Vs: Dx vs Fx No niin hienoa, päästiin name dropping-vaiheeseen. Sitä paitsi et välttämättä näytä tuntevan kaikkia Japan Inc-käsitteen taustoja. Sillä viitattiin sivulauseessa myös erityisen sofistikoituneeseen protektionistiseen järjestelmään, jossa mm. valokuvausalan tuonti oli kanavoitu neljän osittain valtio-omisteisen tukkurin kautta. Sinne oli siis käytännössä aiemmin lähes mahdotonta viedä valokuvausmateriaaleja. Japanin markkinat olivat suljettu ulkopuoliselta kilpailulta. Näitä tarinoita johtajista riittää joka lähtöön ja erityisen suurista johtajista riittää aina ilmeisesti parin tuhannen vuoden välein. Mielestäni hänen vahvinta osaamisaluettaan oli kuitenkin koko näkemyksellinen Apple-viitekehys, myyttinen helppokäyttöisyys ja tarina Apple-kulttuurista muotoiluineen, jonka ihmiset halusivat valita oman itsetoteutuksensa symboliksi. Tuotteena ne ovat kuitenkin suurin piirtein samaa shi**taa vähän eri paketissa muilta "lainattuine" teknologioineen. Vahinko sinänsä, että tämäkin "johtaja" osoittautui tavalliseksi kuolevaiseksi ja vei ideat mennessään. Olympuksen nykykuviota en puolestani juurikaan tunne. Viimeksi kun kuulin heistä, oli edellinen pääjohtaja syytettynä vuosia kestäneestä pörssi- ja kirjanpitorikoksesta, jolla olivat onnistuneet salaamaan vararikkonsa useita vuosia. Sillä lailla. Konsortiot puolestaan otin esille, koska mainitsemasi CMOS voitti kennojen välisen kilpailun "kauppapoliittisella" päätöksellä jo 10 vuotta ennen kuin se kykeni teknisesti näyttämään "närhen munat" kilpailevalle standardille. Puheillasi luot ehkä tahtomattasi tunnelmaa, että meininki kamerapuodin tuotekehitysosastolla on kuin Formula-varikolla. Huikeita panostuksia itse tuotteeseen, loputonta nysväämistä yksityiskohtien parantamiseksi jne. Viis kuluista, me tyydymme tinkimättömästi vain parhaaseen, vaikka se ottaa aikansa! Viis kuluista, nyt laitetaan asiat kuntoon! Pelkäänpä, että siellä konttorilla elo on paljon arkisempaa. Katsellaan vähän, mitä muut ovat tehneet ja sitten tehdään omaa jalostetta resurssien puitteissa. Lisäksi pitää ottaa huomioon tuotteen elinkaariajattelu. Välillä pitää suunnitella akkuja niin, että ne kuluvat nopeammin loppuun, sillä mitä nopeammin akku kuluu loppuun, sitä nopeammin saadaan lisää kauppaa. Sellaista elämä on. Niin Steve Jobskin teki. Mitä tulee noihin muutoksen ymmärtämisen kanssa painiskeleviin yrityksiin, jotka mainitsit, niin mitäpä sanoisit, jos kiinalainen talotehdas ostaisi naapuristasi 300 omakotitalotonttia, pystyttäisi niille samanlaiset omakotitalot kuin sinulla on kolmessa kuukaudessa ja alkaisi myydä niitä ennen näkemättömään hintaan 19500 euroa + tonttivuokra? Niinpä niin. Samaa ne miettivät siellä Sanomissakin tai suuressa elektroniikapuljussa. Viimeksi menneellä viikolla 120-vuotta vanha Philips ilmoitti luopuvansa kaikista kuluttajasektorin tuotteistaan ja keskittyvänsä vahvuuksiinsa, vaikka sen vahvuuksia ovat olleet juuri peräänkuuluttamasi seikat. Ehkä tekisit samalla tavalla päätöksen "poistua maisemista", mutta sitten sinulla olisi rahoituspohjainen dilemma, koska naapurustosta saa samanlaisen ilmaiseksi. Se on realiteetti. Siinä paraskin laatu lämmittää tosi vähän, kun investoinnit ovat jäissä ja mitä muuta ne korkea laatu ja tuotekehitys ovatkaan kuin investointeja? No niin. Puolestani voidaan jo rauhoittua taas tällä erää, ellet ole ehtinyt skrivata jo seuraavaa pakinaa tätä vastausta kirjoitellessani. Canon, Nikon ja