Asiasta on varmasti keskusteltu aikaisemminkin mutta sivuston uutena käyttäjänä en ole asiaa käsitteleviin viestiketjuihin törmännyt. Alan pikkuhiljaa olla vakuuttunut että seuraava kamerani on canonin powershot S3 tai S2, eli voisiko ihmiset jakaa kokemuksiaan/ajatuksiaan superzoom- kameroista ja vahvistaa tai murtaa käsitykseni kyseisen kameramallin hinta/laatu suhteen ylivertaudesta.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Verrattuna järjestelmään? Onkohan tuo edes halvempi? Tai pienempi? Nopeampi, skaalautuvampi tai kuvanlaadulla mitään se ei ainakaan ole.
Vs: Digijärjestelmän haastajat nää on aina samallaisia nää keskustelut. nyt kuuluu kysyä että oletko koittanut hakua ja seuraavaksi että mihin käyttäisit kameraa eli mitä kuvaat. sä vastaat että ihan kaikkea vaan ja parisivua kun on leivottu niin saadaan selville että kuvaat kavereita ja naapurin kissaa. tulokseksi saadaan että kuvaamaan taitamattomat voivat ostaa ihan minkä kameran vaan kunhan alkavat kuvaamaan. eli ihan hyvä se S2 on näillä speksein ,) Tietysti jos pystyt tarkentamaan niin sitten voi olla eri juttu ,p
Vs: Digijärjestelmän haastajat Verrattuna järjestelmään? Onkohan tuo edes halvempi? Tai pienempi? Nopeampi, skaalautuvampi tai kuvanlaadulla mitään se ei ainakaan ole. [/quote] Jos haluaa samanlaiset zoomailu mahdollisuudet ja yhtä hyvät makro-ominaisuudet järkkäriin joutuu ostamaan 2-3 objektiivia. Lisäksi vielä kuvanvakaaja. Näillä perustein superzoom- kamera on huomattavasti huokeampi vaihtoehto.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Itselläni on Sonyn H1. Siinä on paljon kameraa hintaansa nähden. Kuvanvakaaja "rungossa", joten toimii myös makroasennossa. Pölynpoisto-ongelmaa ei ole. Objektiivi on myös kohtuullisen hyvä ja valovoimainen hintaansa nähden. Vie tilaa vain n 0,25 järkkärikaluston verran samoilla laseilla ja on n 2 kg kevyempi kuin tuo kalusto. Uskon, että moni näistä superzoomeista on varsin samankaltaisia nykyään. Ainoat haitat ovat käsittelyn hitaus verrattuna hyvään järkkäriin (tarkennus ja sarjatuli n. 2 kuvaa sekunnissa). Ja kennon isompi kohina erityisesti isoilla ISOilla. Plussana saa vielä videokuvaa ja ääntä. Harkinnassa ollut Nikonin D70 päivitys, mutta enpä taida viitsiä. Tulee enemmän kuvattua tuolla Sonyllä. Tämä siis mielipiteenäni - vain 40vuotta kuvannut kalkkis. Niin ja on muuten hiljaisin kameratyyppi markkinoilla. Leica M:hän on suorastaan äänekäs tähän verrattuna.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Onnellisia ovat he, jotka digijärjestelmän ylivertaisesta kuvanlaadusta ja kohinansietokyvystä tietämättä tahi välittämättä kuvaavat superzoomkameroillaan.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Kyllähän noilla supereillakin pärjäilee, ei siinä mitään. Ite pidän vanhaa mutta silti hyvää Minolta Dimage Z1 kameraa varakamerana ja extremetilanteissa (lasketellessa) mukana. Zoomaaminen ym. säätäminen on toki hitaampaa ku järkkärillä, mutta painoakin tosiaan on kilo vähemmän. zoomaus ym. onnistuu yhellä kädellä ja videokuvaaminen plussaa. Paristoja niillä taasen on tapana syödä, koska usein kuvataan lcd-näytön kautta joka syö virtaa ku karvinen pipareita (no mallikohtasta tietenkin). Elikkäs positiivista kokemusta on, kyllä niillä kuvia saa ja edullisia on jos ottaa huomioon että samassa paketissa on kaikki. (jos meinaat tulostaa/paperikuvina ottaa kuvia muista ihmessää ostaa kamera missä on kuvassuhteena 3:2, että saa 10x15 kuvia.. nuo 10x13 kuvat on niin jotain että meinaa oksennus tulla)
