Jep, tässä sitä nyt on.. kinaria skannattuna rummulla 11000dpi. http://aleksikoski.com/temp/35mm_11000dpi.jpg Nurinkurista on, että tarvitaan filmiä jotta inkjetistä saa kaiken irti. Tosta tiedostosta saa varsin maltillisen 62x42cm (hitusen kropattu, kun huolimattomasti leikattu filminpätkä) inkjet printin @ 600dpi. Ja siihen tarvitaan siis ~150megapixelin tiedosto. Filmi on Fomapan 200 D76 1+1 kehityksellä. Fomapan 200:sen rae on niin hienoa, että se ei näkynyt kunnolla 5500dpi skannissa. Printtiinkin se ilmestyi vasta kun filmi oli skannattu 11000dpi ja tulostettu 600dpi tiedostosta. Joten sellaista, kuten aina oon painottanut... laita rahat skanneriin. Kamera, linssi ja filmi voi olla halvinta mahdollista. Riippuen siitä millaista lookkia haluaa. Kuvaa vaikka holgalla jos huvittaa. Skanneri vaan sitten reproaa filmiä niin uskollisesti kuin se siihen kykenee. Skanneri on se tärkein vekotin, jos lähtee tälle inkjet digitaali printtaus linjalle. Huonolla skannerilla ei tule kuin itku. Analogisessa formaatissa ei ole rajoja, enemmän on aina enemmän. Jos ei printtaa, vaan tekee kuvaa nettiin. Niin silloin pärjää lähes millä skannerilla tahansa. Tossa on ollut käytössä Bessa R, Jupiter-8 ja halpa.. joskin erinomainen (mahdollisesti paras) Fomapan 200 filmi. Flextightin 6300dpi riittääkin vain 35x24cm printtiin kinarista, ilma skaalauksia. Jonka printteriajuri tekee automaattisesti, mikäli syötät sinne 300dpi tiedoston. Ja kyllä, siinä on ihan näkyvä ero tulostaako 300dpi vai 600dpi tiedostosta. Jos se tiedosto on oikeaa informaatiota, eikä skaalattu. Siinä myös tajuaa sen, että digien tiedostokoot laahaavat inkjetin perässä. Ja tällä hetkellä ainoa tapa hyödyntää koko inkjetin kyky, on kuvata tarpeaksi suurta filmiä. Tai stitsailla digiruutuja, myös jotkut skanneriperät tarjoo suuria laadukkaita tiedostoja. Mutta filmi on vaan se kätevin, jos ehdoton printti laatu on tähtäimessä. Repikääs siitä sitten hupia. Sellasta.