Vs: Eilisiä Ykkönen tosiaan on hyvä. Siinä on tujusti sisältöä. Tästä vaikea päätellä, miten toimisi isona seinällä. Kakkonen puolestaan on ongelmallinen koronakuva: koronan muoto voi olla mitä vaan. Tässä näyttää siltä, että kaksi laivan kansitykkiä ampuu enkeliä, jolla on naisen värkki pään paikalla. Eli ei todellakaan sovi tyyliin. Jorma Luhdan "Suojelusenkeli" on esimerkki siitä, että hyvällä mäihällä korona voi olla todella pähee, mutta keskimäärin todella tylsä. Kolmonen on superperinteinen revontuliselfie. Aa oli vielä yks. Viimeisessä parempi sommitelma kuin toisena olevassa kuvassa. Kannot ovat hyvä valinta, mutta en ole koskaan ollut suuri suoraan ylöspäin kuvattujen revontulien ystävä. Lumilautakuvauksessa on hyvä nyrkkisääntö: sekä hyppyrinnokan että laskeutumisen pitää näkyä, että kuvaan tulee perspektiivi. Vähän samoin, kun kuvataan ylöspäin revontulia, niitä on vaikea laittaa perspektiiviin.
Vs: Eilisiä Mustavalkoisuudesta ei kannata tehdä kynnyskysymystä. Antero Takala on harjoittanut mustavalkoiset mielenmaisemat revontulilla jo lähes täydellisesti, mutta ei tällä sisällöllä, mitä olet tuomassa esille. Mun mielestä näihin voi antaa väriä, vaikka taivaanrannassa punertaisi keinovalot. Kun sisältö on kohdallaan, mustavalkoisuus voi olla jopa rasite.
Vs: Eilisiä Ajoin vajaa 40 km ettei kaupungin valonkajoa kuviin tullut. Jo kuvatesa päätin mustavalkoisuuden. Tämä on eräs tietty metsä, minulle aikoinaan kovinkin rakas. Tai siis entinen sellainen. Mm. ensimmäiset kanahaukkakuvani ole täällä kuvanut vajaa parikymmentä vuotta sitten. Aamuyöllä takaisin ajaessa koukkasin tämän tehtaan kautta. Siitä voi poimia revontuliin sopivat värit
Vs: Eilisiä Tää viimeisin hakkuuaukea-mv on häkellyttävän hyvä. Kuvatunnistuskilpailussa olisin veikannut oikein, niin on Kafamainen kuva.