Minulle kamera on väline, jolla tallennetaan hetken fotonien virtaa. Hetken pituus määrittyy suljinajan perusteella. Täydellisessä tilanteessa kamera: ei tuota spatiaalisia vääristymiä ei hukkaa yhtään fotonia, joka valitun aukon läpi tulee eikä tuota kuvaan elektroniikasta johtuvaa kohinaa kuvaaja voi myös valita käytetyn (fotonien) taajuuskaistan, jota ei tietystikään jaeta nykykameroiden tapaan RGB-osiin, vaan tallennukseen menee joka fotonista sen oikea taajuus ja tarkka paikka kuvakennolla Esitettävä kuva tehdään digitaalisessa pimiössä halutunlaiseksi ja haluttuun esitysmuotoon. Näillä 2017 uusiksi nimitetyillä kameroilla joutuu rimpuilemaan kaikenlasten puutteiden puristuksessa. Mutta onhan sekin haastavaa ja mielenkiintoista. Toisaalta on siinä myös pelleilyn makua
Mä olen käynyt tämän edelläolevan nyt kolme tai neljä kertaa lukemassa. Yksikään lause ei tavoita mun maailmassani mitään kokemusta. Ihmiset vaan on erilaisia.
Tuosta Javan listasta itsekin näkisin tuon oikean taajuuden ja tarkan paikan tallentamisen huimana edistysaskeleena. Foveon kennojen - tosin RGB-suodatukseen, mutta joka fotoni-kaivolle erikseen - tapa tallentaa kuva ilman Bayer-värisuodinlaskentaa tuottaa uskomattoman määrän yksityiskohtia ja terävyyden vaikutelmaa verrattuna näihin muihin valloilla oleviin sovelluksiin verrattuna. Foveonilla on ollut aika hiljaista, kun eivät saa herkkyyttä nostettua, mutta myös muilla valmistajilla on ollut patentteja jopa 100-megan saman tyyppiseen kennoratkaisuun (Canon 2014?). Mitään valmista ei vain ole näkynyt valitettavasti. Siinähän olisi maisemakuvaajillekin mahtava kamera, kun olisi 100-megaa oikeita pikseleitä, eikä mitään pikselituhrua.
" rimpuilemaan kaikenlasten puutteiden puristuksessa" ja "pelleilyn makua" Huh huh. Miten ihmeessä sitten filmiaikana (kun tekniikka oli vielä paljon kauempana täydellisestä) saatiin aikaiseksi vaikuttavia ja merkittäviä kuvia? Voisiko olla, että silloin kuvan sisältö oli ensisijaista eikä välineen tekninen täydellisyys?
Minusta kamera on kovin kaukana täydellisestä tänäkin päivänä, ja kuvan sisältö on edelleenkin ensisijaista eikä välineen tekninen täydellisyys. Ja näin tulee olemaan myös vaikka kameran jonkin täydellisyyden saavuttaisikin: kameratööri valitsee kuvakulman ja kulman mistä fotoneita tallettaa, sekä tekee ratkaisunsa digipimiössä. Kameratööri tulee olemaan aina vakavasti otettava, jos kohderyhmä arvostaa julkaistuja kuviaan ... voiko puhua vakavasti otettavuudesta ihan sillä perusteella, että tuo paikalle vaikuttavan näköisen setin valokuvanottokamaa? Vaikka yleisöstä ihailevia huokauksia kuuluisikin
Tämä just on se pointti tässä. Kaukana täydellisestä oleva kamera on monille meistä oikein hyvä, minulle ainakin. Sanoisinko aivan riittävän hyvä. Tästä oli myös kyse siinä kun edellä totesin luettuani tekstisi, että ihmiset ovat erilaisia. Viittaan vaikka toiseen ketjuun täällä, jos jostain syystä haluaisin kuvata panoraaman, en tarvitsisi siihen satamaraanan kokoista rakennelmaa. Tuottaakseen laadukasta kuvaa ei tarvita täydellistä kameraa, ei edes lähelle. Täydellinen kamera on insinööriunelma, ei valokuvaajan.
[quote="Olli Knuuttila" post_id=855134 time=1505926526 user_id=17614] Kaukana täydellisestä oleva kamera on monille meistä oikein hyvä, minulle ainakin. Sanoisinko aivan riittävän hyvä. [/quote] Näin on. Kamera on riitävän hyvä. Jokun (ei ihan tarkkaan paikkansa pitävän) lausuman mukaan ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Minun kuvantuotantoketjuni heikoin lenkki ei ole kamera.
Offtopikki-varoitus! [quote="Olli Knuuttila" post_id=855134 time=1505926526 user_id=17614] Viittaan vaikka toiseen ketjuun täällä, jos jostain syystä haluaisin kuvata panoraaman, en tarvitsisi siihen satamaraanan kokoista rakennelmaa. Tuottaakseen laadukasta kuvaa ei tarvita täydellistä kameraa, ei edes lähelle. Täydellinen kamera on insinööriunelma, ei valokuvaajan. [/quote] Heh, heh Mä tunsin piston sydämessä mun aiemman säikeen takia (Muut kameravarusteet/Panoraamakuvauskalusto). Tunnustaudun myös jonkin sortin kamarakastajaksi. Satamanostureihin se ei onneksi ole vielä eskaloitunut. Onhan toi mun viimeinen panoraamakalusto jo ihan kätevän kokoinen. Siitä kun ottaa vielä "index rotator" osan pois (se on mukana vain kuvausmukavuuden takia), niin kamathan on täydelliset. Eikä parallaksivirhettäkään tule lähellä oleviin kohteisiin vaikka kuvaisi useamman rivin päällekkäin! Tässä koko laite (korkeus luokkaa 20cm): Jos vielä hieman kehun tuota: sen saa kokonaan osiinsa (kaikki liitokset ARCA SWISS tyyppiä), joten pakkautuu pieneen tilaan. Melkein asiaakin: Mun kuvantuotantoketjussa eri osat saavat vaihtelevasti vetää tärkeintä roolia. Välillä kiinnitän erityistä huomiota myös kohteen estetiikkaan (en tohdi puhua kohdallani tietoisista taiteellisista pyrkimyksistä). Pääasia tällaisella harrastajalla on kiinnostuksen säilyminen edes johonkin valokuvauksen osa-alueeseen. Itsessäni en muista huomanneeni uskottavuuteen liittyvää sisäistä keskustelua.