Kodak eivät nykyisellään synnytä riittävästi intohimoja mielessäni, että niistä on turha kettuilla. Mitä Pirkkoon tulee, niin hän onnistui vetämään maton alta jo 90-luvun alussa Pohjoismaiden hienoimmalta labbikselta osin omien vahvojen näkemystensä vuoksi. Se näkemys, mikä toisena ajankohtana loi puitteet Sammon ja Dia-Studion kaltaisille hienoille fotoalan yrityksille, sitten kaatoi ne myös myöhemmin kilpailun muuttaessa kenttää. Entisenä mainoskuvaajana olet ilmeisesti melkoisen taipuvainen perfektionismiin ja haluat uskoa asioiden hoituvan, kun ne tehdään kunnolla. Ihan niin kuin mainoskuvaamolla, jonka elämisen edellytyksenä on se laadullisen ero, jonka kuvaaja pystyy loihtimaan muihin kuvaajiin verrattuna. Valitettavasti Lontoon, Shanghain tai New Yorkin pörssissä noteeratulle elektroniikkajätille sekään ei aina riitä, vaikka lähtökohtaisesti he haluaisivat tehdä asiat kunnolla. Tuo viimeinen kappaleesi on hyvä. Ilman myyntiä ei ole kauppaakaan ja johonkin pitää uskoa.
Vs: Dx vs Fx Kirjoitin jo edellä että lopetan tältä erää. Kuten aiemmissakin keskusteluissa et kuuntele toista, asia ei etene. Kieltäydyt ilmeisen sitkeästi ymmärtämästä mitä oikein tekeminen tarkoittaa. Siitä vielä lyhyesti: Se ei todellakaan tarkoita absoluuttisesti parasta laitetta tai järjettömästi hiottua kuvaa. Olen kyllä perfektionisti, mutta elämä on opettanut sekä pragmaattiseksi että osoittanut laadun olevan sinänsä täysin absurdi käsite. Kuvaajien välinen "kaupallinen" ero ei millään oletustasolla synny kuvan laadusta, vaan markkinan ja asiakkuuden ymmärtämisen ja osaamisen laadusta, joka ohjaa tekemistä. Siinä kohtaa kaikki yritykset koosta ja alasta riippumatta ovat samalla viivalla kilpailemassa vain itsensä kanssa. -p-
Vs: Dx vs Fx En halua sen enempää sotkeutua keskusteluunne, kunhan huomautan, että meidän valokuvauksen harrastajien on erityisen vaikea kohdata Pekan kuvaamaa kapitalisten markkinoiden valtavirtaa koska valokuvauksessamme haluamme juuri siitä irtautua. Kun meidän työssä käyvien elämä on joka tapauksessa pragmaattista metritavaran puskemista markkinoille (itse työskentelen ns. luovassa ammatissa ja silti ajattelen noin) niin on ihana ajatella, että valokuvaaminen on "toinen maailma" jossa voi toteuttaa itseään. Tässä tilanteessa puheet siitä, että oltaisiin jonkinmoisen massatuotannollisen laatuajattelun kahlitsemia, on kuin märkä rätti vasten kasvoja. Em. harrastekuvaajalle ominaisen tilanteen vuoksi rationaaliset perustelut siitä, että pitäisi joku tietty (ehkäpä pieni) kennoko ovat pöpinää joka menee ohi korvien. Tai sitten se on peräti asia josta halutaan ottaa tietoisesti etäisyyttä. Esim. tämän ketjun dx vs fx teemaan liittyen, eihän fx mitään vielä ole, suuruudenhullussa itseni toteuttamisen halussa kuvaan filmille keskariakin. Ja järjen rippeet takovat pääkopassa, että olisi paras pitäytyä erossa niistä varsinaisesti isoista formaateista. Uskoisin, että luovan harrastevalokuvauksen markkinoilla tulee olemaan erilaisia nitsejä loputtomasti. Mitä kovemmnin markkinat työntävät meitä johonkin suuntaan sanoen, että "m43 kamerat ovat teille tarpeeksi hyviä, siinä on tulevaisuutenne", sitä kovemmin me pyristelemme jonnekin muuhun suuntaan. Katsokaa vaikka maailmaa laajemmin: polkupyöräilyä, hifismiä, purjehdusta jne. Sama (kenties kuviteltu) eron tekeminen massamarkkinoihin ja traditioiden ytimeen hakeutuminen tapahtuu kaikkialla missä ihmiset puuhivat jotain omaksi ilokseen.
