Kyllä aggregaattikeskustelu on koko ajan aktuelli, jopa relevantti. Mulla on aggregaatti tossa nykäisyä vaille valmiudessa joka hetki, bensaa varattuna 78 tunnin käyttöön eli n 30 litraa. Kyllä sillä salamatkin välähtelee. Mutta en mää nyt sitä kirkossa alkais nykii
Itse olin caanon uskossa, muinoin ensimmäisen eos 350D ostettuani. Nyt A6600 tulossa ostolistalle, koska kun 70% alkaa olla videota. Ja 7D mark II on vaan old season videoissa. Viattoman sonyn zv-1 ostin ja aloin nähdä muitakin kun Caanon jumalia. Joskus varmaan uskallan testata olµmpus jumalan tuotoksia.
Huippua! Itsellekin tuli tosiaan tuo a6600. Nyt alkaa olla tilanne että on liikaa töitä kuvaamisen parissa, ja niitä vaan tarjotaan lisää(!), että kuvaamisesta alkaa lähteä se ilo, hauskuus ym... Ottaa vaan kuvat tuotteista, rakennuksista, malleista jonku merkkiset vaatteet päällä....ei oo enään kivaa. Jotenkin pitäis saada hauskuus takaisin kuvaamiseen....
Jatketaanpa huvin ja urheilun vuoksi tätäkin aloittamaani ketjua, kun olen nyt muutaman kuukauden ja muutaman tuhatta kuvaa räpsinyt MFT-kennoisella kameralla täyskennoisen Canonini rinnalla. Joudun myöntämään, että olen aika vaikuttunut tuon pikkukennoisen vekottimen kuvanlaadusta. Vaikka sillä on rajoitteensa, on ero täyskäriin kuitenkin käytännön kuvauksessa paljon vähäisempi, kuin mitä ehkä odotin. Joitain asioita se ei toki anna anteeksi yhtä paljoa, kuin isompi kenno, mutta jos unohdetaan teknisyydet ja pikselinpiippaaminen, niin on ollut päiviä, kun olen saanut tuolla pikkukameralla enemmän silmääni miellyttävää jälkeä, kuin täyskennorohjollani. Ja joskus sitten taas päinvastoin. Jos nyt sitten teknisiä eroja miettii resoluution lisäksi, niin saahan täyskennoisen kuvista vähän syvempää sävyskaalaa, eikä kohinapeikon tarvitse pelätä lymyilevän varjoissa ihan niin paljoa, kuin pienemmän kennon kanssa. Lasikaan ei lopulta ole päättömästi halvempaa MFT-kameroihin, ja ihan yhtälailla optiikan laatu nousee tärkeäksi vaikka kenno on pienempi. Uskallan itseasiassa väittää, että jopa tärkeämmäksi; pienempi kenno vaatii enemmän viivapiirtoa per millimetri, siis enemmän resoluutiota. On ehkä vähän harmi, että tällä hetkellä koko kameramaailman fokus tuntuu olevan täyskennoisissa peilittömissä. Noissa vaatimattomammissakin vehkeissä kun on monelle jo ihan tarpeeksi, ja jossain määrin ehkä tuolla pienemmällä rungolla kuvaaminen tuntuu hauskemmalta. Ehkä pienempää kameraa ei kuvaajakaan ota niin turhan vakavissaan, ja siten kuviinkin saattaa tulla leikkisämpää otetta. Tai sitten vain minusta tuntuu siltä.
Itse kyllä tykkään Canon EOS R:tä, kamera kahvalla on just sopivan kokoinen mun käteen ja pystykuvaukset hoituu mainiosta takanäytöltäkin. Justiin viikolla olin kuvaamassa lapsia hoitopaikassa, pystykuvaa kun otti niin sai kääntää näytön sopivasti näkyville kun otti katsekontaktia kameran yli lapseen. Uusia mahdollisuuksia ja kuvakulmia tarjoaa Hän. Ei onnistu tämä pelkästään vaakatasossa kääntyvällä vaakkakuvakameralla. RF objektiivit tuppaa olemaan turhan isoja. Mulla niitä onkin vain 2 kpl, 24-70/2.8 ja 35/2. Lisää tuskin tuloo, mutta on ostanut hyviä EF laseja R:n ollessa taloossa.
