Petri FTE: http://www.collection-appareils.fr/x/html/camera-3084-Petri_FTE.html Tosin sain sen vasta 80-luvulla. Samalla opin pitämään 28mm, 50mm ja 135mm objektiivien kolminaisuudesta. Nykymittapuullahan nuo ovat ahdistavan ahtaita kun peruszoominkin pitää lähtetä vähintään 24mm:stä
Ostin käytetyn Cosina Hi-Lite DLR:n Helioksesta Kampinkadulta 6.9.1976. Vielä tallella olevan kuitin mukaan rungon ja 50mm/1.8 auto cosinon objektiivin yhteishinta oli 600 mk, ja noin puolitoista vuotta vanhasta Canon Canonet 28:sta hyvitettiin vaihdossa 300 mk. Kolme satasta opintolainalla eläjän budjetissa oli sekin iso raha, mutta vastaavan tasoinen Cosina Hi-Lite 202 valovoiman 2.8 normaaliobjektiivilla olisi Helioksella maksanut muistaakseni 1050 mk. Tästä kamerasta näki jo kättelyssä, että sitä oli käytetty paljon. Messinki paistoi kakista kulmista ja maalit olivat kuluneet myös objektiivin otepinnoista, joten jonkinlaisella riskilläkin siinä mentiin. Kauppa kuitenkin kannatti, sillä Hi-Lite DLR palveli minua aina vuoteen 2000 asti. Silloin virityskoneistossa katkesi jousi ja irronnut josen kappale rikkoi hampaita kahdesta rattaasta, joten korjaaminen ei enää kannattanut. Muutama vuosi meni ilman filmiärkkäriä, mutta sitten eteen osui siisti ja hyväkuntoinen Cosina Hi-Lite 202, se jonka olisin silloin aikoinaan halunnut! Pitihän se ostaa kolmella kympillä nostalgiasyistä! Siinä on sama tekniikka, kokometallinen vankka runko, maineikas Copalin pystysuunnassa liikkuva metalliverhosuljin ja hiukan raskaan puoleinen peilimekanismi. Jo pelkän laukaisuäänen kuuleminen nostaa mukavia muistoja mieleen. Tosin 202:ssa rungon muotoilu on pelkistetympi eikä niin arvokkaan näköinen kuin DLR:ssä.
Kovan säästämisen jälkeen sain hankittua uuden Petri TTL -kameran 1,8/55 mm objektiivilla. Varsin konservatiivinen laite, eli muoviosia ei montakaan ollut. Mekaaninen suljin, eli toimi ilman sähköä, joskin objektiivin läpi mittaava valotusmittari tarvitsi pienen pariston. Valonmittaus tapahtui himmennetyllä aukolla, mikä oli hieman harmittavaa. Seuraava filmijärkkärini oli sitten uutena ostettu Canon A-1, joka on edelleen tallessa ja täydessä käyttökunnossa…
Minun ensimmäinen järjestelmäkamera oli Olympus OM-10 ja Zuiko 50 mm f 1,8. Vuosi oli 1982 tai 1983 ja ostin sen uutena. Sen jälkeen on ollut n. 30 kameraa, mutta tämä taitaa olla ainut uutena ostettu. Taloudellinen tilanne oli siis parempi ylä-asteella kun nyt kolmenkymmenen työvuoden jälkeen....
Mun eka filimijärkkäri oli Yaschica FX 3 , siinä oli joku 42-75 zoomi. Myöhemmin hankin 28 ja 50 milliset optiikat ja Philipsin salaman. Vuosi oli 1984 alkupuolella. Runko oli ihan hyvä.
Chinonflex TTL normaaliobjektiivilla, Helioksesta. Muistelen, että oikein tuntui näpeissä, kun oli painanut laukaisinta ja ääni sen mukainen.
Helioksesta ostin uutena 70-luvun lopulla Zenit EM'n, muuhun ei koululaisen rahat riittäneet. Ja taisi olla Tamronia ekat opiskat, sitten muitakin ns villejä. Sitten oli Fuji-kausi, kun M42-lasit piti saada sopimaan. Kunnes alkoi Nikon-aika, ensin F2 ja sitten F3 johon jäinkin jumiin kunnes tuli digi. Ja jännästi paluu Fujiin, kun ne oli tehty Nikonin runkoon, mutta filmivalmistajan kuvapuolella: se oli win-win.
AE-1 Program .... varmaan oli 50mm ...käytettynä...jumahti hetikohta. Vuotta en muista. Sen jälkeen tuli Nikkormat...käytetty ja 50mm F2...toimii vielä.
Mä muistelen, että Canon F-1. On mahdollista, että mulla oli joku halvempi Canon ennen tuota, mutta tuo on ainakin eka jonka muistan, eli luultavasti myös oikeasti eka, näin vanhalla iällä kun nuo nuoruuden asiat alkaa uudelleen olla muistissa päällimmäisenä...
Eka oli Minolta SRT 101. Muun merkkisiä, siis filmille sopivia, en ole omistanut. Tykästyin Rokkoreihin. Nyt vielä kaapissa amerikan muisto Minolta XD 11. Huollettuna odottamassa innostusta lähteä kuvaamaan.
Yashica tl elektro + 1,7/50 60-luvun lopulla, pari vuotta siitä eteenpäin ostin Nikon Fe:n + 3,5/28 + 3,5/55 micro + 4/105 micro + 4/80-200 zoom, tällä setillä oli mukava kuvata ja kauan ne olikin käytössä.
Exa 500 + 2.8/50 mm ja kesätyörahoilla 2.8/180mm Jena Sonnar. Sain kameran kinuttua lukioaikoina, Helioksen Exakta loppuunmyynnin aikaan. Kavereilla oli Nikkormatia ja Canonia, joita köyhän perheen lapsena en voinut edes haaveilla. Melkoinen määrä kouluaikojen dokumentointia tuli tehtyä, ottamiani ja vedostamiani kuvia tulee vastaan ainakin edesmenneen koulumme FB-ryhmässä. Ne tunnistaa teknisestä laadusta, ei linssin piirtokyvystä vaan pölyisistä tai naarmuisista negoista tehdyistä vedoksista