Diojen skannaaminen kameralla ja HDR-ohjelmalla

Kerron tässä kokemukseni dia-arkiston skannaamisesta, sillä toivon että tiedoista voi olla apua muillekin. Samalla tämä on arvostelu ohjelmasta nimeltä EasyHDR. Tekstistä tuli jonkin verran pitkä, mutta kiinnostuneet jaksanevat lukea

Pitkäaikainen haaveeni on ollut, että saisin tuhansien diojen arkistoni digitoitua. Sen verran olin jo etukäteen perillä aiheesta, että tiesin skannaamisen vaativan paneutumista ja aikaa.

Kerron tässä, millä tavoin sain homman mielestäni onnistumaan parhaiten. En puutu niinkään laitetekniikkaan, mutta kerron havaitsemistani ongelmista, työn kulusta ja ratkaisuista. Kirjoitan ehkä myöhemmin lisää niistä muista kokemuksista, jotka saivat päätymään nimenomaan kameralla skannaamiseen. Lyhyt versio on se, että kameralla saan talteen kerralla ja helposti juuri sellaiset sävyt kuin alkuperäisessä diakuvassa on.

Monilta ulkomaisilta valokuvausfoorumeilta löytyy lukemattomia keskusteluja filmimateriaalin skannaamisesta kameralla (googlaa esimerkiksi ”scan with a dslr”). Melko usein nuo foorumien keskustelut ovat poleemista väittelyä koulukuntien kesken. Toisten mielestä oikeaoppista on skannata filmit skannerilla ja toisten mielestä ei kannata ajatellakaan muuta kuin kameralla skannaamista.

Useimmiten kamerakoulukunta keskittyy siihen, kuinka kameralla kuvaamalla saadaan aivan yhtä hyvä tarkkuus kuin parhaallakaan skannerilla (rumpuskanneri), mutta paljon nopeammin, helpommin ja edullisemmin. Löysin kuitenkin kaksi keskeistä heikkoutta kameramenetelmässä.

Ensinnä se soveltuu vain melko hyväkuntoisille dioille / muulle filmille, sillä automaattista pölyn ja naarmujen poistoa infrapunavalon avulla ei ole. Roskat, pölyt ja naarmut tulevat kuvaan, joskaan eivät aivan yhtä näkyvinä kuin skannerilla ilman korjaustoimintoa. Ilmeisesti skannerin valonlähde valaisee filmipinnan roskat aivan erityisen hyvin? Omat diani ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja pölyn poispuhallus auttaa ratkaisevasti. Tämä ongelma oli siis osaltani varsin hyvin hallinnassa. Ja jos nyt joku yksittäinen roska näkyy lopputuloksessa, niin kuvankäsittelyohjelman healing tool on helppo ja nopea ratkaisu.

Roskanpoiston puutteen ohella toinen heikkous on liian jyrkkä kontrasti. Se tulee esiin etenkin kuvissa, joissa on voimakasta valoa ja hämärää varjoa. Vaihtoehtoja on kolme: 1) alivalotus, jolloin kirkkaimmat kohdat näkyvät oikein, 2) keskimääräisesti oikea valotus, jolloin kuva näyttää parhaimmalta, mutta etenkin varjoista puuttuu sävyjä, 3) ylivalotus, jolloin varjojen sävyt tulevat esiin, mutta muutoin kuva palaa puhki.

Liian suuren kontrastin ja puuttuvan dynamiikan vuoksi olin jo hylkäämässä ajatuksen kameralla skannaamisesta. Erilaiset temput kuvankäsittelyohjelmassa eivät myöskään tuottaneet riittävän hyvää tulosta. Satuin kuitenkin lukemaan HDR-ohjelmista. Monille ajatus lienee tuttu, minulle se oli uusi. Idea on kuitenkin sellainen, että yhdistetään usean eri tavoin valotetun kuvan kuvainformaatio, jolloin saadaan aikaan dynamiikaltaan laajempi kuva (HDR = high dynamic range).

HDR soveltuu filmin skannaukseen erityisen hyvin siksi, että kohde pysyy paikallaan. Luontokuvissa ja etenkin ihmisten kuvaamisessa ongelmaksi tulisi kohteen liike, jolloin yhdistettävissä kuvissa olisi muutakin eroa kuin valotus.

