Olen tässä testaillut Fotospeedin valmistamaa farmerin heikennettä muutaman päivän ja aika hyvin olen jo löytänyt alueellisille korjauksille sopivan tekniikan. Hienosti toimii. Etsin sopivaa sekoitus-suhdetta myös laimealle liemelle johon valmis printti upotetaan ja saadaan koko kuvalle viimeinen briljanssi yläpäähän. Siihenkin löysin sopivan ajan ja sekoitussuhteen ja toimii erittäin hienosti, mutta tässä on nyt ongelma: sävyt avautuvat juuri sopivasti, mutta aineen keltainen väri muutta paperin pohjan tosi kellertäväksi. Pohja on normaalisti hyvinkin neutraali tai jopa kylmähkö. Fiksaaminen ja pesu ei poista kellertävyyttä. Kyse ei ole siis läiskistä vaan koko paperin valkoisuuden muuttumisesta hyvin kellertäväksi. Missä vika, mikä avuksi?
Vs: Farmerin heikenteestä kyselyä. Työskentelyssä paperin täytyy olla nesteestä vapaa, kuivaa printti paperipyyhkeellä. sitten kalligrafiapensselillä (ei metallia missään) varovaisesti sivelet haluttua kohtaa ja heti vedellä huuhdot pois. (Mulla on arkistossa erinomainen EERO RAVINIEMEN kameralehden artikkeli 60-luvulta, koettakaa löytää jostakin)
Vs: Farmerin heikenteestä kyselyä. Outo juttu, kyllä sen pohjan valkoisuuden pitäisi pesussa palautua. Farmerin heikenne on kaliumferrisyanidia ja kiinntettä sekoitettuna keskenään. Kun nämä komponentit ovat yhdessä, liuos pysyy aktiivisena ehkä kymmenisen minuuttia ja alkaa sitten menettää tehoaan kunnes lakkaa kokonaan toimimasta. Sitä siis sekoitetaan vain kerralla tarvittava annos. Aktiivisessa vaiheessa liuos on vaalean kellerävä eikä sen pitäisi juurikaan värjätä paperipohjaa. Mahdollisen värin pitäisi lähteä huuhtelemalla pois tai sitten viimeistään kiinnitteessä, muovipaperista hyvinkin helposti ja kuitupaperistakin kohtuullisessa ajassa. Heikennetty kuva vaatii aina lopuksi hyvän kiinnityksen. Onko sulla riittävän laimea liuos?
Vs: Farmerin heikenteestä kyselyä. raviniemen artikkelissa korostetaan että seoksen ferrisyanidi/kiinnitesuola täytyy olla puhdasta natriumtiosulfaattia eikä kaupan olevaa kiinnitesuolaa josta tulee hapan kiinite. kaliumferrisyanidi tunnetaan myös nimellä verilipeäsuola. Prosessi on siin 10% heikennettä joka sivellään kuvaan ja melkein heti pyyhitään pois imevällä paperilla ja seurataan hyvässä valossa reaktiota. kun ollaan tyytyväisiä tulokseen, sujautetaan printti kiinnitteeseen, huuhdellaan hyvin. Aikaa vievä prosessi...
Vs: Farmerin heikenteestä kyselyä. Olennainen asia jäi vielä pois. Liian voimakas heikennys, siis vahvalla liuoksella tai liian pitkän aikaa, aiheuttaa emulsion värjäytymisen kelleräväksi eikä sitä saa pois pesemällä eikä muullalaan keinolla. Heikennys on hienovaraista hommaa eikä sitä pidä tehdä liikaa, vain hiukan laimealla liuoksella sipaistaan vaaleita sävyjä kirkkaammaksi. Vaatii tosiaan kokeiluja ja epäonnistumisen sietämistä. Tiourean lisääminen heikenteeseen jonkin verran vähentää tätä värjäytymisen vaaraa, sitä monesti lisätään vedosten heikenteeseen.
Vs: Farmerin heikenteestä kyselyä. No jospa tämänkin laitan vielä: paras tapa on lähteä liikeelle täysin valmiista, kuivatusta printistä, joka todetaan aihioksi kirkastamiseen. Kostutetaan se läpikotaisin ja aletaan prosessi, jos printtejä on useita, kannattaa pitää kuiva referenssiprintti esillä vertailujen vuoksi. Hitaasti hyvä tulee... Alkaa tajuamaan miksi "hyvän printin" aikaansaamiseksi saattaa kulua...päiviä.