Moi! Miten hyvin mahtaa toimia sellainen, että mittaa valotuksen ja "koekuvaa" kohteen ensin digikameralla ja vasta sitten uhraa ruudun filmiä? Pitävätkö ISO-arvot kennojen kanssa kutinsa, jos vertaa filmiin? Vai pitääkö käytännössä tehdä jokin korjaustaulukko? Entä toimiiko sellainen, että digikamerassa on ISO 400 -asetus + ND8-suodin, jolloin pitäisi vastata ISO 50 -arvoja filmillä? Vai tuliko tähän joku ajatusvirhe. (Mun digissä pienin ISO on 200, siksi tällainen kikka.)
Vs: Digikamera valotusmittarina Suosittelen hankkimaan kunnon valotusmittarin. Kameran antamiin arvoihin ei kannata luottaa. Tätä testailtiin Killinkosken vedostuskurssilla ja digikamerat antoivat hyvin erillaisia lukemia. Jopa iPöhelimen valonmittaus sovelluksella sai oikeampia mittaustuloksia.
Vs: Digikamera valotusmittarina Dian kanssa olen toisinaan käyttänyt digikameroita valotuksen varmistukseen tai suoraan mittaamiseen. Jopa ihan multimatriisi-moodissa. Tulos on ollut aina parempi kuin keskiarvottamalla tehty valotus, pl. Pistemittaus. Joskus epävarmana hetkenä jopa palkin kanssa on tullut tehtyä varmistus-ruutu digin arvoilla.. Joskus pistemittaillenki tulee päässälaskuvirheitä... Edit: ja toki joskus kinaria on tullut käytettyä valotukseen isompien kameroiden kanssa.
Vs: Digikamera valotusmittarina Käännän tämän päälaelleen. Käytän monesti pistemittaria kuvatessani studiotilassa. Sekonicini mittaa vallitsevan valon lisäksi salamaa, niin kuvulla kuin pisteellä 1-5 astetta. Lähinnä mittaan kohteessa olevat valaistuserot. Dialle kuvatessani sain tuolla luotettavat tulokset, mutta kennolle kuvatessa ei olla samoissa lukemissa. Potka muistaakseni jossain kirjoituksessaan kertoili, mistä tämä johtuu. On olemassa eri standardeja ja erilaisia käsityksiä valotuksen oikeellisuudesta? Minä en näistä tiedä mitään, enkä hirveästi ole kiinnostunutkan. Ja sitten kun palataan taas siihen kysymääsi järjestykseen, niin ei se vaadi kuin yhden rullallisen kokeilua. Saat sillä systeemisisi balanssiin. Täältä et saa oikeaa vastausta filmi-kamera yhteensopivuuteen. Yleensä paras vastaus löytyy tekemällä itse. Kapa
Vs: Digikamera valotusmittarina Uskon, että useimmat digit mittaavat valotuksen toistettavasti, vaikkeivat sitten oikein mittaisikaan. Ainakin jos kuvaat harmaakorttia. Kokeilemalla löydät eron. Kameroiden erilaiset mittausalgoritmit (matriisi, keskustapainotteinen, piste ...) voivat haitata vertailuja. Pistemittaus, jos mahdollinen, lienee varmin. Mutta harmaakortti joka täyttää koko kuva-alan käynee mittarista, mittausalgoritmista huolimatta. Toisaalta mittari varmaan kuitenkin on kätevämpi. Olen kuvannut yhden rullan MV negaa digikamera valotusmittarina, hyvin onnistui (valotus), mutta tuntui hölmöltä ottaa sama kuva kahdesti. Canon 6D (en muista linssiä) ja Gossen digiflash olivat ihailtavan samaa mieltä "keskiharmaan" olohuoneen seinän valotuksesta
Vs: Digikamera valotusmittarina Joskus kun ei ole ollut irtomittaria mukana olen mitannut rullafilmille valotuksen digijärkkärin pistemittauksella, on toiminut aivan hyvin. Normaalisti kyllä mittaan joko pistemittarilla (Capital) tai sitten vanhalla kunnollisella Lunalite SBC:llä. Gossenita saa iipeistä pikkurahalla, ovat luotettavia, varsin kestäviäkin ja valonmittausalue on laaja. Jos innostuu niin niihin kaikenlaisia eksoottisia lisäkkeitäkin Kannattaa kuitenkin ostaa malli joka käyttää moderneja paristoja.
Vs: Digikamera valotusmittarina +1 Kannattaa kerralla hommata kunnon pistemittari - sellainen, joka mittaa salamaakin.
Vs: Digikamera valotusmittarina Entä jos ei omista salamaa? Ajatus tässä olisi lähinnä kuvata (sommitella kuva, etsiä sopiva valoitus jne.) digikameralla ja tallentaa se sitten filmille viereisellä kameralla. Näin lopputuloksen voisi jo likimain nähdä kuvatessa. Toki esim. syväterävyys on erilainen, kun on ihan eri polttovälit.
