Minunkin kokemuksen mukaan isommat kennot suorittavat tasaisemmin vaikeammissakin oloissa. Kuvan tekninen taso ei kuitenkaan mikään valtava ongelmaa enää ole. Minulle suurin pointti kinokennossa on, että kuvasta tulee (tai saattaa tulla) vaikeasti mitattavalla, mutta subjektiivisesti koettavalla tavalla elävämpi ja kolmiulotteisempi. Keskari olisi näissä jutuissa varmaan vielä parempi, mutta johonkin raja on vedettävä. Tuskinpa katsoja näitä eroja huomaa. Kun vielä omistin m43 vermeet, niin tykkäsin kovasti 25mm/1.2 normaaliobjektiivista. Se teki erittäin miellyttävää jälkeä joka suhteessa. Toisaalta kokoa ja hintaa oli enemmän kuin monessa kinokoon normaaliobjektiivissa. Edellä puhuttu Olympuksen 12-100mm/4 lienee puolestaan paras superzoomi - ja superzoomin tapauksessa pienempi kenno on varmaan etu. Tosin kyllä sanottava, ettei tämäkään laadukas Zuiko mikään pieni tai kevyt ole. Nyt kun m43 kamat on menneet, olen kuvannut paljon Fuji X100F:llä ja sittemmin X100V:llä. Etenkin tuo uudempi Fuji piirtää huiman terävästi ja kuvassa on muutenkin teknistä laadukkuutta. Dynamiikka on laaja ja herkkyysominaisuudet riittävät Suomen talveen. Optiselta kannalta kroppikenno ja 23mm/2 on kuitenkin speksi, minkä kanssa on enemmän pienen kuin ison kennon fiilis. Kiva kamera silti.
Tuo kolmiuloitteisuus tulee minullakin mieleen. Näitä juttuja, jotka näkee jo näytöltä katsoen, vaikkei niistä mekapikkelsseistä olisi vielä edes 10% käytössä. Tai ainakin omasta mielestään näkee... Omat kokemukseni tähän mennessä ovat olleet tuon lisäksi, että sävyskaalan syvyydessä ja pohjaherkkyyden kohinassa pikkukennoilla tulee omassa käytössäni eniten eroa. Siinä missä EOS R:n raakafilettä saa puskea varjopäästä vaikka kuinka ilman mitään kohinanpoistoja, kun herkkyys on natiivi ISO 100, tulee Panan GX80:n fileistä kohina matalimmalla ISO 200 herkkyydellä melkein heti esille. Ei se kauhean vakavaa ole, saa sen kohinanpoistolla siivottua, mutta selkeästi työstövaran ero noiden kahden välillä on isompi, kuin mitä DxOMarkit antavat ymmärtää.
Muutama kokemusperäinen huomio OMD:n kohinoista ja tarkennuksesta luontokuvaushommissa. Olylla olen räpsinyt nyt reilu kolme vuotta ja Olyn M43-runkoja on tällä hetkellä kolme: PEN-F, E-M1 Mark III ja E-M1X. Siinä välissä oli kaksi E-M1 Mark II:sta, mutta ne päivittyivät uudempiin. Kohinoiden kanssa saa olla tarkkana. Ehdottomana ISO maksimina käytän M1.3:ssa ja M1X:ssä arvoa 6400 ja sekin edellyttää, että kuvaushetkellä valottaa oikein. Varsinkin, kun tykkään LR:ssa useimmiten repiä raakakuvan dynamiikkaa auki heti kättelyssä: Hightlights -100, Shadows +100 ja sitä rataa. Tällä tyylillä kohinat eivät varsinaisesti pienene. Kohinoiden suhteen E-M1 Mark II on aukon verran huonompi, PEN-F kaksi aukkoa. Erot uudempiin runkoihin ovat siis varsin suuret. Uudet rungot selviävät hämärissäkin olosuhteissa jatkuvan tarkennuksen kanssa jo melko mukavasti. Toki edellyttää, että tarkennusperiaatteet on säädetty tilanteeseen sopivaksi. Käyttämistäni E-M1X:n asetuksista lisää täällä: OMD E-M1X asetuksista – Olli Kanerva Varsinaiseen pimeäkuvaukseenkin (yötaivas, revontulet) varsinkin E-M1 Mark III sopii pikkukennoiseksi aika mukavasti. Lisäksi siinä on StarrySkyAF-tarkennus, joka on todella hyvä. Staattisissa pimeäkuvissa ISOtkin voi pitää maltillisina. Harmi, että Olylla ei ole tällä hetkellä mulle mieleistä valovoimaista obiskaa: 17/1.2 on vähän liian pitkä, 8/1.8 taas kalansilmä. Siispä yökuvat Panan 12/1.4:lla, joka on aika hyvä, mutta reunoilta vähän pehmeä. Kokemukseni mukaan M.Zuikon Pro-sarjalaiset ovat optisesti parempia. Summa summarum: Olyn M43:silla hämärähommissa pärjää, kunhan valottelee asiallisesti. Ja toki raakakuvien jälkiprosessointi tulee hanskata. Mitä M.Zuiko 12-100/4 Pro:hon tulee, niin onhan se aika järkäle, mutta erittäin suorituskykyinen (optiikka, vakaaja). Ja todella hyvin roiskesuojattu, kokeiltu on.
