Mittaetsinkameran tarkkuuden analysointia kotioloissa

Huomasin tähtiä katsellessa, ettei CL:n mittaetsimen kuva linjaudu äärettömässä, vaan jää ihan vähän vajaaksi, mikä herätti vahvan epäluottamuksen. Ajattelin kuvata useamman rullan ennen kuin alan opettelemaan kehitystä, onneksi ensimmäinen oli melkein täynnä ja otinkin ~6 viimeistä ruutua testikuvia.

Ensimmäinen hypoteesi on, ettei objektiivin nokka-akseli paina seuraajaa riittävän pitkälle. Mittasin asiaa halvalla DIN 878-mittakellolla, joka mahtuu jokaisen kotitalouden budjettiin. Tulokset ovatkin lähinnä suuntaa antavia, jos joudun kompensoimaan jotain objektiivia niin vien sen kivitasolle.

Kellossa on sadasosamillin resoluutio, mutta asteikkoväli on niin iso, että kirjasin myös viitteellisen desimaalin ylös pyöristettynä lähimpään 0.005 millimetriin. Jokaisen kirjatun arvon jälkeen mittasin uudelleen lähtötason varmistaakseni ettei kello ole siirtynyt. Mittasin kaikki lasit kahteen kertaan pyörittäen tarkennuskehää aina samaan suuntaan läheltä äärettömään.

Kaikkien lasien nokat olivat hiukan yli äärettömässä. Oletan, että tämä johtuu siitä että bajonettiin on suunniteltu pieni z-suuntainen välys. Mikään mun käyttämä referenssimitta ei perustu painettuun tietoon joten korjatkaa ihmeessä.

Molempien voikkarien tapauksessa asteikko näyttää lähitarkennuksella kauemmas kuin mittaetsin, mutta suurempi syvyysterävyysalue antaa tätä anteeksi. Optiset ilmiöt (focus shift jne.) eivät vaikuta tuloksiin.

Elmar-C:n asteikko on selkeästi lähimpänä totuutta, joten käytän sitä mittaetsimen säätämiseen. CL:ssä sekä vaaka- että pystysuuntainen säätö on kätevästi salamakengän vieressä olevan tulpan alla. Mittaetsimestä on enemmän iloa lähialueella, joten mikäli sitä on mahdoton säätää toimimaan molemmissa ääripäissä niin ääretön saa jäädä jatkossakin epätarkaksi...