Vs: Dx vs Fx Nomad, tästä oikeudesta nauttia harrastamisesta juuri sillä tavalla ja välineillä kuin kukin haluaa olen tasan samaa mieltä. Sitä vasten en ole tarkoittanut kirjoittaa. -p-
Vs: Dx vs Fx En pidä riitelemisestä, enkä varsinkaan riitelemisestä nettifoorumeilla. Vastaan kuitenkin syytöksiin ja solvauksiin. Aikaisemmissa threadeissa haukuit minua suoraan idiootiksi ja sain pihalla olevat "opetuslapsesikin" niskaani pohjustamillasi epäasiattomuuksilla, kun yritin palautella joidenkin ratkaisujen teknisfilosofisia taustoja mieleeni. Ei siinä sitten tarvitse esittää närkästynyttä, jos tulee "torpedo" paluupostissa. Kaiken huippu oli, että olit kaivanut kaivanut entisen työnantajanikin esiin ystäviesi avulla ja toit sitä moneen otteeseen esiin, vaikka omasta puolestani en halunnut sitä tuoda julki kirjoitellessani nimimerkin kanssa. Lisäksi tapa, jolla toit asian esiin, halvensi paitsi minua, aivan erityisesti entistä valokuvausalan 'de facto' veturia. Kerrottakoon se nyt tässä yhteydessä, että Kodak oli hieno yritys ja Kodakin työntekijät olivat yrityksestään ylpeitä kirkasotsaisia fotoalan ihmisiä, jotka aina ajattelivat liiketoimintaa asiakkaiden ja kuluttajien kokemuksien kautta. Veikkaan, että vastaavalla tavalla markkinointinsa sisäistäneet fotoalan yritykset ovat olleet harvassa viime vuosina. Samoin mitä tulee puhtaaseen innovointiin, voi todeta millä tahansa mittarilla Kodakin olleen määrällisesti ja laadullisesti aivan omaa luokkaansa. Ette vain osaa ajatella sitä, että käyttäessänne Olympuksen, Nikonin tai Canonin kameroita, katsoessanne Panasonicin televisiota, tulostaessanne Ilfordin tulostimella, skannatessanne Epsonin skannerilla tai käsitellessänne luontoretkellä ottamianne kuvia Adoben ohjelmistoilla, olette tekemisissä joko suoraan tai epäsuorasti monen sellaisen teknologian kanssa, jonka koti on Kodakilla. Lopuksi vielä pari sanaa valokuvausalan markkinoinnista. Koko olemassaolonsa ajan Kodak toteutti George Eastmanin simppeliä liikeideaa "You push the button, we do the rest", joka Kodak Brownien olemuksessa toi valokuvauksen tavallisen kansalaisen ulottuville. Kodak Brownieta sai sinisenä, punaisena, keltaisena, mustana ja sen ajan marimekko-kuoseissa. Ei tarvitse kovin kummoista päättelykykyä värikästä Brownie-palettia katsellessaan todetakseen, mistä "Stevie Wonder" sai virikkeitä ihmiskasvoiselle tietotekniikalle