Vs: Digikameran dynamiikasta Ai että mitä? Valo itsessään on jo analoginen, jos sitä saadaan taltioitua, niin minkä takia sitä ei saisi filmiltä mitattua? Kaikkea puppua sitä kuuleekin.
Vs: Digikameran dynamiikasta Mitä tekisit sillä hypoteettisella kameralla joka "tallentaa todellisutta"? Onko silloin kyseessä "koko totuus" ko. tilanteesta? Vieläpä "koko totuus" kaikkien kuvassa olijoiden näkökulmasta esitettynä? Tai toisinpäin ajateltuna, jos hyväksymme ajatuksen, että kenno tallettaa dataa, niin kyllähän se silloin nimenomaan tallentaa todellisuutta. kysymys on vain hyvin kapeasta todellisuuden siivusta jonka esiin houkuttelu kuvankäsittelyssä antaa tilaa valokuvaajan luovuudelle. Totuuksia on nimittäin monia. Enpä usko, että toivomaasi "todellisuuskennoa" on mahdollista rakentaa. Esteet ovat jossain määrin teknisiä. Lopulta esteet kuitenkin palautuvat 1900-luvun aikana filosofiassa tapahtuneisiin muutoksiin jotka irrottivat ajattelumme moisista todellisuuskäsityksistä myös tieteellisessä ajattelussa (taidehan ei koskaan ole moiseen reporoamiseen sitoutunut).
Vs: Digikameran dynamiikasta Valon pienin yksikkö on fotoni, joka tekee siitä aika digitaalisen. Fotonien määrä on suorassa suhteessa valon intensiteettiin. Kun puhutaan dynamiikasta, tarkoitetaan yleensä juuri fotonien määrän tunnistuskykyä. Fotonilla on kuitenkin värähtelytaajuus, joka on (ainakin nykytietämyksen mukaan) analoginen: se voi saada mielivaltaisia arvoja (valon taajuusalueella). Värähtelytaajuus määrää sen värin. Koska ihmissilmä, samoin kuin kamerat, käyttää trikromaattista tapaa tunnistaa väri, ei kaikki taajuudet ole kuitenkaan edustettuina samanarvoisina (johtuen ihmissilmän ja anturien ominaisvasteista).
Vs: Digikameran dynamiikasta Vaikeaa on lähinnä siksi, että filmille saa tallennettua paljon informaatiota, jota ei esim. suurennuskoneella tai rumpuskannerillakaan saa mitenkään helposti ulos. Harva moisia mittailee mikroskoopin avulla, koska se ole tarpeellista itse kuvallisen ilmaisun kannalta
Vs: Digikameran dynamiikasta En ole sanonut, ettei saada mitattua, mutta digitaalisen informaation hyödyntäminen (tietokoneella) on vain käytännössä paljon helpompaa kuin analogisen, etenkin kun mennään tarpeeksi lähelle "kohinaa". Negafilmin dynamiikaksi on kai mitattu noin 13 aukkoa, mutta siitä ei saada läheskään tuota kaikkea käyttöön esityssovelluksiin.
Vs: Digikameran dynamiikasta Enpä ole mitään "todellisuuskennoa" toivonut, joten aika olkiukkoja alat nyt ampumaan.
Vs: Digikameran dynamiikasta Tähän viittasin. Myönnän, kysymys ei ollut todellisuudesta vaan "kokemuksesta". Mikä on kyllä vielä hurjempi vaatimus. Kokemus on ensinnäkin mutkikas käsite ja toiseksi kamera on kone - mitä se kokemuksesta voi tietää! Sori kun saivartelen, mutta kyse ei ole ilmeilystä vaan siitä, että olen yksinkertainen ihminen. Haluan että kenno tallentaa kuvatessa mahdollisimman paljon dataa, vaikkapa 28 aukon dynamiikalla jos mahdollista. Sitä voi sitten kotona rauhassa tuumia, jotta millainen kuva tästä tehtäisiin. Valokuvaamisen ja kokemuksen oleellisin linkki ei varmaankaan liity kuvaustilanteeseen vaan siihen, mitä katsoja kokee kuvan nähdessään. Valokuva on viesti kuvaajalta katsojalle.
