Digihuumasta

Mielenkiintoinen keskustelunaihe, täytynee ihan minunkin vastata.

Minä kuvasin filmille lähes 30v ennenkuin kokeilin digiä (noin 10v sitten). Sitten oli rinnakkain filmijärkkäri ja digipokkari. Digille kuvaaminen lisääntyi, mutta aluksi filmikuvaaminen ei vähentynyt yhtään. Pokkarin vaihtuessa pari kertaa parempaan (siis sellaisiin, joissa asetuksia voi paremmin hallita) edelleen digikuvat aluksi lisääntyivät, vähitellen filmikuvaaminen alkoi vähentyä. Digijärkkärin tultua olen kuvannut vain yhden rullan filmiä. Tuolla on kaksi filmirunkoa, vähintään samaa tasoa kuin tuo digirunko, mutta niitä ei tule käytetyksi.

Minulle digikuvaus tarjoaa mahdollisuuden kokeilla. Minulle itse kuvaaminen on kiinnostava tapahtuma, ei kuvien katselu jälkeenpäin tai edes niiden vedostaminen. Filmiaikana kuvasin rinnan mustavalkoista ja diaa. Mustavalkoisista vedostin ehkä yhden viidestä tai kymmenestä ruudusta. Filmiajan ongelma oli asetusten muistaminen. Mustavalkoisista kuvista en ikinä osannut sanoa, mikä oli valotettu aukon yli tai ali. Ei sitä kehitystäkään kotona tahtonut saada niin vakioksi, etteikö se olisi tehnyt vaihtelua kuviin. Aukon yli- tai alivalotuksen voi hyvin vielä korjata vedostusvaiheessa. Mustavalkoisten sävyasteikon hallintaan olisi pitänyt tietää koko ketju: valotus, kehitys, vedostus ja materiaalien valinta. Ikinä en ole digillä saanut niin hienoja henkilökuvia kuin mustavalkoisina, mutta entä sitten? Mustavalkoisissa sävyjen hallinta oli kuitenkin joltakin osalta kiinni sattumasta.

Digiaikana voi kokeilla. Filmiaikana tuntui melkein tuhlaukselta kuvata 20 ruutua samaa henkilöä samassa tilanteessa. Digillä 50 kuvaa ei ole mitään. Valotus tulee automaatilla riittävän kohdalleen, kunhan valaistuksen hallitsee. Kokeilu tulee siitä, että voi käyttää erilaisia valaistustapoja, yrittää saada erilaisia ilmeitä ja yhdistää jotakin tunnetilaa kuvaava ilme samaan tunnelmaan sopivaan valaistukseen ja sommitteluun.

Minusta digihuumassa monasti on kyse siitä, ettei tiedä, mitä haluaa. Digillä kokeillaan suunnittelemattomasti. Filmillä varmaan tapahtui aikanaan samanlaista kokeilua. Se kuitenkin aiheutti kustannuksia, mikä pakotti kohtuullisen nopeasti suunnittelemaan kuvaamista tarkemmin tai muuten vähentämään silkkaa leikittelyä. Digihuuma on osittain sitä, että niitä harkitsemattomia kuvia käytetään, siis näytetään ja julkaistaan. Minua se vaihe ei ole koskaan niin kiinnostanut, joten minun kuvaamisessani digihuuma ei näy samalla tavalla kuin monella muulla.

 

Digijärjestelmän kautta olen tutustunut valokuvaukseen ja sitä kautta on myös tuo filmipuoli alkanut kiinnostamaan. Luulen,että aika monella muullakin nuorella ja "nuorella" on ollut samankaltainen kehityskuvio.Keskikoon pitäisikin nyt tällä viikolla tupsahtaa postista ja säänkestävä filmi-35mm on vakavassa harkinnassa.
Kehitysvedostusalkemia ei oikein ainakaan nyt vielä houkuttele, varsinkaan kun lukee tällä foorumilla ihmisten juttuja mitä uskomattomimmista seoslitku/aika/paperi -kommelluksista. On täysin sietämätön ajatus, että hyvä kuva menisi pilalle väärän kehityksen ym. tiesminkä tekijän takia. Mutta uskon ja tiedän kyllä, että tulevaisuudessa kehityslitkut löytyy myös tästä taloudesta, on se filmi-mv kuitenkin niin saatanan kova juttu ettei tosikaan.

Tarea täytyy myös mukailla, kyllä hyvän kuvan väkerrys fotarissa on yleensä isosti ihanata. En myöskään ymmärrä, miksi digin ja filmin pitää olla toistensa poissulkevia formaatteja. Ei kummankaan tekniset puolet ole niin ylivertaisia, etteikö kuvan sisältö olisi se ratkaisevampi tekijä.