ja värikkäille iMaceille? Omalla tavallaan kuvaavaa oli, että Kodakin poistuessa näyttämöltä koko valokuvausala romahti, sillä idän "seuraa johtajaa- nakkikioskeista" ei ollut alan vetureiksi. Ei yhdessä, eikä erikseen. Se niistä "visionääreistä". Jos työskentelet valokuvausalalla, sinun kannattaa toivoa, että jostain tuhkasta nousisi vielä vastaava yritys, joka täräyttäisi pysyvästi maailman top 5-brändien joukkoon ja samalla tavalla toisi valokuvauksen kaikkien tietoisuuteen voittaen valokuvausalalle sen ansaitseman huomion. Aamen. Nyt kun Kodakin maine on rehabilitoitu ja oma lopullisesti menetetty =), totean valokuvausalan olevan minulla henkilökohtaisesti lokeroituna "olipa kerran"-osastolle, enkä soisi kuulevani itseäni määriteltävän menneisyyteni kautta ainakaan kovin fittimäisissä yhteyksissä. Osallistun mielelläni keskusteluihin aivan tavallisena harrastajakuvaajana, joka kommentoi alan ilmiöitä aloitettuaan harrastuksen kuuden vuoden totaalikieltäytymisen jälkeen uudelleen. Asia on minun puolestani loppuun käsitelty.
Vs: Dx vs Fx Niffe: n kirjoituksessa oli ihan hyvä pointti; Aasiasta (japanista) ei helposti tule innovaatioita. Sikäläinen yhteiskunta teollisuudesta puhumattakaan ei oikein tue innovatiivisia visionäärejä. Melkein odottaisi mahdollisten mullistusten tulevan enemmän korean suunnalta jos niitä miltään suurelta yritykseltä tulee. Kiellä kiinnostusta riittää,niin tämä kirja kertoo aika hyvin sen todellisen japanin luonteesta:http://www.amazon.com/Dogs-Demons-Fall-Modern-Japan/dp/0141010002 Suosittelen. Sen jälkeen ymmärtää tuonkin 'kulissitalouden' olemusta.
Vs: Dx vs Fx Ihan sivusta katsoen näyttäisi, että Kodakin valokuvaushaara ei ole tehnyt 60-luvun jälkeen muuta kuin virheitä. Jotenkin se pysyi hengissä muitten sektorien avulla, esim. röntgenfilmit, painoteollisuuden materiaalit jne. Kiekkokamerat, 110-pocketit, apsit jne. Moka mokan perään. Sitten jarruteltiin digien markkinoita pyrkien säilyttämään filmin asemaa. Siihen se sitten tilttasikin - ekana digejä valmistanut firma kaatui osin hidasteluun sillä sektorilla. Tietysti vain osin, Kodak taisi tehdä kaikki mahdolliset strategiset virheet busineksessaan muutenkin. Siinä maineessa kyllä palauttamista riittäisi: miten tuhoan suuren firman 30 vuodessa. Surkeamminkin kai firmaa voi johtaa, mutta ei kauaa - Elop varmaankin opiskelee Kodakin historiaa parastaikaa.
