Itte oon kuvannut vuodesta 2004 Canonilla. Tiedossa on ettei se mikään huippukamera ole ja omat taidotkin korkeintaan jossain keskitasolla. Vaikka kinokennoisella kuvaan, niin enpätiedä sen hyvyydestä kohinoiden ja kuvanlaadun suhteen muutenkaan. Sillä nyt kuvataan ja parasta yritetään. Välillä kuvasin kuukauden pikkukennolla, luultavasti psykologinen juttu oli suurempi syy siitä luopua kuin kuvanlaadullinen. Ei vaan ollut mun juttu. Studio-ja henkilökuvaaminen muutenkin on syräntä lähellä, ja kinokennoisen syväterävyysominaisuudet miellyttää mua.
Ja silloin taas se kinokennoinen on sinulle se toimivampi kompromissi... Eikä siinäkään mitään väärää lie... Ja kyllähän siis isomman kennon raw-kuvaa voi venytellä jälkikäsittelyssä enemmän, kuin pienempikennoisen. En minä sitä kiellä. Ja syväterävyys tosiaan verrannollisilla polttoväleillä käyttäytyy eri tavoin. Kyllä mullakin meni ensimmäiset tuhat räpsyä oppia tuon Panasonicin kanssa elämään. Sitten aloin pikkuhiljaa löytämään otteen sen kanssa toimeen tulemiseen. Nyt olen oikeastaan vähän yllättynyt siitä, kuinka helposti sitä siirtyykin kahden täysin erimerkkisen kamerajärjestelmän välillä. Horses for courses, sano. Nappaan kinokennoisen canonin mukaan, kun en halua tinkiä kuvanlaadusta sitä vähääkään. Siihen mulla on parempaa lasia, ja onhan se kennokin parempi. Pienempikennoisen taas nappaan mukaan, kun haluan tinkiä painosta paljon, mutta kuvanlaadusta vain vähän. Se kyllä ansaitsisi ehkä vähän parempaa lasiakin kaverikseen, kuin mitä mulla nyt on hyllyssä. Hankitaan jahka budjetti taas kestää, sitä kun kaiketi saa kaupasta ihan rahaa vastaan.
No niin. Olen kuvaillut 10 vuotta Olympuksella ja Fujilla, ja nyt otin repertuaariin lisäksi täyskennoisen. Löytyy Olympus E-M1.3 ja kasa PRO-laseja, Fuji X100V ja nyt myös Canon R6 ja siihen iso lasi (RF 24-70/2.8) ja pikkulasi (RF 50/1.8). Tässä muutamia huomioita. Olympus on mainio järjestelmä ominaisuuksia ja kuvanlaatua. Sen ylivoimainen vakaaja ja sääsuojaus on omiaan kun käy vaeltamassa, laskettelemassa tai muuten vaan haluaa isoa suorituskykyä suhteellisen pienessä paketissa. Ulottuvuus on kohdillaan kropista johtuen, samoin makropuolella edut tulevat esiin. E-M1.3 on ehkä suosikkini koon, käytettävyyden ja ominaisuuksien kompromissin suhteen. Fujin ominaisuuksiinsa nähden erittäin kompakti X100V on mainio jokapaikan ja -päivän höylä, joka kulkee helposti mukana missä vaan. Street, social and travel. Filmisimulaatiot ovat parasta mitä millään valmistajalla on tarjota. Niitä voi helposti käyttää jopa sellaisenaan. Canonin R6 taas on iso ja ruma, ja ergonomia kaukana Olympuksesta. Mutta autofokus on toisesta maailmasta. Se nappaa kohteesta kiinni eikä päästä irti. Mallien kuvaamisessa voi keskittyä olennaiseen, kun tietää että fokus on joka tapauksessa kohdallaan. Se on ihan uskomaton. Samoin kun liukasliikkeinen taaperoni juoksee hämärissä sisätiloissa, fokus pysyy mukana käsittämättömän hyvin. Ja se on myös tarkka. Yksi asiakaskuvaus meinasi mennä tannoin pipariksi, kun huomasin että Fuji X-T4:n eye-AF tarkensi jatkuvasti mallin silmälaseihin eikä silmiin. Se oli viimeinen pisara minulle, haluan kuvauksissa keskittyä ensisijaisesti mallin ohjaamiseen. R6:n autofokusta voi kuvailla helpoiten sanomalla, että se todella toimii. Senkun laittaa eye-AF:n päälle niin koko asian voi unohtaa. Sonyn käyttäjät ovat ehkä tottuneet tällaiseen, mutta itse olen edelleen ihan huuli pyöreänä. Täyskärin kuvanlaadun parannus verrattuna pienempikennoisiin on erittäin marginaalinen. Tietysti hämärähommat sujuvat ärkutosella paremmin, kun herkkyyttä voi pumpata vaikka kuinka ylös, mutta tämäkin on etu vain silloin jos kuvataan liikkuvaa kohdetta - staattiset kohteet hoituvat lillerikennolla ja Olyn kuvanvakaajalla helposti pienilläkin herkkyyksillä. Ison kennon raakafilut kestävät toki enemmän käsittelyä, mutta siltikin Fujin fileet ovat suosikkejani mitä tulee jälkikäsittelyyn: haluttu filmisimulaatio pohjalle ja siitä tarvittessa pikku säädöt niin avot. Jokaisella näillä systeemillä on omat etunsa, mutta kaikki ovat myös erinomaisen hyviä. Olisipa kamera jossa on E-M1.3:n runko + käytettävyys, Canonin kenno + autofokus sekä Fujin colour science.
