Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Onneksi filmikameroissa tuo "kennon" päivittäminen on helpompaa (ja halvempaa).
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Siis järjestelmäkamera jo sinänsä pitää sisällään ajatuksen päivitettävyydestä. Objektiiveja, salaman tai rungon voi päivittää uuteen tai filmiä syövään milloin vain, mutta järjestelmän osakomponentteja ei ole tarkoitettu päivitettäviksi. Modaaminen on sitten juttu sinänsä, jos valmistaja ei tarjoa haluttua konfiguraatiota ja joku haluaa kokeilla onneaan tuunaajana.
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Ricohilla oli siis halua, valitettavasti kuluttajilla ei ollut halua. Ricohin GXR-systeemi on de facto jo kuollut ostajien puutteeseen. Kamera, jonka haluaisit olisi ilmeisesti systeemi, jossa "ytimenä" olisi sähkökontaktit sisältävä PALIKKA, johon voitaisiin liittää objektiivi, käsikahva, salamalaite, EVF ja digiperä. Käsite digiperä ei ota tässä kantaa kennon kokoon, kennon koko voisi sinänsä olla mitä vain. Digiperän takaosassa olisi lisäksi vaihdettava, oman ohjauselektroniikan sisältävä näyttömoduli. PALIKKA voisi siis olla hyvin yksinkertainen. Idea ei tosiaan ole mikään uusi ja keskikoon kamerat ovat perinteisesti olleet tällaisia. Myös OM-1:n luojalla Mr. Maitanilla oli mielessä tämän tyyppinen kinokokoinen kamera, joka vietiin toimivan prototyypin asteelle saakka: http://43rumors.com/wp-content/uploads/2010/06/mdn_maitani1.jpg Jos vertaa tätä ja myyntiin tullutta OM-1:tä niin selkeä käytännön ero on koko. Modulaarinen kamera on aina isompi. Toinen ero on hinta. Modulaarinen kamera on aina kalliimpi. Ricohin ja Olympuksen esimerkit osoittavat, että modulaarisuutta tutkitaan ja prototyyppejä tehdään, edelleenkin. Halua on, pitäisi vain olla riittävästi sitoutuneita markkuja ostajiksi... -p-
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Miten sen nyt ottaa.... Sen filkkarullan kun joutuu jokus päivittämään useamman kerran päivässä. Just tuli 36000 ruutua kameran laskuriin. Kinorullia olisi siis 1000 tullut arkistoitua. Jos sen rullan saa kympillä kehityksineen muovitaskuun, niin 10 000 egeä olisi pitänyt kaivella pussista tai lainata mammalta. Halpaahan se tietysti...
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Eikös Rolleilla ollut tuollainen ihan tuotannossakin joskus 80-luvun alussa? Edit: Löytyihän sellaisesta vähän tietoakin: Rollei 3003
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Oli, siis keskari. Kuten monella muullakin nykyisin, merkkejä taitaa olla kymmenkunta. Perien valmistajia tietysti vähemmän.
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Digiperän sovittaminen johonkin kamerarunkoon ei ole mitenkään ihmellinen juttu. Vaatii tietysti sen lumipallon tekotaidon. Niin digi- kuin filmijäärä Vatanen teki, kuten monet muistanevat, itse sellaisen modulaarisen digikameran. Runko, se PALIKKA, alumiinista. Taakse Hassen perä, eteen nro 3 suljin ja PC-Nikkor, päälle optinen etsin. Hyvä kamera syntyi. Eikä ollut kallis.
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Esim. tosta saa 32 MP perän askarteluihin, jos into herää: http://www.ebay.de/itm/Megavision-T32-D ... 776wt_1112"]http://www.ebay.de/itm/Megavision-T32-Digital-Back-fur-Cambo-ua-Balgenkamera-/251220890529?pt=Filmnachbearbeitung&hash=item3a7dee93a1#ht_3776wt_1112
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) 3003 oli nimenomaan kinokoa. Näyttävät olevan ebayssa kovasti arvossaan.
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Tuon linkin setti on taatusti ARVOKAS, en tosin itse setille löytänyt hintaa mistään.
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) On 6 MP:n ja kolmen valotuksen perä. Sinänsä sopii hyvin keskusteluihin, että sillä voi kuvata suoraan mustavalkoista. Ei tarvitse modata ja menee suoraan normipalkkiin. Softa vaatii MAC OS9.x:n. Mutta ei hätää, voisin myydä Macin, jolla toimii heti... ;-) -p-
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Juu, oli. Se kai lopetettiin jo joskus 80-luvulla, eikä digimallia ollut. Kaipa sellaiseenkin voi sovitteen jollekin perälle askarrella, jos sattuu kameran saamaan käsiinsä. Taitavat tosiaan olla melko kysyttyjä nykyisin. Rollein keskarissa oli sitten siinä digimallissa muistaakseni joku perän siirto ja monivalotustekniikka, joten pikselimäärät olivat tarvittaessa suuria. 16 valotuksella sai jo ihan sen aikaisille koneille tuhdin tiedostokoon.
