Olen mietiskellyt että mitä eroa on kokokinolla ja puolikinolla? Esimerkkinä DX 12Mpix kamera sekä 12Mpix FX kamera. Hintaeroa löytyy, mutta mitä muuta?
Vs: DX vs. FX FX:ssä isommat pikselit > suurempi herkkyys > vähemmän tuota niin parjattua kohinaa... Esim. Nikon D300: 12.3 million effective pixels 3.3 MP/cm² pixel density Nikon D700: 12.1 million effective pixels 1.4 MP/cm² pixel density Kts. myös täältä: http://www.cambridgeincolour.com/tutorials/diffraction-photography.htm
Vs: DX vs. FX Eiköhän suurin ero käytännössä kuitenkin ole objektiivien kuvakulma ja syväterävyysalue. FX:llä saa helpommin kohteen irti taustasta kuin DX:llä ja FX:ään saa laajan kuvakulman esim. jo 35-millisellä, joten niihin laajiksiinkin saa parempia valovoimia. DX:llä laajikset alkavat oikeastaan alle 28-millisistä, joissa valovoimat ovat yleensä pienempiä. Nykyään on tietysti niitä objektiiveja, jotka on tehty toimivaan oikein vain DX:llä, joka vaatii pienemmän piirtoympyrän (kuvan "leveys" jonka se objektiivi muodostaa kennolle). Kohinassakin voi olla pientä etua isommalla kennolla mutta käytännössä se ei ole niin tärkeä ero.
Vs: DX vs. FX Anttia kompaten yksinkertaistettuna vois kai sanoa että jos enemmän kiinnostaa laajakantit ja kuvaus vähässä valossa niin FX, jos taas luontokuvaus (pitkillä) teleillä niin DX. Mutta varmaan joku tästäkin on eri mieltä.
Vs: DX vs. FX Juu, jos tykkää kuvata paljon pitkillä zoomeilla ja teleillä niin FX:stä ei oo ainakaan niin paljoa etua. Vallitsevassa valossa valokuvauksessa varsinkin lyhemmillä polttoväleillä on FX kova sana... ja on siinä ihan eri jälki siellä 35-50 paikkeilla suurella aukolla kuitenkin. Joku voi väittää muuta mutta mä väitän ainakin näkeväni eron yleensä =).
Vs: DX vs. FX Mitenhän tämä asia meni: Silloin kun digit tulivat niin niiden syväterävyyttä kehuttiin kovin taivaan lahjana maisemakuvaajille. Ei tarvitse niin laajakulmaista lasia saadakseen kaiken skarpiksi (tietysti ison koon kameroilla tuon voi kiertää tietyin rajoituksin). Vaan kävikö siinä niin lopulta että maisemakuvaajat suosivat pikkukennoja eivätkä käytä isoa kennoa + laajista?
Vs: DX vs. FX Älä kuule "pietuvaa" usko poikien höpinöitä. Kenno itsessään ei muuta syvyysterävyyttä mihinkään. Kunhan joutessaan jorisevat mukavia... "Syvyysterävyys" on muuten hyvä aihe. Siitä seuraa nimittäin yleensä pirun pitkä viestiketju, jossa ei sen suurempaa selvyyttä tule. Katso vaikka kuvaavia deecee netin puolelta. Niillä on mennyt vuosia aihetta pähkäillessä
Vs: DX vs. FX Uskoo ken tahtoo. Joo, ei kenno, mutta kennon koko rajoittaa kuvakulmaa. Siitä seuraa että totuttu polttovälivalikoima luultavasti muuttuu (jos haluaa kuvata samaan tapaan ja vastaavia kuvia kuin ennenkin), jos kamera vaihtuu niin että kennon koko muuttuu 1,5-kertaiseksi. [QUOTE> [/QUOTE] Nää keskustelut on jänniä kun toinen vertaa kuvaa jossa vain rajataan, toinen vertaa kuvaa jossa rajaus on sama ja polttoväli muuttuu. On ihan selvää että valokuvaajalle järkevää on verrata kuvaa niin, että se kuva on samanlainen. Tällöin siis kuvausetäisyys on sama ja kuvakulma on sama (edes suunnilleen). Se vaatii eri polttovälin kennokoon mukaan. Syväterävyys on lyhyempi jos kennokoko on suurempi. Esimerkiksi 50/1.4 FX:ssä vs. 30/1.4 DX:ssä tuottavat erilaisen kuvan tässä suhteessa, vaikka esimerkiksi kohdehenkilö näkyy molemmissa juuri päästä varpaisiin ja taustaa on suunnilleen saman verran mukana. Jos meni liian vaikeaksi niin kokeilemaan vaan =). Tai vaikka googlailemaan. Se, että jossain dcnetissä jengi ei tätä tajua ei tarkoita sitä että kannattaisi unohtaa asia tai että kennokoko ei muuttaisi mitään käytännön kuvaamisessa.
