, mutta me mainitaan sun nimi ja saat julkisuutta ja kyl me ehkä yhet pullakahviki sulle tarjotaan, ku ollaan niin kivoja!" niin älkää myykö. Pyytäkää oikea hinta. Tekijänoikeuslain mukaan nimi on ymmärtääkseni lähtökohtaisesti mainittava kuitenkin (voi pyytää lisähintaa jos haluavat jättää mainitsematta). Tähän törmää tuon tuostakin, ainakin musakuvauspuolella. Kuvia menee halvalla/ilmaiseksi, koska "jatkossa sitten ehkä on tarjolla jotain kivaa". Multa kysellään hintaneuvoa ja sitten kuva menee myyntiin 10% siitä hinnasta minkä sanon että "et ainakaan alle tuon myy". Kertoisin anekdootin, mutta on tilanne ns. päällä ko. "asiakkaan" kanssa (sama taho siis ostanut yhdeltä toiselta tyypiltä kuvan jolle annoin vähän vinkkiä että mitä kannattaa pyytää, ja on sitten toista kuvaa haluamassa minulta). Mä en ehkä niinkään huolissani ole siitä jos joku harrastaja sinänsä alakanttiin myy kuvia, mutta kun on tahoja jotka jatkuvasti pyrkii kusettamaan ja saamaan sillä sitten halvalla, niin ehkä kannattaisi itse kunkin ottaa järki käteen ja pyytää omasta työstä sen työn arvoinen hinta. Voi tietty olla ominaista lähinnä/vain musakuvauspuolelle jossa on kaikenlaisia outoja sääntöjä kuten että pitää joku omituinen passi saada nuoltua ittelleen kaulaan että pääsee kuvaamaan. EDIT: muokkasin otsikkoa vähemmän provosoivaan suuntaan
Vs: Elkää perkeleet myykö halvalla / ilmaiseksi. ja sitä sanotaan markkinataloudeksi..... - jonka innokkaimpia kannattajia ovat valokuvaajien ohella maanviljelijät ja taksikuskit - he tosin eivät sen ongelmista joudu kärsimään, tsaarinaikaisissa tukisuojeluksissa kun elelevät.
Vs: Elkää perkeleet myykö halvalla / ilmaiseksi. Ehkä kusetusta sanotaan markkinataloudeksi, mutta se kai ei muuta sitä seikkaa, että kusetetuksi ryhtyminen ei ole valokuvaajan kannalta edellä kuvatussa tapauksessa juuri koskaan kannattavaa. Se kai on relevantti keskustelunaihe näillä foorumeilla, riippumatta että millä sanalla asiasta puhutaan.
Vs: Elkää perkeleet myykö halvalla / ilmaiseksi. Nyt "repro" puolella on niin monta wanabee kuvaajaa, jotta voitte varautua itse maksamaan tulevaisuudessa että saatte kuvat lehtiin. Kaikkien kusetusten esiäiti, saat siten seuraavista kunnon korvauksen, menee läpi kun mielessä on vain oman kuvan julkaituksi saaminen, lehden businesta lisää se että kyseinen kuvaaja ostaa usemapia irtonumeroita mumolle ja isälle joka sanoo että ei susta tule koskaan mitää nähtäväksi.
Vs: Elkää perkeleet myykö halvalla / ilmaiseksi. Voi herramunjee.... olishan se tietty kivaa, jos omais lisenssin, jolla saa yksioikeuden tietynlaisiin tehtäviin. Ei tarvis nuoleskella ikäviä asiakkaita (asiakaspalvelun voisi unohtaa), ei tarttis norkoilla velotuksien kanssa (asiakas joko maksaa tai on ilman) jne. Tästähän meillä on hyvänä esimerkkinä mainitut taksit. Ajelevat jos viitsivät (ei aina sateella, auto likaantuu) ja taksat annetaan ylhäältä. Lupavirasto huolehtii, ettei kilpailua tule haitaksi asti. Vastaava 'liikennelupa'järjestelmä valokuvaajille, vai?
