Yhden illan tylsyys johti siihen, että päätin kurkistaa rikkinäisen Nikon-objektiivin sisälmyksiin. Obiska oli vanhan (ei riittävän vanhan) filmikameran 28-80mm zoomi, jonka saatoin hyvällä omallatunnolla laittaa palasiksi. Sisällä oli joukko lasielementtiryhmiä. Yritin järjestellä näitä siten, että saisin terävää laajaa kuvaa aikaiseksi. En saanut. Seuraavaksi kaivoin linssielementtejä ruuvimeisselillä irti ja taisi siinä rytäkässä jonkun lasinpalan hajottakkin. Kokeilun ja erehdyksen kautta sopiva kombo löytyi ja läpi näkyi kohtuullisen terävä laajakulmainen kuva. Paketti sähkö- ja jeesusteipillä kasaan ja pokkarin nokalle. Tein filmirullasta soviteputken, että kameran oma linssi mahtuu liikuskelemaan käynnistettäessä. Kuvat ovat reunoilta mustia ja kuva-alueen reunat ovat suttuisia. Kiinnityksen tarkkuus parantaisi suorituskykyä huomattavasti, mutta tän ei ole tarkoituskaan olla kovin hifi-viritys. Kuvista ja kamerasta on saatu kotioloissa ja ulkona paljon huumoria. Mallikuvat ovat aika mitättömiä räpsyjä, niissä näkyy kuitenkin se, että kädenmitalta saa jo aika hauskoja kuvia.