Kalikka kalahti, minä älähdin. Noinhan se tällaisen harrastelijan näkökulmasta pitkälti on. Ei ole leipä lopputuloksesta kiinni. Lopulta koko homma on vain tekosyy mennä töiden jälkeen pariksi tunniksi pällistelemään koskea ja olemaan hiljaa. Ja ne kortille ehkä tarttuneet kuvat on sitten tekosyy istua loppuilta koneen ääressä ja juoda kaljaa. Mutta on sekin ihan kivaa, että joskus saattaa saada sellaisenkin räpsyn, että sen kehtaa kehystää ja nostaa seinälle. Ja ehkä jopa vielä myöntää tekosekseen. Että sikäli en tarvitse sen enempää täyskennoista kuin lillerikennoistakaan kameraa. Mutta on ne ihan kiva olla olemassa. Puhelimella on kurja kuvata, ja jos vain pälyilee jokea pari tuntia ilman rekvisiittaa, voi joku pitää tarpeettoman erikoisena.
Noinhan tuo taitaapi olla. Eipä mullakaan tuolle GX80:lle mitään oikeaa tarvetta ollut. On tarpeita ja sitten on "tarpeita". Ja pitkään tuota hankintaa ämpyilinkin. Mutta on se kuitenkin käyttöön tullut, kun olen sillä helmikuun jälkeen ehtinyt sentään muutaman tuhatta kuvaa räpsimään. Sen verran pitää tässä kyllä vielä todeta, että kun vertailen noita kahta - EOS R:ää ja GX80:stä - toisiinsa, niin ei se ihan reilua touhua ole. Välillä kyllä hämmästyttää, että kuinka hyvää jälkeä tuo pienempi ja rutosti halvempi paketti tekee. 478€ runko, 12-32 -millinen pannarizoomi ja 25/1.7 kiinteä pakettihinnalla. EOS R:n nokalla taas usein kiikkuu punarenkaisia laseja, eli noita paketteja olisi pelkän lasin hinnalla ostanut melkein kolme. Jossain välissä kun päästän itseni kalustohankintapannasta, hankin kyllä tohon Panaan vähän parempaa lasia. Harmittaa vain tuon kanssa yksi peilittömien helmasynti, eli kaikki normaalizoomit tekevät törkeää tynnyrivääristymää laajassa päässä. Kyllä joo, toi RF 24-105 f/4 L vääristää sekin, mutta sen verran vähemmän, että useimmiten voi jättää korjaukset pois. Jos noista vain toisen saisi pitää, niin kyllä se silti olis toi täyskennoinen. Onneksi ei tarvitse, sillä on ihan kiva olla sellainenkin paketti, jonka saa halutessaan mahtumaan takintaskuun. R:ää en ole edes yrittänyt, kun olen kuitenkin sangen kiintynyt ehjiin taskuihin.
Itte kuvaan pääasiassa omalle tulostimelle töitä, tai ainakin se on kameran tärkein valintakriteeri. Kinokennoisella mennään mutta enpätiedä sen hyvistä kohinansietokyvyistä sanoa....aina siinä parantamisen varaa tuntuu olevan. käteensopivuus ja käytettävyys on kyllä tärkeä juttu. Sivulle kääntyvä näyttö tuntuu tulevan entistäkin tärkeämmäksi, ei enää vaakakuvakameran yksinkertainen tekele kelpaisi.