Vs: DX vs. FX Aikansa dx:llä kuvattuaan alkoi tottua siihen, ettei riittävän syväterävyyden saamiseksi tarvinnut suuremmin ponnistella. Kaikki mitä haluttiin, oli terävää, eikä tarkennuspistettäkään tarvinnut millillleen justeerata. Toisin päin se on sitten fx:llä, etenkin kun en ole aikaisemmin omistanut automaattitarkennuksella varustettua filmikameraa. Syväterävyyden suhteen ero dx:n ja fx:n välillä tuntuu isommalta, kuin mitä dof-laskurista kokeillen heti uskoisikaan. Nikon on varmaan aivan oikeassa kun sanoo, että dx-formaatilla on pysyvä paikkansa. Mutta kun minä en liiemmin ultra-teleile, tai vakavasti makroile, niin minulle fx on aina parempi vaihtoehto. Enemmän huolellisuutta se vaatii, mutta kuvaamisen ilossa ja lopputuloksen elävyydessä vaiva tulee moninkertaisesti takaisin. Lisäksi fx:n paremmat herkkyysominaisuudet laajentavat vallitsevan valon kuvaamista tilanteisiin, joissa dx oli jo aika toivoton. Ero ei ehkä ole kuin vähän yli 1 aukko, mutta monesti se tekee eron onnistuneen ja epännistuneen kuvan välillä.
Vs: DX vs. FX Kyllä tuo fx:n etu kohinassa on vähintään yhden aukon. Tämä kuva on otettu herkkyydellä 6400. TJukka
Vs: DX vs. FX Niin se on erilaista eri ihmisillä. Minulle oikein tarkennettu kuva on vain se oikein tarkennettu riippumatta kennokoosta. Kuvahan on loppujen lopuksi terävä vain tarkennustasossa joka on kaari, ja jonka säde on kulloinkin valittu etäisyys filmi/kennotasolta. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän terävän näköistä, joka on määritelty sopimuksella ja joka perustuu kinofilmiruudusta tehtyyn nelinkertaiseen suurennokseen ja siitä havaittavaan riittävään terävyyteen.
Vs: DX vs. FX Silmällä sitä kuvaa katotaan, ei laskukaavoilla. Ero näkyy ja on selvä tietyissä tapauksissa kuten nomad totesi. Laskureista voi kattoa lukemia, mutta paljonko ne lopulta kertoo? Ja kyllä varmasti saa niitä syväterävyyksiä pienelläkin kennolla hallittua ihan kohtuudella, ainakin jos on hyvä valikoima valovoimaisia objektiiveja. Filmiin tottuneena muutamat kerrat Canon 20D:llä kuvanneena voin kyllä sanoa että mielikuvat eivät ihan vastanneet lopputulosta ja syväterävyyden hallinnassa oli selviä eroja. Varmaan parhaitan toi tulee siinä 50 vs. 30 paikkeilla esiin, tietysti valovoimissakin usein.
