Vs: Digikameran dynamiikasta Raw on tavallaan vastaava kuin filmin nega. Ero on tietty siinä, ettei negaa voi katsoa kehittämättä sitä ensin, jonka jälkeen sen muokkaaminen on taas myöhäistä. Itse näen kuitenkin huiman eron siinä henkisessä prosessissa, että yrittääkö valokuvalla jotenkin tallentaa näkemäänsä tai jopa kertoa jotakin, vai syntyykö tuo näkemys vasta kuvankäsittelyvaiheessa siitä mitä kameran muistiin sattui tallentumaan ja millaisen kuvan siitä voisi muokata. Todellisuudesta irrallinen valokuva on minulle vieras, vaikka taiteellisesti (visuaalisena kuvana) se voi olla hienokin. Raja ei ole mitenkään mustavalkoinen, mutta niin kuin joku jo täällä aiemmin mainitsi, on digikuvaus kyllä tuonut valokuvaamiseen tiettyä laiskuutta niin kuvankäsittelymahdollisuuden kuin kuvien yksikköhinnankin kautta. Ja juuri tässä suhteessa tuo Adamsin koko prosessin läpi menevä Zone-ajattelu on ollut ainakin minulle piristävä tuttavuus.
Vs: Digikameran dynamiikasta Hyvin ristiriitainen virke tuo edellinen. Jos tarkoitat näkemällä vain absoluuttista näkyä, niin se on kai enemmänkin reproamista. Valokuvamalla siihen tulee aina inhimillinen elementti mukaan. Parhaimmillaan välitys siitä tunteesta, jota kuvaaja on kokenut kuvaa ottaessaan. Jälkikäsittelyssä tätä tunnetilaa yritetään saada esille. Kapa P.s. En tiedä, miten kommenttini liittyi otsikkoon? Yhtä vähän kai, kuten muutkin kommentit täällä.
Vs: Digikameran dynamiikasta Valo käyttäytyy kuitenkin kuin signaali kun puhutaan optiikasta, ei kuten hiukkanen. Tässä kontekstissa se on mielestäni ehdottomasti analoginen signaali.
Vs: Digikameran dynamiikasta Ilmeisesti minä olen sitten dokumentaarinen kuvaaja, kun pyrin usein tallentamaan näkymän, en omia tunteitani. Toki ne vaikuttavat kokonaisuuteen ja tehtyihin valintoihin, mutta pyrkimys on silti tietynlaiseen visuaaliseen objektiivisuuteen. Ja tähän oikeastaan liittyy tuo haluni ymmärtää kameran tekniset rajat, jotta osaa tehdä parempia valintoja käytössä olevan tekniikan rajoissa.
Vs: Digikameran dynamiikasta Suosittelen siirtymistä politiikkaan, olette todella hyviä puhumaan paljon sanomatta mitään. Ihmissilmän erottaman, sähkömangneettisen säteilyn aallonpituuden taltijoina, digikennot ovat hyviä ja kennolta prosessoitava kuva ainakin riittävää ja lmeiseti paranevat vielä tulevaisuudessa.
Vs: Digikameran dynamiikasta "Visuaalinen objektiivisuus" on mielenkiintoinen sanonta! Pyritkö kuitenkin sanonnalla peittämään sen tosiasian, että haluat tehdä kuvasta sellaisen, kuin aivosi kohteen "kokevat" kuvanottohetkellä. Onko se visuaalista objektiivisuutta? Vai onko kuvaa vielä muokattava jotenkin ollakseen "kokemuksesi" mukainen (Voidaksesi sanoa olleesi visuaalisesti objektiivinen)? Mikä on sitten kameran osuus prosessissa? Se pistänee ainakin hieman vastaan, eikä suostu tekemään kuvaa juuri niin kuin haluat.
Vs: Digikameran dynamiikasta Kun tässä keskustelussa on useasti viitattu Adamsiin, niin ZONE-termi "previsualization" sisältää nimenomaan kuvaajan henkilökohtaista tulkintaa. Eikä pyrkimystä "objektiivisuuteen".
Vs: Digikameran dynamiikasta Tässä esimerkki dokumentaarisesta valokuvasta puhtaimmillaan. Silti hyvin subjektiivinen. Tai laitanpa kaksi. Kapa
Vs: Digikameran dynamiikasta Miksiköhän minun kuvaustyylini tai mieltymykseni ovat nyt niin olennaisia? Tarkoitan "visuaalisella objektiivisuudella" sitä, että pyrin kuvaamaan kohteen sellaisena kun sen näen ja oletan jonkun muunkin näkevän, joka samassa paikassa seisoisi. Tokihan se on subjektiivinen kokemus ja subjektiivisten valintojen summa, missä objektiivisuutta edustaa juuri tuo kamera. Se ei suinkaan kuvaa minun ajatuksiani vaan niitä fotoneita.
Vs: Digikameran dynamiikasta Toisaalta koko Zone-systeemi perustuu (objektiivisten) luminanssierojen mittaamiseen, tallentamiseen filmille ja siirtämiseen paperille mahdollisimman hallitusti. Toki prosessissa on (subjektiivisia) valintoja mukana, kuten kokonaisvalotus tai dynamiikan laajennus/supistus.