Vs: Digijärjestelmän haastajat Minäkin aloittelin aikoinaan Minoltan Dimage Z1:llä (joka taisi olla ensimmäisiä superzoomeja). Silloin olin erittäin tyytyväinen jälkeen, mutta varsin nopeasti alkoi digijärkkäri himottamaan. Aluksi syynä oli laukaisuviive, mikä koiria kuvatessa eniten häiritsee. Nyt kun digijärkkärillä on tullut pidempään kuvattua, en voisi enää kuvitellakaan siirtyväni ensisijaisesti pokkarin käyttäjäksi. Noiden superzoomien ongelma mielestäni on nimenomaan siinä, että ne eivät ole kuitenkaan riittävän pieniä mahtuakseen kunnolla taskuun, mutteivät ne myöskään ole niin isoja, että koko vakauttaisi kuvaamista. Sitten tietenkin on se kohinakysymys ja objektiivin optinen laatu, joka ei varmasti kilpaile järkkäreiden objektiivien laadun kanssa. Niin, ja tietenkin se pokkareita aina vaivaava liian suuri syväterävyys. Käytännössä omat kokemukseni ovat osoittaneet, että superzoomin ainoa etu tavalliseen pokkariin nähden on pidempi polttoväli. Muuten siinä on kaikki pokkarin ongelmat.
Vs: Digijärjestelmän haastajat 11x15 onkin parempi ja sopii yhtä hyvin 4:3 formaatille kuin tuo 10x13
Vs: Digijärjestelmän haastajat Välineet tarpeen mukaan. Joka panostaa parhaaseen laatuun, kuvaa järkkärillä. Mutta... Nikon D70 on ainoa kamera, joka MINULLA on koskaan hajonnut - ihan itsestään. Sitä ei helpolla unohda, vaikka toimeentulo ei olekaan siitä kiinni. Luottamus merkkiin katosi samantien. Pääasia toki on ainakin harrastajalla, että on kivaa.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Suurin ero digipokkarin (oli sitten superzoomi tai taskumalli) ero mihin tahansa järkkäriin tai hyvään filmipokkariin on se syvyysterävyyden hallinta. Hassu kun olen niin tykkään että kuvassa pitää olla kauniita pehmeäpiirtoisia alueita... Kamera jolla tuollaista kuvaa ei saa aikaan on minulle aika heikko esitys.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Tämä asettaa kameralle itseasiassa hyvinkin paljon vaatimuksia. Kavereita kuvatessa kuvataan yleensä tilanteita. Tämä ei pokkarilla tahdo onnistua, kun tilanteet on lähes aina ohi ennen kuin se rakkine suostuu vihdoin laukeamaan. Sitten niitä kavereita kuvataan yleensä sisätiloissa ja aika usein vielä iltasella. Pokkarilla saa kyllä salamalla puhkipoltettuja pirukuvia (kaverit silmät punaisina) mutta luonnollisempi valaistus vaatii sen järkkärin. Kolmantena ne kaverikuvien taustat on yleensä aika rauhattomia, joten on ihan jees jos niitä pystyy pienellä syväterävyydellä rauhoittamaan. Omasta mielestäni suurin ero pokkarin ja järkkärin välillä on se, että järkkäri laukeaa sillä hetkellä kun sinä haluat ja pokkari silloin kun kamera jaksaa..