Vs: Elkää perkeleet myykö halvalla / ilmaiseksi. Niinhän se varmaan olisi. En kuitenkaan ymmärrä, miten tämä liittyy ketjun aiheeseen.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Johtunee varmaan siitä että nykypäivänä kuvaajia ei arvosteta tippaakaan. Tämän huomaa hääkuvissa yms. harrastelijaa toivotaan kuvaamaan häät parilla kympillä asenteella "kamera ottaa kuvat, ja tietokone editoi". Tai sitten säästetään koko palkkio ostamalla itselle parinsadan digikamera ja laitetaan sukulaispoika kuvaamaan. Tätä kaavaa voi sitten soveltaa mihin tahansa. Siinä missä ennen wanhaan kuvaaja piti originaalit (negat) itsellään, nykypäivä lyöt samaan rahaan rawwikuvat dvd:llä hääparille (tai ne keikkakuvat) tilaajalle kouraan.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Tuolla musakuvapuolellahan on mopo karannut käsistä tyystin. Siellähän on nykyään vallalla ajatusmalli, että kaikki kuvat käy, kunhan niistä vaan jotenkin tunnistaa artistin. Pääasia on, että kuvat on saatava halvalla. Helpoin konsti on myöntää jollekin fanisivuston pitäjälle kuvauslupa ehdolla, että annat meille kanssa ne sun kuvasi kaikin mahdollisin oikeuksin. Hulluinta tuossa on vielä se, että maksavia asiakkaita ei häiritse millään tavalla, vaikka musalehdessä olisi kuvat täysin ala-arvoisia. Mutta mitäpä tuota valittamaan, jos kaikki ovat tyytyväisiä. Niin se käy. Kirjoitti Vonnegutkin. Tuon johdosta en itse enää kuvaa musakuvia, kuin omaksi iloksi.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. ^ Jep. Mullahan on ns. "oikea" työ tässä ohella, eli voin pyytää just sellasia hintoja ku ittee huvittaa noista musakuvista. On muuten olemassa sellaisia asiakkaita jotka haluavat laadukasta mutta kusettavat/yrittävät kusettaa sen kuin ehtivät. Esimerkiksi erään suuren kansainvälisen levy-yhtiön Suomen "osasto" tarjosi erään Suomen suurimpiin kuuluvan bändin kuvista - kaikkien oikeuksien siirosta - 50 euroa per kuva (oli kyse noin kymmenestä kuvasta). Kuvat olisivat menneet mm. ko. levy-yhtiön mediapankkiin josta ne olisivat olleet lehdistön vapaasti käytettävissä, minulle ei olisi jäänyt muuta kuin ns. "isyysoikeus" kuviin (joka ilmeisesti tulee jotenkin siitä, että jos kuva ylittää teoskynnyksen, ei sitä voi miten vain raiskata ilman "taiteilijan" suostumusta). Sitten on eräs soittimien maahantuoja, joka on ihan oma lukunsa. Siitä voin kertoa lisää kunhan nyt vähän selkiäisi tuo kuvio. Sitten on pyydetty kansikuvaa lehteen ilmaikseksi ("saat näkyvyyttä"). Levy-yhtiöillä on kuulemma sellainen meininki, että levyn tekemiseen budjetoidaan x tuhatta euroa (tämä summa varmaan kerrotaan niissä sopimuksissa jotka artisti tekee levy-yhtiön kanssa ikään kuin selitteenä siitä, että levy-yhtiö aikoo käyttää omasta osastaan tämän verran levyn tuotteistamiseen jne - perustelevat artistille miksi levy-yhtiö ottaa sen summan minkä ottaa), mutta levy-yhtiö saa kaiken säästämänsä rahan omaan taskuun, eli jos levyn tekeminen maksaa esim 1000 eur, x-1 tuhatta euroa menee sitten "ylimääräistä" levy-yhtiön taskuun. Kuten sanottu, musakuvauksessa on hyvä juttu että on "oikea" työ ohella, voi naureskella huonoille tarjouksille kun ei tartte miettiä että onko leipää ensi viikoksi.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Kaikki "saat näkyvyyttä", "saat jatkossa keikkoja" jne (tehdä ilmaiseksi työtä jatkossakin) on vedätyksista vittumaisimpia, loukkaavimpia ja yleisimpiä. Jostain syystä ne katoavat kokonaan kun pyytää oikeita hintoja. Oikea kuvaaja pyytää oikeita hintoja. Yhdelle vakkaraiasaikkaalle tuli uusi mainostoimisto kuvioihin ja meillä on jo pitkään ollut vakiintunut hinnasto. Mainostoimisto pyysi kolmeen kertaan tarjousta kuvauksesta tuolla verukkeella. Olin vähän pihalla, yrittivät vissiin vetää välistä tai jotain. Lähetin hinnaston kolmeen kertaan siiheen koskematta sen kummemmin. Kuvat on nyt levitykseesä Sitten on tietysti näitä, ketkä haluavat mainoskuvauksen satasella ja käyttävät kamppikseen 100 kiloeuroa tai enemmän. Sitten viimisenä ns pirkka-asiakkaat. Vaativat kaiken mahdollisen palvelun ja vielä pilkkahintaan ja perään huudellaan, että on paskaa
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Pahus, sulla on selvästi paremmat kuvat kun mulla. Mulle ilmeisesti sama yhtiö tarjosi vaan 40 euroa, samoilla ehdoilla, eräistä Tuskassa räpsityistä otoksista. Ei oikein tiennyt mitä tuohon olisi sanonut. Käskin sitten artistin ottaa suoraan yhteyttä niin neuvotellaan. Ei ole vielä soittanut.
