Kovin monelle tuntuu olevan tärkeää se, että digikenno kohisee mahdollisimman vähän, kohinaa pidetään rumana ja automaattisesti pahana. Toisin on kuitenkin filmin rakeen kanssa. mut onko digikennojen kohinoissa eroja? Mun mielestä ainakin Nikon D50:ssä kohina näyttää oikeestaan aika coolilta (alla koko kuva ja 100% croppi). Mitäs muilla tulee mieleen?
Vs: Digitaalisesta kohinasta Jotakuinkin samalta näytti Canon 30D:n jälki.. Mietin vaan, että onko tuo nimenomaan kohinaa, vaiko kameran prosessorin tai raw-konverttorin tuottama tulos rakeen matkimisesta? En tiedä, mietin vaan että eikö sen kohinan pitäisi näyttää neliöiltä, kuin pikselit.. Joka tapauksessa ihan hyvältä näyttää, varsinkin kun sävytkin on ihan ok. Kyllä se tekstuuri tuo eloa kuvaan usein, vaikka toiset kammoksuvatkin. Kyllä sitä raettakin monet kammoksuivat ja kammoksuvat nykyäänkin, mutta ehkäpä niitä jotka eivät niin allerigisia ole, on jääny enemmän filmipuolelle..
Vs: Digitaalisesta kohinasta Onpa mukava keskustelun avaus. Kyllä kohina on upeeta. Ite laitoin aukeaan erään kohina kuvan. Kyllä on kehuttu upeaksi. Missä menee se raja mikä on sitä mielyttävää kohinaa tai rakeisuuden matkintaa ja milloinka se on niin digimäistä että siitä ei pidetä lainkaan. Mikä formaatti kuvaa eniten kohinaa tai onko ne kovin erinlaisia, tiff, jpg vai RAW?
Vs: Digitaalisesta kohinasta jos antaa kameran tallentaa JPEGinä, niin musta siihen kohinaan tulee joskus ne pakkausartefaktit helposti näkyviin, en tiedä. Ainakin tolla D50:llä kuvaan RAW:ina ISO 800-1600 kuvat, aurinkoisina päivinä pienemmän ISO:n kuvat tulee ammuttua suoraan JPEGille. toi kuva on siis ISO 1600 ja RAW, ja sitä kohinaa on vähän "kaiveltu" esiin.
Vs: Digitaalisesta kohinasta Mun mielipide on että rakeisuus toimii mv kuvissa mutta ei yleensä värikuvissa. (Mustavalkokuva sattui tämäkin olevan) Ja digillä kuvataan enimmäkseen värikuvia (tai lopullinen käsitelty kuva on värillinen). Kameramalleissa on kohinan suhteen eroa. Olen lukenut että nikonin kohinaa on kehuttu enemmän filmimäisemmäksi, kuin esim canonin.
Vs: Digitaalisesta kohinasta Digikameroiden kohinakeskustelu käy yhtä vilkkaana kuin äänentoistossa kokonaisharmoonisen särön (THD) promillemäärien ihmettely 70-luvun alussa. Koskakohan joku kameratehdas / testilaitos saa luotua järjestelmän, jolla kohina eli suomeksi särö saadaan ilmoitettua yhteismitallisesti? Sen jälkeen ei jutuista loppua tulekaan ;-DDD Kun nyt aikamme tätä ihmettelemme, tulee joku digikuvauksen Matti Otala ja kertoo, että itse asiassa meitä hatuttaakin enemmän valokuvauksellinen TIM-särö, eli juuri se, joka sattuu silmään pahemmin. Ja taas alkaa mylly alusta... PS. Oletteko muuten huomanneet, että digikuvauksessa ja äänentoistossa on paljon yhteisiä tekijöitä? Kuten: - pikselimäärä vs. taajuusvaste - näytteenottotaajuus CD:llä vs. skannerin optinen resoluutio - kaikenlaiset häiriöt signaalissa = erilaiset särökomponentit kuten kohina - hellasärö - laitteidenvaihtomania - mp3 vs. jpg - high end vs. raw - filmi-Leica ja Rolleiflex TLR vs.putkipäätteet - suotimet ym. sälät vs. linjatasoiset- ja kaiutinkaapelit - tulostimet ja tulostuspaperit / videotykit vs. kaiuttimet ym. ym.