 

Ei kun mulla on vaan mekaanisia filmikameroita, luovuin filmijärkkäristä pari vuotta sitten juuri sähköongelmien takia. Meillä on perheessä lapsilla kyllä muutama halpa digikamera ja olen niitä joskus kokeillut. Ne on sellaisia tosi halpoja taskukameroita ja sellaisia että laukaisuviiveen takia niillä ei saa oikein mitään aikaan.

 

Digi ja filmikameroita löytyy jo vitriinillinen ja ainakin minulle tuo kennolle kuvaaminen on ollut sellaista kokeilua miten mikäkin asetus ja säätöarvo toimii ja digeistä on jäänyt minulle auttamatta sellainen räpsyttelyn maku. Myös juuri silloin kun pitäisi ottaa joku "elämänikuva" niin eikös ******* akku lopu ja verkkolaite on tavoittamattomissa. Vara-akustahan on tietenkin myös virtaus hyytynyt. Tätä leikkiä oli sitten talvella useamminkin. Kuvaan kyllä kaikesta huolimatta digilläkin ja uskon sen tulevaisuuteen omassa käytössänikin että ei nyt heti heitetä pesuvettä silmille. Mutta silti, kun katselee cdrommilta jotain vanhoja hakemistoja jossa on digillä vähän kuvailtu upeita? otoksia niin väkisinkin laittaa miettimään miten mukava olisi samaa kuvaa katsella koko seinän leveydeltä diaheittimellä.

Mikäli lähden ottamaan tosimielellä kuvia niin tällä hetkellä filmille (dia) otokset menee. Kameroista ainakin minun mielestäni ei ole laadussa, tukevuudessa ja ergonomiassa Nikonin F4:sen voittanutta - tosin d200:lla en ole vielä päässyt kuvaamaankaan. Varmasti mitä hienoin kamera omistaa mutta toisaalta omalla kohdallani em. järkisyyt painavat, eli antaa hinnan vielä tippua. Kaitpa tuo fneloseen mieltymys osin johtuu siitäkin millä kameralla sitä on tottunut eniten kuvia ottamaan

Myönnettävä on että digivalokuvaus on tämän päivän juttu kaikkine kuvien jälkiviilaamisineen mutta tällaiselle 3kymppiselle jäärälle valokuvaus parhaimmillaan on sitä että kuvausvaiheessa fundeerataan säädöt kohdilleen ja tulos katsotaan sitten projektorilla joskus.

Mv kuvien maailma filmipuolelta itsekehityksineen on tosin vielä kokeilematta, kiinnostusta olisi. Ehkäpä tulevaisuudessa..

editti:korjailtu paljon typoja

 

Kyllä sietää, jos kuvaa RAWia.

Nuo kuvailemasi ilmiöt - ylivalotukset, hailakkuus, jyrkkyys - liittyvät pokkareihin. Lainaapa joltain hyvä digijärkkäri ja kokeile. Voit kokea taas kuvaamisen iloa, kun kamera on nopea, etsimestä näkee läpi ja kuvia syntyy luontevaa tahtia.

 

Onko se vika kameraformaatissa vai sinussa, jos vara-akku on lataamatta? Itse olen kuvaillut aika pitkiä sessioita -20C pakkasessakin, toinen akku kamerassa ja toinen taskussa lämpiämässä.

Eikö filmikamerasta voi yhtä lailla hyytyä patteri. Ja samanlaisia vikoja voisi muutenkin keksiä filmistä: juuri kun on ottamassa sitä elämänsä kuvaa niin orava heittää kävyllä ja se aukaisee kameran ja filmi valottuu. Tai sitten labbis mokaa jotenkin sen sinun elämäsi kuvan sisältävän diarullan kanssa. Tai sitten filmin kelauskoneisto ei olekaan saanut kunnolla filmistä kiinni ja kuvaat tyhjää ruutua koko ajan. Tai sitten pakkasessa filmi on niin haurasta että se katkeaa.

No kuvaan tästä huolimatta filmilläkin vähän, huvikseni

 

En kyllä täysin allekirjoita väitettäsi digijärkkärin paremmuudesta.
Siinä olen samaa mieltä, että kannattaa kuvata RAW:lle JPG:in sijaan.
RAW-formaatti on melko työläs käsitellä valmiiksi kuvaksi. Moni ammattikuvaaja on sanonut samaa. Itse olen kokeillut joskus käsitellä erään tuttavani minulle kuvaamaa RAW-tiedostoa ja totean samoin.

 

Kyllä RAW-kuvakin on valotettava parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi aika nappiin, jonkinsortin kuvatuksen saa hutiloidustakin kuvasta mutta työmäärä on paljon suurempi. Oikein valotettu kuva ei ole työläs käsiteltävä valmiiksi kuvaksi.

 

Olen kuvannut pelkästään digillä jo neljä vuotta. Haaveena on välillä palata takaisin perusasioihin, ei lintuobjektiivia, ei studion mahdollisuuksia. Täysikennoinen (digi tosin) ja 35 -millinen objektiivi mukana niinkuin joskus silloin ennen. Saa nähdä toteutuuko lähiaikoina.