Vs: Elkää perkeleet myykö halvalla / ilmaiseksi. Tuossa käsittääkseni oli kyseessä ihan oikea kuvaaminen, eikä harrastelijan sellainen, joka on saanut nettipalautteessa amerikkahymistyksiä. Oikealla asialla ollaan. kapa
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Ja saa kanssa. Sellaista puusamaista itkua siitä kuinka harrastajat digikameroineen myyvät halvalla ja vievät leivän laiskan ammattilaisen suusta on nähnyt ja kuullut niin paljon, että on tullut sille allergiseksi. Itse asiassa, eihän tässä ketjussa sitä ollut kyse, vaikka huolimattomasti lukien tulkitsinkin niin. Siinä suhteessa olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että jos 'digikameran saaneet serkunpojat' haittaavat jonkun ammatinharjoittamista, tapaa syyllisen kyllä vessassa käydessään - sieltä se mulkoilee pesualtaan päältä tavallisimmin. Jos kauppa ei käy, on oman tuotteen hinta/laatusuhde huono.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Osittain olen Sakken kanssa samaa mieltä, osissa paikoin taas mielipiteet hieman eroavat. Musapuolella tämä on kongretisoitunut aika vahvasti. Siellä on vallalla hyvin pitkälle nykyään se, että mikäli levy-yhtiöllä on valittavana hyvä ja huono kuva, valitaan se halpa. Tämä taas johtaa siihen, että sinne haalitaan harrastajia kuvaamaan, mikä käy tosiaankin helposti, kun luvataan vaan kuvauslupa. Eikä noita harrastajia tarvi sinne hakea, ne hakeutuvat työhön ihan itsestään. Onhan se hienoa, kun pääsee siihen lavan eteen kuvaamaan ja on vielä kiva lappu kaulassa niin näyttää ihan proolta. Jotkut arvostetut lehdet käyttävät kyllä vielä ammattilaisia, eli toivoa ei ole vielä menetetty. Itse kirjoitin jo aikanaan jollakin foorumilla, kun olin Tammerefestissä kuvaamassa, en nyt muista mitä bändiä, mutta parinkymmenen kuvaajan joukossa meitä oli kaksi akkreditoitua, joilla oli järjestelmäkamera. Tämä kertoo joko sen, että siellä ei ollut ammattilaisia tai sitten sen, että pokkari soveltuu paremmin musakuvaukseen. Tuolla perus "pönötys"-kuva puolella taas ollaan toisenlaisessa tilanteessa. Siellä on monia vanhemmanpolven kuvaajia, jotka ovat pitäneet valokuvakauppaa ja ottaneet siinä ohessa lähes monopolihintaan kuvia. Kuvat ovat olleet samanlaisia jo vuosikymmeniä. Sitten kun kaupunkiin tulee uusi nuoremman katsomuksen omaava kuvaaja joka kuvaa kuvia siihen hintaan, että itse sillä elää, alkaa tuo vanhempi kuvakauppias itkemään tuosta kun harrastajat valtaavat alan polkuhinnoillaan. Mutta... Siellä vaakakupissa on myös toinen puoli. Huomattavaa on myös, että tavan ihmiset eivät ymmärrä valokuvista yhtään mitään. Heille kelpaa hyvinkin, että enon poika käy ottamassa isän ostamalla uudella kameralla ne hääkuvat. Niistä tulee sukulaisten silmissä varmasti ihan kivoja, varsinkin se kuva on hieno, missä meidän Elinalla on niin mairea hymy. Ulkopuoliselle, joka ei oikein tunne ihmisiä kuvassa, kuva on aika mitäänsanomaton. Sitä ei oikein edes viitsi katsoa ja silloin kuva on täyttänyt vain yhden tehtävistään, siitä on tullut muisto, eli repro