Pidän paljon enemmän fujin pikkukennoisesta kuin nikonin fx kennosta. Mistä johtuu, en osaa sanoa. Miellyttää vain silmää enemmän
Joo, eihän R:ssä varsinaisesti hirveästi vikaa työkaluna ole. Mutta pelkästään RF 24-105 f/4 L vie laukusta tilaa enemmän, kuin tuo GX80 pannarizoomin kanssa. Ja painaakin vähän enemmän. Eikä siinä ole mitään väärää... Ehkä pointtinani oli vähän se, että on vähän pöljää, että pienempikennoisten kameroiden yllä leijuu sellainen aloittelijavehkeen aura. Että MFT:llä tai APS-C:llä aloitellaan, ja sitten joskus edistytään täyskennoiseen. Tai jotain... Vaikka monelle vakavamminkin kuvaavalle noista kumpi tahansa saattaa monessakin paikassa riittää. Ei kai yksikään puuseppäkään omista vain yhdenkokoisia talttoja. Pitää olla useampaa kokoa. Miksei siis valokuvaajallakin voisi olla isompaa ja pienempää, että olisi aina tarpeeseen sopivaa? Oli sitten harrastelija tahi ammattilainen... Ja moniko lopulta ulosmittaa edes keskitason MFT-rungon kykyjä? Jos siis puhutaan lopullisesta kuvasta, eikä siitä että piippaa pikseleitä tietokoneen näytöllä zoomaillen... Nää nyt on vaan taas tällaisia hajatelmiani, joita syntyy kun lueskelee internettiä. Paljon on ihmisillä esittää vaatimuksia kameroilleen, ja vähän näyttää villoja mitä niillä nykyisilläkään on saanut aikaiseksi. Tekninen täydellisyys ja 100mpix resoluutio ei tee hyvää kuvaa.
Itte oon kuvannut vuodesta 2004 Canonilla. Tiedossa on ettei se mikään huippukamera ole ja omat taidotkin korkeintaan jossain keskitasolla. Vaikka kinokennoisella kuvaan, niin enpätiedä sen hyvyydestä kohinoiden ja kuvanlaadun suhteen muutenkaan. Sillä nyt kuvataan ja parasta yritetään. Välillä kuvasin kuukauden pikkukennolla, luultavasti psykologinen juttu oli suurempi syy siitä luopua kuin kuvanlaadullinen. Ei vaan ollut mun juttu. Studio-ja henkilökuvaaminen muutenkin on syräntä lähellä, ja kinokennoisen syväterävyysominaisuudet miellyttää mua.
Ja silloin taas se kinokennoinen on sinulle se toimivampi kompromissi... Eikä siinäkään mitään väärää lie... Ja kyllähän siis isomman kennon raw-kuvaa voi venytellä jälkikäsittelyssä enemmän, kuin pienempikennoisen. En minä sitä kiellä. Ja syväterävyys tosiaan verrannollisilla polttoväleillä käyttäytyy eri tavoin. Kyllä mullakin meni ensimmäiset tuhat räpsyä oppia tuon Panasonicin kanssa elämään. Sitten aloin pikkuhiljaa löytämään otteen sen kanssa toimeen tulemiseen. Nyt olen oikeastaan vähän yllättynyt siitä, kuinka helposti sitä siirtyykin kahden täysin erimerkkisen kamerajärjestelmän välillä. Horses for courses, sano. Nappaan kinokennoisen canonin mukaan, kun en halua tinkiä kuvanlaadusta sitä vähääkään. Siihen mulla on parempaa lasia, ja onhan se kennokin parempi. Pienempikennoisen taas nappaan mukaan, kun haluan tinkiä painosta paljon, mutta kuvanlaadusta vain vähän. Se kyllä ansaitsisi ehkä vähän parempaa lasiakin kaverikseen, kuin mitä mulla nyt on hyllyssä. Hankitaan jahka budjetti taas kestää, sitä kun kaiketi saa kaupasta ihan rahaa vastaan.