Herttainen ja herkkä lapsikuva, nuo käden vääntämiset tekee kuvaan sen syvyyden, mystiset lapsen ajatukset, joita hän kovasti jäsentelee mielessään. Valokuvan tekniset valinnat ovan myös makuuni. Kuva joka piristää ja teki ainakin minut hyväntuuliseksi
Syö tuossa nyt sitten, kun välineet on siirretty kauas pois... Katse kaukaisuuteen tekee kuvaan haikean tunnelman. Kasvojen profiilista tulee mieleen piirretty Hitchcockin profiili. Sormet laskevat vuosia, jolloin pääsee itse ulos. Kuvaa olisi hieman saanut terävöittää pienennysvaiheessa. Samoin rajausta hienosäätää. Vasemmalla näkyvä lautanen ja oikeassa alakulmassa näkyvä pöydänreuna kiinnittävät huomion vääriin paikkoihin. Muuten kuvan väri, asetelma ja tunnelma ovat hyvät.
Kiitos. Nuo sanat lämmittävät mieltäni. Itse en ollut edes hoksannut tuota käsien vääntämistä ajatusten kuvaajana ennen kuin mainitsit sen. Olet siinä täysin oikeassa. Päävastuu tässä kuvassa onnistumisesta on varmaan erittäin taitavan mallin ja hyvän valaistuksen yhdistelmässä. Jotenkin tässä filmistä digiin siirryttyä on alkanut luonnonvalon suunnitelmallinen hyväksikäyttö kiinnostaa aikaisempaa laajemmin.
Nuo välineet ovat muistaakseni juuri siellä mihin ne syömisen yhteydessä/jälkeen päätyivät. Tuo kommentti Hitchcockin profiilista tarkoittaa että seuraavan kerran kun tulet kylään saat teepöydässä eteesi vain vauvanruokaa ja tuttelia. Terävöittämisestä olet varmaan oikeassa. Pitänee opetella. Olen samaa mieltä että lautasen reuna olisi pitänyt rajata pois. Taas sama: pitänee opetella tekemään se. Pöydän kulma kuitenkin omasta mielestäni kuuluu mukaan luomaan yhdessä lusikan ja pöytäliinan epäterävyyden kanssa kolmiulotteisuutta etualalle. Ylimääräisistä elementeistä itseäni häiritsee kuitenkin enemmän tuo keittiörappusten kiilto ikävästi kasvojen edessä.
Mulle tuli kanssa Hitchcock mieleen - persikkasosetta kiitos En huomannut sen lautasen reunaa ennen kuin tekstitystä. Mukavasti nuo linjat vie samaan suuntaan. Kuvassa on pyöreitä elämänmyönteisiä muotoja ja sitten niitä toisia :]
En ole varma tunnenko sinua vai en. Tuo yllä irvistelevää Mikael K. on kuitenkin vanha tuttu, oli bestmaninani sun muuta. (Hän jopa viittaa jossain omassa kuvassaan minuun "valokuvaajana" kertoessaan saaneensa minulta yhden ison vanhan mustan sametin, jota oli käyttänyt kyseisessä kuvassaan taustana. Minä puolestani olin saanut sen tamperelaiselta ihan oikealta valokuvaajalta Arto Jaloselta joskus 90-luvun alussa ollessani hänen apulaisenaan + prässättävänään TTKK:n arkkitehtuurin osastolla pariin otteeseen. Näin vanha kama kiertää aina sinne missä sitä tarvitaan.) Mikael K. piipahtelee toisinaan Tampereella liikkuessaan meillä joten tuolla lastenruokauhkauksella on painoarvoakin. Taidan antaa hänelle palkinnoksi tuosta Hitchcock-heitosta tuttelia ja perunamössöä.