Vs: Arabihevosia Ekan kuvan vaikutelma on huima. Hevonen näyttää kuin patsaalta, niin ylväs se on. Pidän kuitenkin enemmän toisen kuvan tunnelmallisuudesta. Siinä pääsee melkein silmäkkäin tämän aran eläimen kanssa.
Vs: Arabihevosia Ekassa kuvassa hevonen parhaimmillaan. Kansainvälisoloinen meininki. Sääli tuo epäterävyys. Itselläkin harrastehevoskuvausura tuo vain satunnaisesti lähes täydellisiä onnistumisia. Pahus, kun ne ei tee mitä kuvaaja pyytää.
Vs: Arabihevosia Aika turha hevosia on yksin yrittää lähteä kuvaamaan. Ei siitä tule mitään kuin tuurilla. Usein taustat ovat karmeita, joten ne pitää yrittää saada mahdollisimman huomaamattomaksi, ei muuta kuin aukkoa auki ja ohutta terävyysaluetta peliin. Joskus pääsee tietty itse vaikuttamaan siihen, missä se otus kuvataan. Jaguarin epäterävyyskommenttia en oikein ymmärrä, jos se tarkoittaa ensimmäistä kuvaa, tuota pönöä. Toisessa ei ole tarkkana kuin turpajouhet mutta tuosa se ei mielestäni haittaa, kun silmät ovat varjossa (ja oikeasti aika vähän voi vaikuttaa, mihin kamera sitten tarkentaa, kun hevonen laukkaa hengitys höyryten kohti). Arabien valokuvaamisessa on sitten ihan omat konventionsa, omat poseeraukset ja tyylit. Näyttelyissäkin on oikeastaan vain eduksi, jos ori hiukan riekkuu, silloin kun sillä on lupa siihen. Nämä kuvat tosin eivät ensimmäistä lukuun ottamatta edusta sitä tyyliä. Pari kuvaa näyttelyistä ulkomailta - näissä tilanteissa ei pääse kuvaaja vaikuttamaan poseeraukseen, vaan se on otettava, mitä saa. Topi
Vs: Arabihevosia <SIZE size="1"]"Jaguarin epäterävyyskommenttia en oikein ymmärrä, jos se tarkoittaa ensimmäistä kuvaa, tuota pönöä."</SIZE> Minusta tuo kuva tuossa koossa näille sivuille tuotuna on huttua. Alkuperäinen saattaa terävä ollakin.