Pakko kai päästä itsekin työpäivän tylsyydessä aukomaan päätä... Kameroita on nykypäivänä niin paljon erilaisia ja eri tarpeeseen kohdistettuja vehkeitä, että jokaiselle kyllä löytyy omansa. On se sitten fullframe, keskari, aps-c, mft tai mikä tahansa, niin kameratekniikka on niin pitkälle kehittynyt että ihan jokaisella vehkeellä saat varmasti hyviä kuvia. Se on sitten eri asia kun mennään ääriolosuhteisiin jne, että kuinka paljon etua jostain toisesta on verrattuna toiseen. On sitten kyseessä AF, herkkyydenkesto, pikselimäärä, dynamiikka tai mikä lie. Tosiasia on että hyvä kuvaaja otta hyvän kuvan vehkeellä kuin vehkeellä ja ehkä oleellisinta on tuntea sen oman kalustonsa edut ja rajoitukset ja osata sitten kuvata sen mukaan. Ja tietty sen lopullisen tuotteen käyttötarkoituskin merkitsee. Mulla on henkilökohtaisesti myös useita kameroita kuten monella tällä foorumilla, niin filmivehkeitä kuin digivehkeitä. Niin APS-C kuin fullframe ja keskareita. ja isompaa filmivehjettä myös. Jätetään nyt kuitenkin tuo filmikeskustelu tästä pois, koska ei ole tässä ketjussa nyt mitenkään oleellisena osana. Enkä todellakaan osaa pistää niitä paremmuusjärjestykseen. Lähinnä pointtina mulla on tässä se, että there´s always a bigger fish, tiiätte varmaan sanonnan...Pikseleitä kun lähetään piipertämään niin eroja löytyy ja aina joku pieksee jonkin jollain osa-alueella. Tosiasia kuitenkin on, että sitä kuvan katsojaa(ellei ole vahvasti kameroista ja kameratekniikasta kiinnostunut) ei kiinnosta paskan vertaa välttämättä millä vehkeellä se kuva on otettu. Hyvä kuva on hyvä kuva, that´s it. niin simppeliä se on, tai ainakin pitäisi olla. Mulle ainakin kuvaaminen on sekä duuni että harrastus ja tosiaan eri hommiin käytän eri vehkeitä. Summa summarum kropilla tekee paljonkin, niin myös fullframella. Enemmän kuvausta, vähemmän pikselipiiperrystä....tai jokainen tyylillään...
Pitänee tutkia miten Z 24-200 sitten olisi verraten. Z6 kinokennolla myös mielekäs vertailu OMD:n fileisiin. Nikon Z 24-200mm f4-6.3 VR review | Cameralabs Yhteensopivuus: Nikon Z-bajonetin peilittömät kamerat Polttoväli: 24-200mm Suodinkierre: 67mm Koko: 76.5x114mm Paino: 570g Polttoväli: 12-100 mm (kinovastaavuus 24-200 mm) Suodinkierre: 72mm Mitat: 77,5 x 116,5 mm Paino: 561 g
Vaan on tässä kuitenkin jokseenkin nollakiinnostavuus hankkia kun 50mm f5.6 ja 105mm f6,3. Mutta tämähän on vain henkilökohtaista ja 24-70/4 on kiva.
Oikein hyvä pointti. Minäkin tuossa maanantailla samoilin Kuhakosken nurkkia pari tuntia, ja lopuksi otin pikkurungollani pari kuvaa testatakseni paria sen 25-millistä lasia varten hankkimaani suodinta. Päädyin pitämään yhtä niistä koko käynnin parhaana. Minulle tämän pohdinnan pointtina on se, että internet-aikana koko kamera-ala tuntuu keskittyneen yhä enemmän sinne kärkipään vehkeisiin. On keskikoon runkoa, täyskennoisiin kilon painoisia ja vanhan 300-millisen teleen pituisia normaaliobjektiiveja, megapikkelssisotaa ja niin poispäite. Ja tietysti kameran pitää tykittää 3000 kuvaa sekunnissa. Ja mitä tästä kaikesta miettii mahdollisesti harrastusta aloitteleva henkilö? Että puhelimella kuvaamisesta eteen päin päästäkseen pitäisi sijoittaa tuhansia ja taas tuhansia euroja kalustoon... Vai miettiikö, en tiedä. Ja kuitenkin todellisuudessa homma menee juuri, kuin tuossa ylempänä todettiin; joku jolla on sitä muutaman tonnin kalustoa voi pitää enemmän muutaman huntin kalustolla ottamastaan kuvasta, just vain koska se on parempi kuva.
