Olisikohan kenties tuo kuvassa laulava likka. Vielä jos nimen pistää vaikkapa Googleen, saa lisää aiheeseen liittyvää tietoa.
Eini tuli pinnalle 17-vuotiaana vuonna 1977 levytettyään suomenkielisen version Baccaran hitistä Yes sir, I can boogie. Sittemmin häntä on kutsuttu diskokuningattareksi. En kuulu hänen ihailijoihinsa.
Alan hämärästi muistaa, oliko Einillä jotain sutinaa Tapani Kansan kanssa? Kansan muistan paremmin ja jopa tunnenkin jollakin kaukaisella tapaa 80-luvulta. Kansa oli kova hiihtäjä tuohonaikaan. Hänellä oli dobermanni, jonka kanssa hän usein hiihti Luostolta Pyhätunturille ja takaisin. Luisteluhiihdolla hiihteli, tuo hiihtotyyli ei tuohon aikaan ollut vielä kovin yleinen. Muutamiakin kertoja tapasimme matkan varrella tai mehulla Pyhällä. Huippukuntoinen mies, hiihtomatka oli aika vaativa. Kansa oli siihen aikaan jonkin verran alle 40-vuotias.
Vajaan kilometrin päässä olevalla nuorisoseuralla Tapani Kansa kävi monta kertaa, Einikin tais olla. Itte lopetin aktiivisen tansseissakäynnin helmikuulla -79, joten Einiä en ainakaan montaa kertaa käynyt kattomassa. Viimeksi kun kävin tansseissa, niin T.Kansa siellä esiintyi. Ja silloin lährettihin vielä nykyisenkin emännyyren kans yhressä kotia, eli sillä reissulla ollahan vieläkin.
Minulla on Einistä yksi hiukan (no, vain hiukan) einiinkiva muistikuva. Joskus 70-80-lukujen vaihteessa järjestelin ammattiyhdistyksen kokouksia ja koulutustilaisuuksia. Oli syyspäivät tms. viikonlopputapahtuma Vääksyssä, Tallukassa. Menimme sinne järjestelyporukalla jo perjantai-iltana valmistelemaan viikonloppua, ja tietysti heti hommat hoidettuamme salin puolelle. Esiintyjänä oli Eini, veti koko illan setin. En oikein suuresti hänen ihalijoihinsa kuulunut, mieluummin olisin vältellyt. Sen aikakauden alkoholinkäyttötapojen (firma maksoi) varjolla ilta kuitenkin sujui rattoisasti, Einin esiintyminen meni siinä muitten tuskien ohella. Vakavaksi asia muuttui sitten seuraavana iltana. Sama touhu, sama setti, ja toisen illan peräkkäin. Se alkoi olla jo ihan tosissaan tuskan puolella. Niin paljon, että vaikka aikaa on kulunut se 40 vuotta, muistan fiiliksen vieläkin, ja hyvin.
Juhannuksena Vieremän raveissa, kuvasin laajakulmalla niin mukavasti tuli fanittajan varjo tunnelmaa luomaan, yritin kuvata niin että varjoja tulisi enemmänkin mutta ei siitä kännisten seassa mitään tullut, joten siirryin takaisin hevosten kuvaukseen.