Monien hyvien arvostelujen perusteella päädyin käyttämään ohjelmaa nimeltä EasyHDR. Jo ensimmäiset kokeilut olivat oikein lupaavia ja olin innoissani, sillä olin lähtökohtaisesti innostunut nimenomaan kameramenetelmästä. EasyHDR tuottaa kuvia, joiden dynamiikka on yhtä hyvä kuin hyvän skannerin. Voin sanoa tämän, koska olen verrannut tuloksia rinnakkain. Myös kohina on vastaavalla tasolla, joskin se kasvaa helposti, jos yrittää tehdä varjoista kohtuuttoman valoisia. Tosin näinhän käy skannerillakin.

Käytännössä homma menee niin, että diasta otetaan kameralla kolme kuvaa. Helpoiten se käy AEB-toiminnon avulla (auto exposure bracketing). Kokemuksen mukaan sopiva alue on suunnilleen -1 / 0 / +1 EV. Ainakin teoriassa parhaan tulokseen saa RAW-kuvilla. Kokeilin myös JPEG-kuvilla ja jälki oli ainakin 95-prosenttisesti yhtä hyvää. Jos käyttää RAW kuvia, niin ne kannattaa ehdottomasti muuntaa 16-bittiseen TIFF-muotoon ennen viemistä EasyHDR-ohjelmaan. Tämä siksi, koska EasyHDR:n RAW-muunnin ei tee ollenkaan esiterävöitystä kuvaan, jolloin koko lopputulos tulee ulos liian pehmeänä. Tätä pidän puutteena. Jälkikäteen tehty terävöitys ei anna ollenkaan vastaavaa tulosta, vaan yksityiskohtia häviää paljon.

Onnistumisen kannalta on oleellista, että AEB-toiminnolla valotetut kuvat on valotettu oikein. Eli yksi selvästi alivalotettu, yksi suunnilleen 0, yksi selvästi ylivalotettu. Kuvasta tulee helposti hieman hailakka, jos kaksi kuvista on ylivalotettu. Mutta jos taustavalo on sopiva, esimerkiksi pilvinen taivas, niin valotusautomatiikka tekee varsin luotettavasti oikeanlaiset valotusportaat ja lopputulos on hyvä.

EasyHDR:n käyttökelpoisuus piilee mielestäni työnkulun automatisoinnissa. Ohjelmassa on lukuisia esiasetuksia (preset) ja niitä voi tehdä itse lisää. Omaan tarkoitukseeni käyttökelpoisia ovat lähinnä esiasetukset nimeltä neutral ja natural, joskin jälkimmäisestä piti kyllä ottaa terävöitys pois päältä. Varsinainen juttu on se, että ohjelma kykenee käsittelemään kuvat tehtävälistana (batch processing). Se myös tunnistaa AEB-toiminnolla otetut sarjat ja yhdistää nämä kuvat automaattisesti samaan tehtävään.

Tein testin, jolla selvitin homman nopeutta. Kuvasin kameralla 20 diaa, johon meni noin 10 minuuttia. Tuloksena siis 60 kuvaa, kolme kustakin diasta. Sitten kamerasta muistikortti tietokoneeseen ja EasyHDR:ssä batch-toiminto käyntiin, esiasetuksen valinta, klikkaus ”Auto create tasks” ja sitten itse muihin hommiin vähäksi aikaa. Ohjelman nopeus riippuu tietenkin tietokoneen nopeudesta. Omalla alimitoitetulla vuoden 2010 koneellani aikaa meni noihin kuviin 28 minuuttia eli hieman alle puolitoista minuuttia kuvaa kohden. Sen aikaa voi tehdä jotakin aivan muuta, vaikka ottaa uusia kuvia.