 

Mä jotenkin arvasin että joku kommentoi tosta asiasta.

Nykyakut ja tottakai kameratkin ovat kehittyneet melkoisesti ihan muutamassa vuodessa. Nämä kestävät talvea paljon paremmin kuin 3-4 vuotta vanhat digijärkät. Tottakai filmihommissakin voi mennä pieleen lähes kaikki jos niikseen tulee mutta minulle on juuri digikameran akut ollut se yks saatana! Pari kertaa talvikuvauksessa on ihan oikeasti tehnyt mieli lingota koko kennohelvetti hankeen. Toki filmitouhussa patteritkin ovat hyytynet mutta en muista että kuvat olisi jääneet ottamatta virran takia. Edelleenkin korostan että digikuvaus on ihan ok vaikka kaikki negatiiviset asiat digistä tulikin käytyä läpi

taas editti: en edes vastanut kysymykseen eli oli kaikki vara-akut (1kpl) etukäteen ladattu täyteen ja povarissa "lämpimässä", ei vaan auttanut. Tyhjä mikä tyhjä. Ehkä virrankulutus pakkasessa oli liikaa?

 

Riippuu tilanteesta. Hyvänä esimerkkinä viimeisin kesämökkireissu. Vuosi-pari sitten pyörin digijärkkärin kanssa kontallaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa räpsimässä. Viimeisin reissu oli täysin erilainen. Yksi kuva digilla, mutta Hasselblad huusi hoosiannaa ja filmiä paloi. Onhan digi helppo ja "kuvaaminen on ilmaista", mutta filmi on aina filmi, eikä siitä muutu vaikka voissa paistaisi. Ensi kerralla lähtee vanha kunnon sotaratsu (F90) mukaan ja digi jää suosiolla kotiin.

 

Typerää kuvata nykyään filmille. Digi on niin paljon parempi, lisäls digillä kuvaaminen on ilmaista

 

Et oo tosissas. :-/
Itselläni tuo filmikuvaus on halpaa kun olen töissä fotoliikkeessä. Saan alennusta filmin kehityksestä ja kuvista 75%. Lisäksi minulla on pakastimessa kymmeniä filmirullia, jotka olen saanut aikoinaan halvalla, jo ennen kuin olin töissä fotoliikkeessä. Uusikaan filmi ei ole kallista jos ostan työpaikaltani.
Se, että digikuvaus on ilmaista ei pidä paikkaansa, vaikka sitä monet väittävätkin. On totta, että filmikuluja ei tule, mutta hyvät digikamerat ovat hankintahinnaltaan hyvinkin kalliita. Joten se siitä ilmaisuudesta.

 

Paljon on tietotaitoa jo hävinnyt mutta paljon on tallessakin. Minun isäni opetti minut alkuun, ja nyt tuo minun 3v tyttö halusi kameran (filmiä se ei vielä saa ,D).
En ikinä lapsenakaan siirtynyt hiili/lyijykynätöistä väreihin ja maalaukseen vaikka sitä suositeltiin ikäänkuin seuraavana askeleena... värit ei anna mun kuviin mitään lisäarvoa mutta taas häiritsevät kovasti.
EOS 350D hukkasin vaihdossa Mamiyan keskikoon pokkariin, enkä ole katunut. dslrn ostin juuri tän asiakkaille kuvaamisen takia, mutta inhosin prosessia, inhosin jälkeä ja päätin että minulta saa vain käsintehtyjä mustavalkokuvia.
... sitten on ihmisiä jotka "paranevat" digin myötä, mutta minä en ole niitä, minulla kun ei ole kiinnostusta koneen kanssa puljailuun mutta on kiinnostusta pimiössä poisihmistenilmoiltaoleiluun.

 

Just näin.

 

Kuvaan pääasiassa digillä, eli noilla parilla EOS 10D:llä. Filmikamerana on vanhat EOS 500 (10 vuotta vanha eka kamerani) ja EOS 30. Filkalle tulee kuvattua lähinnä silloin, kun tarvitsee laajempaa kuin laajaa sekä silloin kun tekee mieli fiilistellä. Ja toki jotain turistikuvia ottaa mieluummin dialle, koska ne vaan näyttä niin paljon kivemmalta kun katsoo projektorilla.

Digi on vaan niin helppo, etenkin kun työasioissa tarvitsee kuvat monesti saada jo esim. kisapaikalta levitykseen. Ja muutenkin digi on helpompi, kun ei ole omistuksessa kunnollista diaskanneria. Vaikka onpa tuollakin HP:n rotiskolla tullut lehtiin kuvia skannattua. Se homman määrä on vaan niin jäätävä verrattuna siihen kun ruuvaa oikein valotetun digikuvan kondikseen...