Tommoinen taisi olla toi Emerikin päätön haaste. Yritti kai naruttaa meikäläistä lemmikkielukkakuvauksen pariin, mutta heti päätin, että ei. Hankalaa oli. Tällaiseen päädyin.
Kai siinä nyt vähän on häntää. Minä olen täällä. Päätä ei ole. Tunnetta? Ehkä ei teillä, mulla mulla on.
Kyllä on. Minun isovanhempieni hauta. Oli puhetta joku aika sitten hautajaisten kuvaamisesta. Kivahan sitä on kuvailla, mutta ei välttämättä omien tuttujen ja sukulaisten hautajaisissa. Olen tosin saanut elää tähän asti siitä onnellisen elämän, että minulle ei ole ketään läheisempiä kuolleita, kun isovanhempani, jotka ovat nyt kaikki kuolleet. Minun lapsillani taas on vielä kaikki isovanhemmat tallella. Muutama luokkatoveri ja muu kaveri tosin on mennyt.
Olipa tyylillä toteutettu haaste, ja kuvan takana oli sitä jotain. Kuva täyttää aiheen. Osanottoni, hiljainen hetki.
Samaa mieltä! Onnistuminen jopa odotettua parempi... Viesti on väkevä ja monisyinen, eikä kaipaa henkilökohtaista tunnesidettä, tuo «Isänmaan henki ja hauta» on voimakkaasti yhdistävä ja "yhtä perhettä" meistä tekevä. Kun Fangio et tuota IRC:tä seuraa, voinen kertoa että tätä kyllä työstettiin pikku tiimissä, että pannaas oikein penteleen vaikeaa purtavaa...
Senkin Seat! Ei tässä kerkeä mitään muutakaan. Taas on eilisiä kuvia varmaan 1500 kpl koneella ja nippu muita hommia, joiden pitäisi olla huomenna valmiit. Ja kuka niitä nyt viitsii plärätä jotain Scandinavian Hunks -kuvia. Kohta pitää lähteä mallaamaan yhtä bikini-juttua. Ja ne bikini ei siis tule mulle.