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Eipä ole mitään uutta meikäläiselle tuollainen järjestelmä rukkaaminen, monia objektiiveja saan käytettyä ristiin Sony A700, Pentax K7, Pentax K100D, Olympuksen E-PL1 (X2), Panasonic GF2 ja Sony NEX 5n väillä, tämän lisäksi on muutama Pentaxin ja Minoltan filkkarunko jos sellaiseen innostuisi. Objektiiveja on FF Minoltoja, FF Pentaxia, FF Tamronia Adaptal II, APS-C Tamronia, Sigmaa, Sonya ja monia m43 objektiiveja. Erilaisia sovitteita noille rungoille ristiin, ja viimeisimpänä Sony LA-EA2 jolla Minoltan hienot Beercanit saan tarkentamaan todella nopeasti 5n:ssä. Salamoitakin on monia, eli ei järjestelmän osasista puutetta
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Näin on varmaankin kaikilla jotka pitkään ovat harrastaneet. Erilaisten ajatusvirheiden vuoksi tavaraa on kertynyt enemmän kuin tarvitsisi ja osa siitä on väärästä systeemistä, vanhentunutta tai muuten epäkelvoksi koettua. Kamerat ovat nykyisin 5-10 vuodessa loppuun käytettäviä kulutushyödykkeitä. En kaipaa niihin modulaarisuutta tai muutakaan monimutkaisuutta. Tärkeää on sensijaan se, että valmistajat toimisivat sillä tavoin linjakkaasti, että teknologiamuutoksista (vaikkapa peilittömyys) huolimatta vanhatkin objektiivit säilyttävät käyttöarvonsa. Tarkoittaa siis sitä, että järjestelmiä ei rukata uuteen uskoon aina 5 vuode välein. Ja että käsintarkentamisen apuvälineet etsimessä ovat hyviä ja af-objektiivien tarkennus toimii siedettävän hyvin.
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Ehkä olisi nykyaikaa jos vaikka 5v jälkeen kameran softa avattaisiin bittinikkareille ja voitais nähdä mitä innokkaat (tai osaavat) saavat koneista irti. Ehkä kameroiden elinkaari pitenisi? Tai modulaarisuus toteutettaisiin softapohjalta: vaikkapa niin että kameroihin voisi ostaa digitaalisia filttereitä kuten soittoääniä matkapuhelimiin. Eiköhän tämäkin vielä nähdä todellisuudessa. V-MS V-MS
Vs: Digijäärä (digipäivittäjä) Modulaarisuus, lisäohjelmistot ja softapolku ovat itse asiassa olleet sisäänajossa markkinoille jo 2000-luvun alun molemmin puolin, mutta sitten tuli muutamia mutkia matkaan. Kehitys alkoi kuvanvalmistamolaitteiden osalta jo silloin ja kuluttajakameroidenkin osalta oli suunnitelmia, jotka konkretisoituivaivat ensimmäisessä vaiheessa telakoiden kautta käytettävinä ohjelmistoina. Alussa ainakin kuvanvalmistamopuolella laitetehot olivat kynnyskysymys, jolloin rauta piti päivittää suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa ja osa valmistajista oli muutenkin penseitä ohjelmistojen kehittämiselle, koska se on kallista puuhaa, jossa joutuu helposti suoraan vastakkainasetteluun jo markkinoille etabloituneiden kuvankäsittelyohjelmistojen kanssa sekä päivityskierteeseen jatkuvasti muuttuvien laitestandardien kanssa. Joitain plugeja julkaistiin ja niillä sai tehtyä kehyksiä, toonauksia ja yhdistelmäkollaaseja kuviin yms., mutta niiden markkinat eivät koskaan levinneet USA:sta ja Japanista muille markkina-alueille. Samoin tältä osin kuluttajamarkkinointi ei tavoittanut kansan syviä rivejä riittävän hyvin, eikä aika ei ollut kypsä helpoille sovellutuksille. Kameroissa oli softapainikkeita, joilla sai kameran tulostamaan, sähköpostittamaan tai tekemään jonkin ennalta valitun toimenpiteen telakkaan kytkettäessä. Jostain ihmeen syystä helppokäyttöisyys kuitenkin vaikutti enemmänkin ongelmalta, kun softalla olisi pitänyt pystyä tekemään ihan kaikkea. Se kehityspolku katkesi sitten siihen. Nythän tilanne on toinen, kun mobiiliteollisuus on tasoittanut tietä dedikoiduille aplareille, mutta valitettavasti koko kuvanvalmistamoscene ehti hävitä kartalta ennen kuin läpimurtoon päästiin.