Vs: Dx vs Fx Erään tämän "meidän alan" suuren japanilaisfirman euroopan toimintojen pomo kertoi kerran miten hän kokee ongelmaksi päämiehensä kanssa keskusteluissa sen, että yhden ihmisen keksimä hieno ajatus/parannus/muutos tms. ei ole mitään. Tarvitaan aina "tuhat" samaa mielipidettä ennen kuin se noteerataan. -p-
Vs: Dx vs Fx Hämmentävää. Salaliittoja siis on kuin onkin olemassa... Todellisuudessa noudatin vain vanhaa hyvää amerikkalaista sananlaskua, jonka mukaan sen täytyy olla ankka, jos se kerran kävelee ja vaakkuu kuin ankka. Et ilmeisesti ymmärrä, että nimimerkki niffen kirjoituksista on koko ajan loistanut ja tullut julki Kodak, Kodak, Kodak. Lopulta ajattelin heittää ankkaa (ihan pienellä) kalikalla, ja siitähän se riemastui. Käytin itse kolme vuosikymmentä Kodakin (ja osan ajasta myös Fujin) tuotteita, josta ajasta kaksi vuosikymmentä myös studioni oli Kodakin asiakas. Asiakaskokemus ei valitettavasti täysin vastaa lausumaasi Kodakin näkemystä asiakkaiden fiiliksistä. En kovin paljoa kunnioita tunnistamattoman nimimerkin suojista huutelua, ja se on varmaan näkynyt. (Nimimerkit, joilla on linkki johonkin todelliseen ovat asia erikseen.) Mutta tästä eteenpäin, koska osaan nyt laittaa niffelle hyvin suurella todennäköisyydellä jo ihmiskasvotkin, pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa ja jatketaan sopuisaa nettifoorumielämää. -p-
Vs: Dx vs Fx No tämä oli niin herkullinen, että kerran vielä...tuossa oikeastaan mainitsit muutaman seikan, jotka helposti aiheuttavat väärinkäsityksiä. Taisi nuo osastojen mittasuhteet ja roolit olla ennemminkin ennemminkin päinvastaisia ihan loppuun asti. Itse asiassa kuluttajatuoteosasto oli selkeästi suurempi kuin nuo muut yhteensä kaikilla mittareilla. Mutta itse asiaan mennäkseni, puhuin jo Pekan kanssa aikaisemmin noista pokkareista ja apseista. Ne ovat sitä kohinaa ja nostetta, mitä pitää julkaista pysyäkseen ihmisten mielissä. Muuten tulevat muut romppeet tilalle. Näiden em. tuotekategorioiden elinkaari on yleensä sellainen, että nopeata nousua myynnin lakipisteeseen seuraa pitkään kestävä lasku. Käytännössä luodaan siis ensin kasvua ja pidemmällä aikavälillä rahoitetaan taas seuraavaa projektia ja sitten katsotaan miten käy. Hyvästä tuotekategoriasta saattaa tulla uusi päätuote tai sitten se kuolee pois kaikessa hiljaisuudessa. Yleensä niillä kuitenkin tienataan ja aina pitää hakea aktiivisesti uusia busineksen kasvualueita. Mitä tulee digitaalisuuden "jarrutteluun", niin en allekirjoittaisi tuota sellaisenaan. Tarkoitus oli ennemminkin myydä kannattavia tuotteita loppuun asti, turvata jälleenmyyntiportaan businessta siirtymävaiheessa ja hakea digitalisoitumisessa uuden mallin mukaisia jakeluratkaisuja. Digitaalisuudessa oli aluksi selvästi sellainen vaihe, jolloin se ei ollut kannattavaa oikein kenellekään. Digitaalisuudesta puhuttiin paljon, mutta tuotteet eivät olleet vielä kypsiä korvaamaan perinteisiä konsteja. Samalla haluttiin turvata kassavirta perinteisemmillä tuoteryhmillä yhtiön muuntautuessa kemianteollisuuteen vahvasti nojaavasta monialayrityksestä puhtaasti elektroniikkayritykseksi. Elektroniikkateollisuudessa katteet ovat pienempiä, ajoitukset tarkempia ja estimointi vaikeampaa eli riskit ovat aivan eri tasolla. Esimerkiksi pieleen mennyt isompi lanseeraus tai vialliset komponentit toimitetuissa laitteissa voivat heiluttaa yritystä aivan toisella tavalla. Ensimmäisenä fotoalan jäteistä tämän sai kokea saksalainen Agfa Gevaert. Hieno ja innovatiivinen yritys myös aikoinaan, mutta ilmeisesti juuri digitalisoitumiseen liittyvät liian suuret inventaarit koituivat kohtaloksi vuonna 2003. Nokia