hetkestä. Sen voi laittaa sinne kansioon, millä karkoitetaan epämieluisat vieraat, jotka eivät ymmärrä lähteä ajallaan. Tietysti onhan noita osaaviakin kuvaajia harrastajien joukossa, tälläkin foorumilla muutama tuhat, jotka pystyvät varmasti kohtuullisen hääkuvan ottamaan. Silti, jos ammattikuvaaja ottaa hyviä kuvia ja niiden hinta on kohdallaan, kuvaajalla on varmasti riittävästi töitä ja varmasti niillä töillä myös elää. Kyllä luotettavalle ammattilaiselle on paikkansa, joka toimittaa varmasti kelvolliset kuvat sovittuna aikana. Eli, samaa mieltä olen, ettei harrastajat tule asiansa osaavan ammattilaisen leipää viemään.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Juu ei tämä nyt oli "provo" tai minun keinoni kuvata "alan tilannetta", jos puhutaan tämmöisistä keikkakuvauksista jossa asiakkaana saattaa olla yksityishenkilö.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Leinee tilanne musapuolella jo valmiiksi se että on totuttu ilmaiseen/puoli-ilmaiseen työhön, muusikot kirjoitelee alle mitä vaan että saa levyn tehtyä ja ruodarit leinee wannabee muusikoita jotka tekee myös työsä ilmapiiri ja kalja palkalla? Eräs muusikko kertoi minulle että keikka palkio viiden hengen bändillä oli kokonaista 300e. Tilanne leinee sama kuin hevostalilla, jossa pikkutytöt jonottaa että saa ilmaiseksi siivota hevon paskaa.
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Näin. Suuressa maailmassa lämppäribändit *maksaa* siitä, että ne pääsee lämppäämään jotain suositumpaa orkesteria. Mua kiinnostaa enemmän, että mitä voittoa tavoittelevat (ja sitä tehokkaasti tekevät) Levy-yhtiöt, festarijärjestäjät, instrumenttimyyjät, keikkajärjestäjät ja lehdet tekevät ja kuinka paljon kusettavat, tai kuinka suhtautuvat mainittuihin "oikeisiin" valokuvaajiin. Valitettavasti tämä asia ei ole järin hyvällä mallilla. Puhutaan siis musamaailmasta. "Normaalilla" mainospuolella kuvasta maksetaan, noin nyrkkisääntönä, 10-kertainen hinta (vaikka käyttö on samaa, esim. (kitara)mainosjulisteet jne). Samoin "suuressa maailmassa" (Suomessa tää homma on todella huonolla tolalla). Kiitti, Jari, hyvästä vertauksesta, pitää pistää mieleen
Vs: Elkää myykö halvalla / ilmaiseksi. Olisko sitten kyse kysynnän ja tarjonnan laista? Jos näitä "lämppärikuvaajia" on jonoksi, niin miksi kukaan maksaisi siitä kellekkään? Itse olen kyllä veloittanut musajutuista ihan saman taksan, joskus jopa enemmän, kun muista perus promo- tai mainosjutuista. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että kuinka innokkaasti on itse tunkemassa keikoille jne. En ole koskaan tyrkyttänyt itseäni minnekkään, vaan minua on aina pydetty jonnekkin. Silloin kai helpompi pyytää asianmukainen korvauskin? Jos ajatellaan asiaa näin, että jos Pekka naapurista tulee kysymään, että haluanko hänen vaihtavan minun talvinakit kesänakkeihin, niin ajattelisin kaverin harrastavan autoja ja tekevän homman huvikseen. Kiitokseksi voisin tarjota bisset tms. Jos taas huristelen huoltikselle, niin tiedän palveun maksavan listahinnan verran.