Vs: Digitaalisesta kohinasta Luoja on säästänyt minut hifistelyltä. Ja tällä kamerapuolellakin tunnun tulevan kohinan kanssa hyvin juttuun. Stressitaso ei ole noussut vaikka kalusto onkin ollut kohinan kannalta surkeaa (D50 ja D200). Katselin zenigin postaamia kuvia. Aluksi ajattelin, että niitä on jotenkin photaroitu, ei D50 noin näkyvästi kohise. Ei ainakaan pitäisi. Tietenkin pieni alivalotus tuo kohinan hauskasti esiin... Tuo oli yksittäinen esimerkki, entä muut ISO1600 kuvasi? Muutenkin käyttäjän ja valotuksen rooli yllättävän tärkeä. D200 valottaa hankalissa tilanteissa luotettavammin kuin D50. Ja pärjää aika hyvin sen ansiosta vaikka taitaakin kohista "teknisesti mitaten" jopa enemmän. Mene ja tiedä. Kesä on tulossa ja ISO 800 riittänee tästä eteenpäin seuraavat puoli vuotta
Vs: Digitaalisesta kohinasta Kuten sanottu kuvissa näkyvä rapea jälki ei ole kohinaa, vaan kuvankäsittelyssä jossain vaiheessa tapahtuneen kohinanpoiston tai -muokkauksen jälkeä. Tämähän onkin ihan kivan näköstä, varsinkin mustavalkoisena. Jäljittelee selvästi mustavalkofilmin raetta. Oikea kohina ei ehkä sitten ookkaan ihan niin nättiä, varsinkaan värikuvissa kun se näkyy erivärisinä laikkuina varjokohdissa.
Vs: Digitaalisesta kohinasta Miekin tätä inhottelin aikani, kunnes älysin että Lightroomissa/ACRssä tästä pääsee eroon yhdellä liukusäätimellä. Ei harmita enää! Ei oo kun kivaa kohinaa jäljellä kuvissa.
Vs: Digitaalisesta kohinasta en mä tiedä, mitä tuo rakeen näköinen on. Tuo on RAW:ille kuvattu, hämärässä pubivalaistuksessa (melkein pelkkiä punaisia valoja), ja sitten kaiveltu tasoja Ufrawilla ja muutettu mustavalkoiseksi. koitin laittaa samalta illalta värikuvaa, mutta tässä duunikoneessa ainoa kuvankäsittelyohjelma on Officen, sillä ei saa pakattua kuvia alle 200 kilotavuisiksi, ainakaan järjellisen kokoisina. Tässä pari muuta ISO 1600-kuvaa, nekin alivalottuneita, 100% croppeja ei tähän hätään ole.
Vs: Digitaalisesta kohinasta Punainen onkin kinkinen valo ja varsinkin mestat joissa on PAR-kannujen lisäksi kasvovaloina LED-kannuja joiden kanssa saa olla jatkuvasti varuillaan. Itse kuvaan kaiken JPEG,inä ja samanaikaisesti tallennan toiselle kortille osan kuvista RAW.ina pelkästään vertailun vuoksi. Itse kuvasin yli vuoden verran D50.llä ja mun mielestä sen 1600 tuottama kuva oli vähäkohinaista väreistä riippumatta.
Vs: Digitaalisesta kohinasta Ei mutta jos hifistely on lähes samaa kuin digistely voin ennustaa sen että ensimmäisiä digikameroita aletaan ihan kohta retroilemaan. Muuttuisko kohina uuteen atmosfääriin kuten älppärin pölyrätinä cd levyn tultua mukaan?
Vs: Digitaalisesta kohinasta Niin voihan tietysti jälkikäteenkin lisätä kohinaa, kai se silti kohinaa on. Noh alunperin se kennon kohina on kuitenkin erinäköistä ja se johtuu "mittaushäiriöistä". Jos siis puhutaan siitä, miten digikenno kohisee, niin se on eri asia kuin se, miltä tulos näyttää kuvankäsittelyn jälkeen (mm. demosaicing). Kuvankäsittelyä tapahtuu varsinkin JPEGin osalta jo kameroiden prosessorissa, jolloin ei enää pelkästään voi puhua kameran kennon tuottamasta kohinasta.
Vs: Digitaalisesta kohinasta missä vaiheessa toi 'de-mosaicing' tapahtuu, siinä kun muunnan RAW:n JPEG:ksi? tossa samaa röpöä värillisenä;
Vs: Digitaalisesta kohinasta Vaikea sanoa, riippunee RAW-konverttorista (tai kamerasta jos muuttaa JPEGiks jo siinä vaiheessa). Omat kokemukset on aika vähissä. Noistahan kai joskus oli puhetta, että toinen tekee kivemman näköstä "raetta" kuin toinen..