Pyh! Sorry, en lukenut enempää mutta sattui silmiin. Size matters ja jos sitä ei huomaa, ole tyytyväinen. ed. ja näköjään kumoat itsekin järjettömän väitteesi heti perään.
Mitä sä oikein selität? En mä mitään kumoa. Riippuu tilanteesta ja käytöstä missä mitkäkin edut tulevat esiin.
Ihan yhtä hyviä ne yhtä monen pikkelsin kropit ovat silloin, kun valoa on riittävästi. ISO 1600 ja siitä eteenpäin niitä eroja sitten tulee, mikäli on tullakseen, jos täyskärissä on isommat "kaivot".
No ihan turhaa vaan kun en ole seurannutkaan. Ihan hauska. Erinomaisen hyviä mutta olisipa. Niinhän se menee tekniikan kehityksen kanssa.
Eipä kestä . boomer | Urbaani Sanakirja Kiinnostaisi 12-100mm Zuiko mutta pitäisi mennä kokeilemaan joskus OMD runkoja että pysyykö ne näpeissä. Nikon Z kuutosen voisin vaihtaa semmoiseen. D810 jatkaa mukana toki - eri käyttötarkoitukset. (Kuinkahan akku riittää OMD rungoissa.)
Vai ehkä se OMD on kaukaa haettu Nikoniin tottuneelle. Z kroppirunkoja taitaa tulla taas uusia. Tuo objektiivi vaan kiinnostaisi jota ei tarttisi juuri irrottaa. (Räksä ei kiinnosta, tuttukin se on.) ed. Ellei sitten jokin yksinkertaisempi OMD runko kuin lippulaivat. Käyttö olisi kuitenkin hyvinkin pokkarimaisempaa kuin ykkösjärkkärillä. Vaan heti jos etsinkuva on paljon pienempi tai vakaaja huonompi, niin ei kiinnosta. Ja ergonomia painavan 12-100 mm kanssa. ed2 Tässä käy niin vielä että alan kunnon boomeriksi ja peilittömät lähtee veks. Kakkosrungoksi D610 ja Tamron 35-150mm myös hankintaan. Sitten voisi miettiä myös kaikkien aikojen 35mm lasin hankintaa eli Tamron 35/1.4 .... ja ihan vaan sen takia että voisi kehuskella ja kysellä joko on tullut teijän runkoihin näin hyvää. 800 grammaa hyvää. SP 35 mm F/1.4 Di USD
Meinasin tarttua ensin tähän, että nyt menee räikeän liioittelun puolelle. Mutta... Riippuu lopulta niin paljon siitä, että mitä kuvaa ja mitenkä kuvansa käyttää. Oma kokemus MFT:stä on kaksijakoinen; maisemissa tuntuu välistä, että jälki on Panalla kuin puuvärikynillä piirrettyä, enkä saa haluamaani sävyskaalaa sitten millään. Ja välillä taas tuntuu, että ero on todentotta mitätön. Mielipiteeni varmaan tulee kehittymään sitä mukaa kun kuvaan noilla kahdella järjestelmällä rinnan. Ja saisin tehtyä edes sen yhden printin Panalla otetusta kuvasta... Tästä voinemme olla hyvinkin samaa mieltä. Olemme oikeastaan aika pilalle hemmoteltuja nykypäivänä, mitä kalustotarjontaan tulee. Kuluttajan kannalta on kuitenkin vain positiivista, että on valinnanvaraa ja vaihtoehto joka tarpeeseen.
Kun aikoinaan, joskus 20 v sitten, sain hommattua ekan täyskennoisen, oli ero huikea. Mikään sen ajan kroppihäräke ei ulottunut kuvan laadussa lähellekään, sinne päinkään. Tosin täyskoon kennoisiakin tehtiin ja kaupattiin varsln surkeita, joku Kodakin onneton tekele hävisi kuvan laadussa mille vain, vaikkapa Fujin tai Canonin pikku pokkareille (Kodak DCS Pro 14n). Ajat ovat muuttuneet ja vehkeet kehittyneet. Yllä lainatussa on kaksi suurta totuutta: mitä kuvaa, ja miten käyttää kuvia. On kohteita, kuten liikkuvat eläimet, joiten kanssa kennoa paljon olennaisempaa on tarkennuksen nopeus ja pysyvyys - tarkennus seuraa vaikkapa lentävän linnun silmää. Isosta kennosta ei ole isoa iloa, jos kuva on epätarkka. Toinen on hämäräkuvaus. Kuvan laatu isoilla ISOilla. Jos mennään miljoonan kulmille ISO-lukemissa, eivät kaikki kamerat suoriudu yhtä hyvin. Heikossa valossa jotkut isommat kennot pärjäävät paremmin. Kuvan käyttö sitten. Aika harva nykyään tekee kuvista muuta kuin nettikäyttöön tarkoitettuja. Käyttöön tulee ehkä noin 2 MP tiedosto. Jollain 45 MP kameralla kuvatusta tiedostosta tulee siten käyttöön viitisen prosenttia, 95 % on ylijäämää. Siitä huolimatta moni kuvaa nettikuviakin juuri ison resoluution isoilla kennoilla. Yli A3-koon tulosteita tekee harva, ja siihen kokoon asti pikkukennotkin riittävät vallan hyvin. Kuvan käytön näkökulmasta ei monellakaan kuvaajalla ole tarvetta isolle kennolle.
Oheisessa jutussa on vertailu labra-arvoista pikkukenno vs iso (dynamiikka, resoluutio, kohina) jos jotakuta kiinnostaa: Olympus OM-D E-M1 Mark III review | Digital Camera World
Tuostakin jutusta puuttuu se olennainen: suorituskyky hämärässä suurilla herkkyyksillä ja pitkillä valotusajoilla.