Vs: Digijärjestelmän haastajat Hyvä valinta Leican V-LUX 1. Hintaa on lähes halpisdigijärkkärin verran, mutta toisaalta 12x zoom, todella tehokas kuvanvakaaja, joka suuntaan kääntyvä näyttö ja painoa murto-osa siitä, että kanniskelisi vastaavaa optiikka-arsenaalia mukanaan. Erinomainen jokapaikan reissukamera. Kts: http://www.leica-camera.us/photography/compact_cameras/v-lux_1/
Vs: Digijärjestelmän haastajat Valinta on kovin kehno, sillä saman kameran saa Panasonicina kolmasosaa halvemmalla. Toki ylimääräisen maksaminen voi kannattaa, jos Leican omistamisen kokee sen arvoiseksi.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Eipä tuosta mallista kovin kehnoa saa mitenkään - valitsipa kumman merkin vain. Tietysti Leican punaisen merkin lisäksi voi nauttia Leican versioissa omasta softasta, kahdestakin virallisesta Photoshop Elements 4.0 ohjelmasta ja kahden vuoden takuusta ;-)
Vs: Digijärjestelmän haastajat Punainen pallo vie ihmisiä.. kuten vaikkapa M8:in tapauksessa. Varmaan ihan ylivoimainen kapistus, jos saa jotain pieniä noista 'traditionaalisista' merkeistä, joilla näemmä nykyään voipi pyyhkiä persausta. Toi laatu on kuin Mersu... joskus 80-luvulla aivan rok, mutta pelkkä 'tähti' ei tee kummoista autoa nykyään, jos perille pitäis päästä.
Vs: Digijärjestelmän haastajat Eihän tota leicaa kukaan osta kun siinä ei oo kukkamakromoodia valintakiekossa...
Vs: Digijärjestelmän haastajat Tämä on hyvä huomio. Ei-DSLR -luokassa Leica/Pana on oikeasti kova sana. Sitten on ihmisiä, jotka kokelematta ilmoittavat mielipiteensä lukemalla erilaisia "testejä" vaikkapa netistä. Niiden tulokset samoin kuin lukemattomat MTF -käppyrät ovat täyttä hepreaa ja niillä on aika vähän tekemistä itse kuvaamisen kanssa. M-sarja Leica on juuri tällainen tuote. Kuvaajat, jotka eivät ole sitä käyttäneet (tai kuvanneet hätäisesti yhden rullan) voivat kertoa netissä mielipiteitään ja suuri lukijakunta uskoo, koska ei ole paremmastakaan tietoa. Toisaalta kun sellaisia on käyttänyt yli 30 vuotta lukemattomien muiden kameratyyppien ohella, voi suhteellisen rauhallisesti suhtautua tähän problematiikkaan. Laatuhan on sellainen käsite, joka ei näy hetkessä, ja M-sarjan Leican kohdalla on todettava, että se on siihen tarkoitukseen mihin se on tehty helvetin hyvä. Ei ole kameran vika, jos jotkut eivät A) pidä toimintaperiaatteesa B) eivät ymmärrä sitä. Mitä tulee M8 ei omakohtaisia kokemuksia vielä juurikaan ole. Eli taas olemme alkupisteessä. Uskotaan hyvät ja pahat mitä luemme netistä ja unohdamme aivan onnellisesti, että samoin kuin hyviä puolia mainostetaan, samoin myös kilpailijat levittävät negatiivista informaatiota kaikista kilpailijoistaan. Palataanpa siis tämän ketjun alkuun. Väitin, että Leica V-LUX 1 on hyvä valinta prosumer-luokassa. Asia ei ole muuttunut siitä mihinkään. Väitän niin edelleenkin, koska se on mielipiteeni. Eräs niistä, joita viestiketjun aloittaja kyseli. Samoin Leica M:n optiikka on jo vuosikymmeniä ollut parasta mitä rahalla saa, eikä se puoli asiasta ole uusimmissa malleissa muuttunut mihinkään. Ovat tulleet vielä hienoimmiksi (ja kalliimmiksi). Ja lopuksi, mitä tulee 80-luvun laitteisiin, silloin vielä osattiin edes hippanen mekaniikkaa, nyt sen perään voi perustellusti kysellä. Eipä nuo Canoinit ja Sigmatkaan ym. näytä sopivan mekaanisesti keskenään... PS. Kukkamacro onkin optiikan kyljessä näppärästi vasemman peukalon säädettävissä ))