Vs: Digikamera valotusmittarina Ajatus on hyvä, tee sarja kokeiluja. Digikamerasta näkee kyllä histogrammeja tulkitsemalla valotuksen riittävän tarkasti, täysin riippumatta siitä, mitä puristit pistemittareineen ovatkaan mieltä. Ei muuten ole, jos kuvaat kohteen samalla aukolla samalla rajauksella. Kokeile....
Vs: Digikamera valotusmittarina Salama tai ei... kokeiluhommiksi menee varaa filmiä ja tee tarkat muistiinpanot vertailulla digikuva/valotettu filmikuva. Mitään valmista taulukkoa ei voi antaa. Lisäksi jatkossa sulla tulee olla aina sama objektiivi/filmi/valotuskombinaatio molemmissa kameroissa, jos kuvaat palkilla niin muista merkitä ylös myös vetämä.
Vs: Digikamera valotusmittarina Amoinhan se Anselmin Adamssi käytti polaroidia vähän samaan suuntaan, otti ekana sillä kuva tutkiakseen valoa.
Vs: Digikamera valotusmittarina Polaa on käyttänyt muutama muukin, silloin kun parempia välineitä ei ollut.
Vs: Digikamera valotusmittarina Hamassa menneisyydessä olin jonkin verran kontrollifriikki ja minulla on ollut käytännöllisesti katsoen kaikki markkinoilla olleet valotusmittarit joko käymässä omassa laukussa tai käytössä ennen Seconicin ihan uusinta sarjaa (niistä ainoastaan L-308 DC, joka on minulla nykyään). Aikoinani piirtelin myös graafeja valotussarjoista eri erityyppisillä valonlähteillä ja valotusajoilla tutkiakseni mittarien herkkyyttä ja lineaarisuutta. Yksi mittari oli vaihtelevissa valaistusolosuhteissa oli lineaarisuudeltaan ylitse muiden. Se oli Minoltan Autometer IIIF. Se oli parempi kuin kalliimpi IVF. Jos löydätte jostain sellaisen, kannattaa poimia pois kuljeksimasta. Pistemittareista kohtuullisin oli Minolta Spotmeter. Gossenin ja Pentaxin ongelmina filmikuvausaikaan oli liiallinen kennon punaherkkyys suhteessa filmin punaherkkyyteen. Pentax Spotmeteriin sai zone-valottajille tarkoitettua tuunaussarjaa, jolla mittari viritettiin vastaamaan pankromaattisia mv-herkistyksiä. Suuri harppaus valotustaidoissani tapahtui, kun myin Gossenit pois. Johan loppui shakki-ruutuvalottaminen. P.S. Haapakosken puheenvuoro antoi ymmärtää, ettei mikään ole muuttunut digiaikana. Mikä se mittari sitten onkin, kannattaa nähdä pari iltaa vaivaa ja "kalibroida" se omaan käyttöön. Varmin sijoitus lienee uudet kalliimmat Seconicit, joihin voi tallentaa profiileja eri kamera-objektiivi-kombinaatioille.
Vs: Digikamera valotusmittarina Kyllä mä olen digikameran mitarilla saanut hyvin lähelle samoja kun mittarilla. Alle aukon eroja on löytynyt. Mutta kun esimerkiksi kuvaa postivvifilmiä tai muita vähemmän herkkejä materiaalea tuottaa mittarit ongelmaa. E tahdo ollakkaan enään kohdalla kun iso arvona on 3 ISO tai vastaavaa. Siihen on paras ollu vanha Lunasix3. Nyt pitäisikin miettiä mitä tuon mittarin kanssa teen kun patterit alkaa jo 10 vuoden kuluttua olla loppu. Noita salaman mittaus juttuja kaikki suosittelee. Mä olen jotenkin sen luokan sähläri että parempi kun en mihinkään hifitekniikkaan sekoa. Puoli aukkoa vähemmän toiselle poskell....EVVVK.
Vs: Digikamera valotusmittarina Juke, mistä sä oikein löydät ISO 3 herkkyistä diafilmiä (paitsi käyttämällä vahvoja harmaasuotimia). Mä olen kyllä saanut ihan vastaavia lukemia digikameroiden pistemittauksella kuin pistemittarillakin. Tosin nuo pikkudigin spottimittausalueet varmaankin eroavat toisistaan aika paljon.
Vs: Digikamera valotusmittarina Eihän tässä ketjussa pelkästään jutella diafilmistä. Aloituksessa otsikkona on "Digikamera valotusmittarina". Kuten sanoin positiivi paperi on 3 asaa ja sitten noi märkälevytkin sitä luokkaa.