Vs: Digikameran dynamiikasta Mielenkiintoinen (filosofinen) kysymys, onko valo luonteeltaan digitaalista vai analogista. Tukeutumalla alkeishiukkasiin ja niiden jakamattomuuteen, kaikki maailmassa taitaa olla digitaalista. Reaalimaailmassa kutsuisisn digitaaliseksi lähinnä sellaista tietoa, minkä yksittäinen bitti voidaan myös käytännössä erotella. Yksi ongelma asiassa on myös se, että valon intensiteetti ei ole suorassa, vaan logaritmisessa suhteessa ihmisen aistimaan kirkkauteen. Varjoalueen sävyerot ovat intensiteetiltään paljon pienempiä kuin kirkkaiden alueiden sävyerot.
Vs: Digikameran dynamiikasta Filmin rakeen syvin olemus on myös heikoimmin tunnettuja seikkoja valokuvaajien keskuudessa.
Vs: Digikameran dynamiikasta Vaikka kenno tallentaisi tuhat aukkoa, se ei poista sitä tosiasiaa, että kamera optisena koneena on monen muun lainalaisuuden vanki. Kuvaan valittu näkymä, terävyysalue, valotusaika (kohteen liike), perspektiivit ja muut kuvaustilanteen muuttujat tallentuvat kuitenkin sellaisenaan, eikä niiden muuttaminen ole jälkikäteen mahdollista. Siksi en itse pidä mielekkäänä yritystä tallentaa palaa todellisuutta myöhempää muokkausmahdollisuutta varten.
Vs: Digikameran dynamiikasta Kyllähän valokuvaamisessa itse kuvan ottamisellakin pitää jokin merkitys olla)
Vs: Digikameran dynamiikasta Nimenomaan. Nykytekniikka on siirtänyt meitä lähemmäs ajatusta maailman dokumentoinnista 3D-malliksi, josta sitten voidaan renderöidä sopivia kuvia kulloiseenkin tarpeeseen. Siksi mielestäni tuo Adamsin aikainen ajatus, että valokuva onkin lähinnä tekniikkaan sidottu kuvaajan hetkellinen näkemys asiasta, on varsin kiintoisa. Itse kuvan tuottamisen lisäksi se pakottaa tutkimaan luontoa, kohdetta ja valaistusta ihan eri tavalla, kun tukeutumalla valtaosin kuvan jatkokäsittelyyn. Ja samalla tietysti tallennusmedian ominaisuudet ja rajat pitää tuntea hyvin.
Vs: Digikameran dynamiikasta En aivan ymmärrä mitä tarkoitat. Argumentoit ristiin peräkkäisissä viesteissä.
Vs: Digikameran dynamiikasta [QUOTE> [/QUOTE] [QUOTE> [/QUOTE] Toki tiedän millä puolella seisot Mutta nykyhetken ja menneen vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole realistista. Tiedän että pimiötyöskentely (analoginen tai digitaalinen) on aina ollut keskeinen osa valokuvaamista. Ne "suoraan kamerasta" -jutut on ihan höpönlöpöä kun puhutaan luovasta tai taidevalokuvaamisesta. Niin voi tapahtua näppäilijälle joskus - kun onni on myötä - mutta se ei ole tämän homman tekemistä.
Vs: Digikameran dynamiikasta En edelleenkään näe mitään ristiriitaa. Pidän vain mielekkäämpänä yritystä kuvata ajassa olevaa hetkeä, kuin yrittää tallentaa tuosta hetkestä mahdollisimman paljon dataa myöhempää käyttöä varten. Sinänsä jälkikäsittely ei ole asian kannalta millään tavoin olennainen juttu. Joskus sitä tarvitaan, että haluttu lopputulos saadaan teknisesti aikaiseksi. Mielestäni diakuvaus on ollut filmiajan jpg, eli "suoraan kamerasta otos". Se on toki tulkintaa, mikä on sellaisen arvostus kunkin silmissä.
Vs: Digikameran dynamiikasta Tai kymppikuva? Tuosta voidaan joka tapauksessa olla samaa mieltä. Mutta mitä raw-kuvaamiseen tulee, niin kyllä jälkikäsittely on erittäin oleelista. Raw ei ole kuva, raw:ta ei oikein voi edes katsoa Ja mielummin päätän itse jälkikäsittelystä kuvan olemuksen kuin annan kameran asetusten ja oletusten arpoa sen. Tietysti samaa oli jo filmiaikana kun eri filmit tekivät erilaista jälkeä. Mutta nyt meillä on taas niitä filmisimulaatiota kamerassa - saattavat näyttää (joskus) hyviltä, mutta ajatus tuommoisilla valmiilla resepteillä leikkimisestä on jotenkin vastenmielinen.