on juttu sinänsä. Käsittääkseni heidän strategiansa oli alun alkaenkin olla ns. "nopea soveltaja" eli seurailla muiden tekemisiä ja jalostaa niistä parempia tuotteita. Saattoi olla, että markkinajohtajan mantteli ei alunperinkään oikein ollut sopiva ja sitten henkilöstön vaihdoksen yhteydessä ne, jotka loivat Nokian lensivät kuin rätit pihalle. Koko henkilöstön vaihtamiseenkin liitty riskinsä. Kuvaavaa oli, että jossain vaiheessa markkinajohtajuutta Nokia taisi olla avoimesti enemmänkin logistiikkayhtiö kuin mobiilimarkkinoiden keulakuva. Olihan se huvittavaa katsoa rippipukuun pukeutuneen Vanjoen vetävän kalvosulkeisia puhujapöntössä kansakoulun näyttämöltä näyttävällä estraadilla, jos vertailu esimerkiksi Steve Jobsin rentoon ja karismaattiseen tarinointiin perustuviin lanseeraustilaisuuksiin sallitaan tässä yhteydessä.
Vs: Dx vs Fx Tartun tähän vielä. Japanilaisesta yrityskulttuurista tiedän vain huhupuheita ja toisen käden tarinoita. Mutta yllättävästi ovat pystyneet viime vuosina ideoimaan. Esim. 4/3, m43 ja nyt viimeisimmäksi Nikonin cx ovat kaikki suht rohkeita harppauksia siihen nähden, että yleensä tuotteita kehitellään aika inkrementaalisesti. Myös Fujin retroilussa on innovatiivisuutta, kuten X100:n etsin. Konservatiivisuuden ymmärrän sillä, että me kuluttajathan vasta konservatiivisa ollaan. Miten menikään se juttu Henry Fordista ja hoppa-fooredeista...? Jotenkin niin, että jos asiakkailta kysyttäisiin niin haluaisivat vain parempia vaunuja hevosten perään kiinnitettäväksi. Vähän sama se on kameramarkkinoillakin. Itsekin olen muiden pakkomielteitteni lisäksi kamala konservatiivi. Kun Nikon toi cx:n markkinoille, niin kiroilin itsekseni, että mitä menivät tekemään. Mutta niinpä vain minusta tuli heräteostoksen kautta Nikon V1:n omistaja. Nykyisin omistan siihen kolme objektiivia ja neljättä harkitsen. Alku cx:n kanssa ei ollut helppo. Tökki kuvanlaatu ja syväterävyys ja ties mikä... Muutaman kuukauden takkuilun jälkeen käyttö alkoi kuitenkin sujua paremmin. Järjestelmän ymmärtämistä helpotti myös se, että tyttäreni (!!!) otti sillä estottomasti hyviä kuvia ja materiaalia time-lapsea varten. Nyt en luopuisi cx:stä oikein millään Nikonista sitten yleisemmin sanoisin, että minun näkökulmasta firma on keskipitkällä aikavälillä erittäin riskialttiissa tilanteessa. Nikonin suurimmat tulonlähteet lienevät dx ja coolpixit, jotka kummatkin edustavat hissukseen katoavaa kameratyyppiä. Vahvassa markkina-asemassa oleva fx-linja ei toistaiseksi ole vastaava rahasampo, eikä cx ole vielä vakiinnuttanut asemaansa. Nikon on myös volyymeiltään suurista kameravalmistajista (en lue Leicaa tähän joukkoon) ymmärtääkseni ainoa jonka pääbisnes ovat kamerat. Jännityksellä seuraankin minkälaista peilitöntä tullaan tarjoamaan dx/fx markkinoille. Ja mitä seuraa vähän aikaa sitten esitellystä android-pokkarista, uusi tuoteperhe? Vähän aikaa sitten luin Nikonin pomon sanomisiin perustuvaa huhuilua, että suunniteltaisiin isokennoisten pokareiden markkinoille tulemista. Näin varmaan pitääkin tehdä koska nykyisen tyyppiset coolpixit eivät käy kaupaksi ikuisesti. Mutta miten merkittäviä nuo isokennoinoiset pokkarit olisivat sitten talouden näkökulmasta, vai onko kyse brondin ylläpitämiseen liittyvästä tarpeesta olla läsnä mahdollisimman monessa kamerasegmentissä. Ei ole varmaan kaan helppo tehdä bisnestä kameramarkkinoilla. Uskottavan järjestelmän luomiseen menee ehkä 5-10 vuotta? Kuluttajien mielihalut ja markkinoiden trendit muuttuvat sensijaan liki vuosittain. Ja tuotteiden hintatasokin on aika jyrkästi laskeva, näin ainakin kuluttajakameroissa. Taiteile siinä sitten näiden välissä.