Sen verran tähän on kuitenkin pakko jatkaa kysymyksenasettelua, että esitän ajatuksen "onko kaikki kamar*nkk@us turhaa?" Sanoisin, että ei kuitenkaan ole. En ihan hirveästi ole kalustoa pyöritellyt digiaikana, mutta tunnistan kyllä, että ehkä vuosien varrella osa kalustosta oli sellaista, ettei se ihan hirveästi innostanut kuvaamaan. Ensimmäinen digijärkkärini oli Canon EOS 1000D, joka ei nyt ihan hirveän edistyneen kuvaajan laite ollut. Kyllä silläkin räpsittyä tuli, ja vuosia se minulla oli. Mutta kuvasinko sillä? Enpä juuri vakavissani. Ei se filmiajalle jäänyttä innostustani onnistunut palauttamaan. Tuon perään hankin Fujin X-Pro1:n, joka ei sekään oikein vielä onnistunut palauttamaan harrasteen pariin. Vasta Canonin EOS 6D toi minut takaisin harrasteen pariin. Ja selitys on aika helppo. Kaikki vehkeet ennen 6D:tä tuntuivat tulevan kuvaamisen tielle. Käteen sopivan kaluston hankkiminen on siis perusteltua, jos hommasta haluaa innostuakin.
Tämä. Itsekin erilaisia digikameroita kokeilemalla innostuin mitä ihmeellisimmistä asioista joita kameravalmistajien markkinointiosastot olivat luoneet ja kameratestaajat ylistäneet. Tuntuivat Youtube videolta katseltuna ihan välttämättömiltä ominaisuuksilta jotta valokuvaaminen olisi edes lähellä siedettävää kokemusta. Siedettävää siksi että mikään ei ole riittävän hyvää asiansa osaavalle kameratestaajalle mutta onneksi uutta mallia pukkaa jokaiselta tuotantolinjalta, joita sivumennen sanoen alkaa olla entistä vähemmän. Kun sitten rahan ja ajan tuhlaamisen jälkeen käteen osui kamera joka ei ole ns. tiellä kuvia otettaessa ja johon saa erinomaisen laajasti erilaista optiikkaa on ollut helppo lopettaa kalustor*aus. Vaikka kamaran brändi ei ole mielenkiintoinen jne. mitä lie hömppää. Ja vaan yksinkertaisesti kuvata kun siltä tuntuu. Erinomaisen vapauttava tunne. Mutta hei, täähän on vain elämää. Jos ei aina saa sitä mitä haluaa, saa kokemuksia. Ja jos ketä nyt kiinnostaa niin se kamera joka rupesi taas tuntumaan luontevalta on 5D Mark IV ja runsaasta objektiivivalikoimasta huolimatta EF 50mm F1.2L siinä istuu nokalla kuin liimattuna
Mä oon kanssa kuvaillut vaikka millä sekä filmi- että digilaitteilla. Canonin 6d oli käteen sopiva. Mutta nyt fujin digisysteemi toimii diginä. Pidän vain jostain syystä sen jäljestä. Sydäntä lähellä on filmileica ja haaveissa leica m10. Kameran tuntuma kädessä on merkittävin valintaperuste.
Lisää kokemusta karttunut tuosta pikkujärjestelmästä, ja samalla varmuus sen käyttöön kasvanut. Tulin vielä hommanneeksi maisemahommia ajatellen Lumix G Vario 12-60 f/3.5-5.6 -kakkulan tuon nokalle, eikä tuo näyttäisi kuvanlaadultaan ainakaan olevan pettymys. Varsinkin kun käytettynä hinta oli varsin maltillinen. Sain myös vihdoin teetettyä yhden printin tuolla GX80:llä otetusta kuvasta, eikä jälki näyttänyt tuosta pienemmästä kennosta ja vähemmistä mekapikkelsseistä jäävän kiinni ainakaan 30x37,5-senttisessä printissä (alkuperäinen kuva kropattu 4:5-kuvasuhteeseen). Mutta pitää sekin myöntää, että on tolla isommalla EOS R:llä kentällä kivampi kuvata. Etsin on huikeasti parempi, kuin tuossa pikkupanassa, ja nappulat muutenkin paremmin paikoillaan. Mutta painavampana se on tympeämpi roudata sinne kentälle...