Näin on. Kamera on riitävän hyvä. Jokun (ei ihan tarkkaan paikkansa pitävän) lausuman mukaan ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Minun kuvantuotantoketjuni heikoin lenkki ei ole kamera. [/quote] Ainahan se siltikin olisi mukavaa, jos kamerat ja niiden lisälaitteet olisivat parempia, heikoimmista lenkeistä puhumattakaan.
[quote="Olli Knuuttila" post_id=855134 time=1505926526 user_id=17614] Kaukana täydellisestä oleva kamera on monille meistä oikein hyvä, minulle ainakin. Sanoisinko aivan riittävän hyvä. [/quote] Mä mielelläni ottaisin panoraamat kameralla, jonka dynamiikka riittää vasemman laidan pimeistä varjoista oikean laidan kirkkaisiin pilvimuodostelmiin, niin että kaikissa on (halutessani) käytettävissä muotoja julkaistavaa kuvaa varten. Ihan vaan helpottaakseni prosessia. Nyt joudun ottamaan monta kuvaa eri valotusajoilla. Siksi mä en puhuisikaan hyvästä, vaan pelkästään riittävästä. Tulevaisuuden kameroilla tullaan ottamaan kuvia, joista tänä päivänä tuskin osataan edes unelmoida, koska kameratekniikka "kehittyy". Sen sijaan vakavasti otettavan kuvaajan kyky ottaa vakavasti otettavia kuvia ... se tuskin muuttuu mihinkään. Sataantuhanteen vuoteen.
Mä mielelläni ottaisin panoraamat kameralla, jonka dynamiikka riittää vasemman laidan pimeistä varjoista oikean laidan kirkkaisiin pilvimuodostelmiin, niin että kaikissa on (halutessani) käytettävissä muotoja julkaistavaa kuvaa varten. Ihan vaan helpottaakseni prosessia. Nyt joudun ottamaan monta kuvaa eri valotusajoilla. Siksi mä en puhuisikaan hyvästä, vaan pelkästään riittävästä. Tulevaisuuden kameroilla tullaan ottamaan kuvia, joista tänä päivänä tuskin osataan edes unelmoida, koska kameratekniikka "kehittyy". Sen sijaan vakavasti otettavan kuvaajan kyky ottaa vakavasti otettavia kuvia ... se tuskin muuttuu mihinkään. Sataantuhanteen vuoteen. [/quote] " joista tänä päivänä tuskin osataan edes unelmoida, koska kameratekniikka "kehittyy"." Eiköhän se unelmointi ole aika lailla kuvaajasta riippuvaa. Kuvaan enimmäkseen mustavalkoista ja aika paljon rullafilmille. Teknisesti saan aikaiseksi _haluamaani_ jälkeä. En ymmärrä millainen kehitys kameroissa tai filmeissä niinmuodoin parantaisi kannaltani tilannetta. Olen jo perillä, ei minun tarvitse haikailla teknologian kehittymistä.
Koko lainaus: "Tulevaisuuden kameroilla tullaan ottamaan kuvia, joista tänä päivänä tuskin osataan edes unelmoida, koska kameratekniikka 'kehittyy'. " Yritin viitata unelmiin siitä, kuinka kameratekniikka kehittyy antamaan kuvaajalle mahdollisuuksia; kun on pahuksen vaikea ennustaa kamerateknisiä innovaatioita. Mitä tekniikkaa sitten käyttää, tai mikä riittää, on ihan kuvaajakohtainen valinta. Minusta "downshiftaus" on asiaa ja antaa kummasti näkemystä kantapään kautta. Toki minäkin kuvaan filmille ja kohta keskarille (9 x 6), kunhan saan Fujica GW690:n koottua (löytyy aikaa). Todennäköisesti mustavalkoinen tulee jäämään kuitenkin korkeintaan kokeiluksi. Downshiftauksesta: Mä yritin aikoinaan ehdottaa kumppanille maalattiaista mökkiä Seurasaaren malliin - olisimme voineet viikonloput viettää hieman eri vinkkelistä asioita katsellen. No eihän se suostunut ... ahdasmielinen ja kapeakatseinen pösilö (ihan hellittelymielellä sanottuna).
Minusta ei tule koskaan vakavasti otettavaa kuvaajaa. En myöskään ryhdy kuvaamaan rahasta. Kuvaamiseeni ei saa liittyä stressiä, vaan homma menee ilman kilpailuasetelmaa ja harrastus edellä. Siinä vaiheessa kun joku alkaa ehdottamaan jonkin tilaisuuden kuvaamista, rahallista korvausta kuvista tai kilpailuun osallistumista, on hyvä olla huolissaan ja pohtia onko jo lähes vakavasti otettava kuvaaja. Jos pyrkis kuvaamaan kilpailukykyisiä kuvia, niin ainakin luovuudelle on vaarana tiukkuus, jolla päämäärään pyritään. Joten vaikka luovuus vaatii myös työn tekemistä, niin rento ote pitää pystyä säilyttämään.