Vs: Dx vs Fx Normaalihomma pitkissä ketjuissa.Alkaa mennä muutaman kaverin keskusteluiksi. Asia ei mulle kuulu ja nimi on toisille pyhempi kuin toisille pitää salassa.Kunnioitus kaikille. Jari kimonen Virtasalmi
Vs: Dx vs Fx Mitä täällä taas ruikutetaan? Just kun alkaa olla viihdettä kansan syville riveille. Tämähän voittaa TV:n kotimaiset "viihdeohjelmat" mennen tullen, vai pitäisikö sanoa 6-0 tai 10-0. Onks se nyt tosiaan niin mahdottoman vaikeaa olla lukematta ja avaamatta, jos meno on liian kovaa?
Vs: Dx vs Fx Siivosin pois toisten yksityisasioihin liittyvät kirjoitukset sekä niihin liittyvät kommentoinnit. Pysytään asiassa/normaalien käytös sääntöjen mukaisessa offtopicissa. Kuten kimo tuossa totesi, keskustelut elävät eikä kymmeniä tai satoja viestejä sisältävästä ketjusta voi koskaan odottaa löytävänsä vain alkuperäisen otsikon mukaista asiaa.Se on normaali foorumi- ja kahvila- yms. Keskustelun luonne.
Vs: Dx vs Fx Mutta jos Dx-Fx-keskustelu kiinnostaa, niin ei noiden urpojen takia tahtoisi ketjua jättää lukematta. Voisvat siirtää pulinansa eri ketjuun. Vaikka oikeastansa, kamerakeskustelut on tyhjänpäiväistä muutenkin...joten mitäpä sillä väliä,
Vs: Dx vs Fx Kyllä, eihän täällä valokuvasta keskustella ollenkaan, mutta eipä kyllä juuri missään muuallakaan. Juttelin Vatasen kanssa puhelimessa eilen ja hän sanoi osuvasti, että on niin helppoa puhua kameroista - se on sellaista valokuvausharrastajien small talkia. Vaikeampaahan se olisi sanoa vaikka että:"Kuviasi vaivaa sisällöttömyys, vaikka ovat teknisesti hienoja." T Jukka
Vs: Dx vs Fx Valokuvasta on vaikea keskustella, etenkin harrastajien keskuudessa kun kaikille kyseessä on harrastus. Oman luovuuden/ilmaisun jonkinlainen kanava. Oli se luovuuden tai ilmaisun taso sitten milläkin asteikolla katsottuna missäkin. Lisäksi kuvien sisällön tai sisällöllisen sanomattomuuden kommentointi koetaan usein henkilökohtaisesti. Kaikki eivät halua kuulla sitä tai halua hakea erityistä sisältöä. Lisäksi myös tekniikasta kiinnostuneita tarvitaan. Ilman heitä moni asia olisi vuosin,vuosikymmenten tai valokuvauksesta ja kameroista puhuttaessa jäänyt keksimättä. Varmasti koko valokuvaus...