Vs: Digikameran dynamiikasta Täynnä tulkintaa ja vihjeitä nuokin kuvat. Jälkimmäisen kuvan etuala saa ajatuksen lentämään. Tässäkin on taas oikea ongelmien pesä... Kun Much maalasi kuuluisan taulunsa Huuto, niin varmaan hänkin pyrki ilmaisemaan jotain näkemäänsä. Tai Picasso. Tai Dali. Tai onko HC-B:n kuvat sitten realistisia - nehän on mustavalkoisia! Kuva ei pohjimmiltaan paljoakaan poikkea tekstistä. Tarkoitus on ilmaista asioita ja merkityksiä. Ja viimekädessä se mitä ilmaistaan riippuu lukijan/katsojan tulkinnasta.
Vs: Digikameran dynamiikasta Ilkeesti hyppii oranssi ja vihreä vähän luonnottoman rikkaana vrt. jos jokin luonnollisuus on tavoitteena.
Vs: Digikameran dynamiikasta Tästä olen kyllä täysin eri mieltä. Kuva nojaa enimmäkseen ihmisen (tiedostamattomaan) alitajuntaan kun taas teksti kielelliseen (älylliseen) muistiin. Jopa eläin ymmärtää kuvista jotain, kun taas tekstistä ei mitään. Kuvataidetta en sotkisi asiaan, koska valokuva on täysin erilainen tekninen tapa tuottaa tallenteita maailmasta. Kuvataide syntyy ihmisen käden ja ajatusten kautta, kun taas kamera kuvaa tarvittaessa ihan ilman ihmistäkin. Toki nuo voi kaikki hämmentää yhdeksi "visuaaliseksi taidetermiksi", mutta on sitten jo niin monitulkintainen, ettei sillä enää tee mitään.
Vs: Digikameran dynamiikasta Niinkö? Jos kerron koiralle että kohta syödään, niin nopeasti siellä alkaa kuola valua ja keittiöön löydetään. Kyllä se on siitä saanut mielikuvan joka tuottaa hyvää. Tai nimi yhdistetään henkilöön / leluun ja vastaavaan. Samalla tavalla me ihmiset rakennamme tekstistä mielikuvia, eroahan ei ole sillä onko se ääneen sanottu vai ei, puhe ja teksti on siinä mielessä identtisiä (koska tarkoitus on muodostaa sen perusteella ajatus jostakin).
Vs: Digikameran dynamiikasta Sanoihin minä tartuin. Tosin eihän sekään oikeen otsikon aiheessa ole. Vörlååt mei. Innostuessa kun ei oikeen pysy hanskassa) Mä saatan nähdä kohteessa mahdollisuuksia, jotka haluaisin ottaa kameran taltioimaan RAW-kuvaan mukaan. Mutta ei niitä voi kuitenkaan yhteen esitettävään kuvaan kaikkia välttämättä ottaa, ettei tule sekameteliä. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja painottavat näkemäänsä eri tavoin. Luulen ihmisten näkevän ja kiinnittävän huomiota myös tilanteesta riippuen (joka taas ei välttämättä johdu itse kohteesta) eri asioihin. Siten valmis kuva ei aina anna edellytyksiä samalle tulkinnalle, kuin kuvaushetki. Minusta valmiissa kuvassa joutuukin "tähdentämään" niitä kuvan osia/puolia, jotka haluaa välittävän informaatiota katsojalle. Siten samasta RAW-aihiosta voi saada useita erilaisia esitettäviä kuvia, joilla kullakin on oma tulkintansa.
Vs: Digikameran dynamiikasta Tuolla ei vaan ole mitään tekemistä tekstin kanssa, että koira ehdollistuu sanoihin ja äänenpainoihin.
Vs: Digikameran dynamiikasta Aika moni HDR-kuvasta tehty esitys edustaa juuri tuota sekameteliä. Niisä on ängetty liikaa dynamiikkaa yhteen kuvaan ja se ei enää vastaa ihmisen arkikokemusta. Tällöin kuva on helposti hyvin keinotekoinen. Se on hyvin totta, ettei kuvaushetkeä voi sellaisenaan tallentaa, vaan vain jonkinlaisen hetkellisen väläyksen siitä. Suurin osa tuossa tilanteessa kokemukseen vaikuttavista tekijöistä on täysin valokuvan ulottumattomissa. Tässä mielessä mitään objektiivisuutta ei ole olemassa. Mutta toisaalta me vertaamme jatkuvasti näkemäämme niihin kulttuurisiin malleihin (näkökokemuksiin ja mielleyhtymiin) jotka on tallennettu aivoihimme. Siten jonkinlaista objektiivisuutta edustavat nuo "yleiset" mallit, jotka luovat eräänlaisia yleisiä käsityksiä asioista. Kesäinen maisema tuo mieleen kesän, koska yhdistämme moisen näkymän koettuun kesään.