Vs: DX vs. FX Tapiola on sikäli asian ytimessä, että "terävyysaluehan" on vain sopimus tai suositus. Perustunee vieläpä ajatukselle, että kuva printataan johonmkkin tiettyyn kokoon? Oikeasti kuva on terävä vain tarkennustasollaan. Minä taas väljemmin filosofoin sitä, miten erilaiselta dx:n ja fx:n terävyysalueet vaikuttavat käytännön kuvaamisessa - useimmiten vielä aika pienessä koossa katsotuissa kuvissa. Kyllähän dx paljon huolettomampi on tarkentamisen suhteen. Tämä on etu jos ajatellaan vaikkapa tyypillistä turistikuvaajaa ottamassa tyypillistä turistiräpsyään, jossa 2-3 ihmistä pönöttää pikkuisen eri tasoissa. Tällä foorumilla pyörivä porukka taas näyttää enempi arvostavan fx:n mahdollistamaa parempaa otetta terävyysalueen kontrollointiin. Myönnän suoraan, että itselleni fx on vaatinut asioiden uudelleen opettelua. Alkuun tuli otettua monta monta kuvaa, jotka olivat pilalla liian suppean terävyysalueen takia. Nyt kohta vuoden fx-kameralla kuvattuani alan olla taas tilanteessa, jossa saan aikaan suht koht sellaista jälkeä kuin haluan. Ja onhan fx-kameroissa monta muutakin etua kuin parempi konrtolli terävyysalueeseen sekä vähäisempi kohina. Etsimetkin alkavat vihdoin olla edes likimain kohtuullisia... Lisäksi on vaan niin kiva kun se 50 millinen on taas oikeasti 50 millinen. Kroppikameroihin oli kyllä tarjolla hyviä ultralaajis-zoomeja ja tele ulottuvuuttakin riitti, mutta se noiden välissä oleva valokuvaamisen peruskaura jäi jotenkin paitsioon. 50 millinen normaaliobjektiivi on aivan ylivoimainen peli jos ajatellaan esim miljööpotretteja, vai miksi noita "ihminen ymäristössään" -kuvia oikein sanotaannkaan.
Vs: DX vs. FX Niin kyllähän esim. objektiivin asteikko on laskettu tietyllä "CoC:lla", joka on vain sellaiseksi valittu... Mutta kyllä se silmä sanoo että epäterävää on jos on, vaikka valkkais metrin Cocit ja niillä laskis että koko kuva on terävää. Samoin sopivasti tarkennetusta kuvasta, jossa on todella pitkät syväterävyysalueet, on varmasti vaikeaa tai mahdotonta löytää sitä oikeaa syväterävyystasoa tarkalleen. Matematiikka ja fysiikka on vähän eri laji kuin valokuvaus =).
Vs: DX vs. FX Niin muuttuu, mutta pitää muuttaa myös tietysti aukot toisiksi. Enää ei ruuvata automaattisesti aukkoa maksimiin. Totta ihmeessä. 50/1.4=36mm ja 30/1.4=21mm. Eli naksutellaan vaan sitä aukonvalintarullaa sillä 50:llä niin päästään samoihin. Ja kuten ketjussa on todettu, myös ISO-arvoa voidaan ruuvataan samalla huoletta suuremmaksi, jotta valotus pysyy samana. Eli lopputulos: Kennon koko ei vaikeuta suuren syväterävyysalueen saavuttamista mitenkään erityisesti, paitsi siinä poikkeustapauksessa, että aukkovalikoima loppuu objektiivista kesken (eli on jo aukko vaikka 22 ja pitäs saada pienempi, mutta objektiivin pienin aukko on 22). Lisäys: Joku saattaa nostaa esille diffraktion. Muuten hyvä, mutta koska pikselit ovat FX:ssä suurempia, ei suurentunut diffraktion vaikutus vaikuta lopputulokseen, jos tarkastellaan sitä, kuinka monen pikselin alalle diffraktio on valoa hajottanut. Eli älkää nyt ihmeessä vertailko eri polttovälin objektiivejä erikokoisillä kennoilla ilman, että otatte huomioon aukon fyysistä kokoa. Käsittämätöntä, että se niin useasti unohdetaan näistä FX vs. DX -keskusteluista. Saattaisi helpottaa, jos laskette aukon fyysisen halkaisijan ja unohdatte hetkeksi nuo objektiivien f-arvot kokonaan.
Vs: DX vs. FX Mielestäni on selvää, ettei 35mm polttovälillä saa samanlaista terävyysaluetta käyttöönsä kuin 50 mm polttovälillä. Tämä vertailu on nimenomaan rinnastus kahden normaaliobjektiivin välillä croppirunko vs täyskenno. Aukot loppuu hyvin äkkiä kesken, jos samanlaiseen kuvaan pitäisi päästä - niin siellä pienissä aukoissa kuin suurissa.
Vs: DX vs. FX Tämä onkin mielenkiintoinen juttu käytännön tasolla. Eli onko tosiaan niin, että käytännössä FX:llä törmää usein tilanteeseen, esim. maisemakuvauksessa (unohdetaan toistaiseksi makroilut), jossa objektiivistä ei tosiaan löydy riittävän pientä aukkoa? Jos näin on, niin sitten mun on kyllä vaihdettava mielipidettä.