Testini lopputuloksena oli 20 hdr-kuvaa, tässä tapauksessa 8-bittisiä LZW-pakattuja TIFF-kuvia. Vaihtoehdoista löytyy myös JPEG ja 16-bittinen TIFF. Parhaassa tapauksessa kuvat olisivat nyt olleet täysin valmiita arkistoitavaksi, jos kuvauskalusto olisi mahdollistanut kuvan rajaamisen tarkasti dian kuva-alueen sisäpuolelle. Kuvasin kuitenkin noin 1 mm reunojen yli, joten rajaus piti tehdä jälkikäteen. Tähänkin löytyi automatiikka: Gimp-kuvankäsittelyohjelma ryyditettynä pluginilla nimeltä David’s batch processor. Kyseinen plugin mahdollistaa suuren kuvamäärän rajaamisen kerralla (ja paljon muutakin). Ensin määritetään kuvan vasemman ylänurkan sijainti X- ja Y-akselilla ja kuvan pikselikoko. Sen jälkeen toiminnon voi kohdistaa kaikkiin kuviin ja ohjelma hoitaa loput. Todella toimivaa ja nopeaa.

Suurimmat vahvuudet kuvatunlaisessa kameraskannauksessa ovat helppous, nopeus ja varma onnistuminen. Ainakaan minulla ei ole aikaa eikä kykyäkään istua pitkiä aikoja skannerin ja kuvankäsittelyohjelman ääressä sävyjä säätämässä. Jollakin palstalla henkilö kertoi skannanneensa kuvia filmiskannerilla 15 vuoden ajan, mutta vasta 3-4 viimeistä vuotta saaneensa aikaan hyvää jälkeä. Oman kokemukseni perusteella tuo on helppo uskoa. Kameramenetelmä sen sijaan on nopea ja tulokset EasyHDR-ohjelman avulla niin helppoja ja hyviä kuin osaan kohtuudella toivoa (ja tällaiselle perfektionistille se on aika paljon). Ja mikä parasta, tietokoneen ääressä ei tarvitse juurikaan tuhrata aikaansa.

Ohjelmassa on myös toiminto nimeltä ghost removal. Sille voi olla käyttöä muiden kuin staattisten kohteiden kuvaamisessa. Ghost removal on tarkoitettu lieventämään kuvien mahdollisia eroavaisuuksia, joka voi johtua esimerkiksi ihmisten liikkumisesta eri tavoin valotettujen otosten välillä. Tätä toimintoa en ole kokeillut, sillä diojen kanssa touhutessa se on tarpeeton.

EasyHDR:n ilmaisversio ei sisällä batch-toiminnallisuutta, eli siitä puuttuu työnkulun helpottamisen kannalta aivan keskeinen toiminto. Täysversio maksaa 29 euroa ja sen saa hankittua ohjelman kotisivuilta www.easyhdr.com. Kokeilu- eli trial-versio sisältää batch-toiminnon, mutta koska se on tarkoitettu vain ohjelman kokeilemiseen, se lisää kuvan päälle vesileiman. EasyHDR on toiminut luotettavasti kaikissa kokeiluissani ja sen käyttöohje on hyvä, joskin englanninkielinen. Tai no, löytyy se myös Puolaksi, Espanjaksi ja Venäjäksi, jos nyt joku osaa niitä paremmin.

 

Vs: Diojen skannaaminen kameralla ja HDR-ohjelmalla

Hienoa että on noita laitekokoonpanojakin dokumentoitu!

 

Vs: Diojen skannaaminen kameralla ja HDR-ohjelmalla

AnselA, sinulla on ollut käsittääkseni lähestulkoon paras mahdollinen objektiivi tuohon hommaan. Ainakin sillä perusteella mitä olen eri lähteistä lukenut, niin Micro Nikkor 60/2.8 olisi diakopiointiin parasta mitä tavallisen ihmisen rahoilla on saatavissa. Miten luonnehtisit skannausjäljen terävyyttä, jos vertaat sitä filmiskanneriin?

Itselläni on puutteita optiikassa. Olen käyttänyt yhdistelmää Canon EOS 600 + sovite + Minolta MD Rokkor 50 mm f1.7 + loittoa. Minolta on niitä terävimmin piirtäviä normaaliobjektiiveja, mutta sille käy kuten useimmille vastaaville objektiiveille: loittojen käyttö heikentää reuna-aluiden piirtoa.

Pääsen luultavasti lähiaikoina kokeilemaan Micro Nikkor 105/2.8 -putkea.

 

Vs: Diojen skannaaminen kameralla ja HDR-ohjelmalla

Hyvä pointti! Kyllä termien kanssa pitää olla tarkkana, muuten ei kukaan pian tiedä mistä puhutaan. Digitointia siis!