Yritän laittaa spiraalille (Paterson) 120 filmiä. Parin pudotuksen lattialle ja varttitunnin ähertämisen jälkeen saatan saada jopa sen onnistumaankin. 120 on niin pirhanan kippuraista, että vaikeata on saada sitä kiertymään nätisti spiraalille. Olisiko jollain pulmaan vinkkejä?
Vs: Filmi kippurassa laita paino sinne alapäähän ja nouse suorille jaloille,sitten filminpää peukalon ja etusormen väliin ja pujotat sen nostamalla kelan alkuun,vasemmalla kädellä kääntää kelaa itseenpäin niin saa se alulle,eikä se ota takapakkia.oliko tarpeeksi vaikea,harjoitus tekee mestarin ,nykyään ei mene ku 2-5 min pimeässä,alussa tuli etsittyä filmiä lattialta ja taisin parhaillaan olla puolikin tuntia wc:ssä( varma konsti onsaada kelalle, jos haluu pari ruutua uhrata,laita himmeät valot päällä filmiä varovasti kelalle pikku matka(paperia varovasti pois ja sitten pimeään)mutta tämä ei ole taloudellista.
Vs: Filmi kippurassa Kiitoksia vaan vinkistä. Ei ole tullut kokeiltua tuota painomenetelmää. Pitääpä kokeilla kun seuraavan kerran kehittelen.
Vs: Filmi kippurassa Itse teen niin, etten irrota filmin toista päätä taustapaperista, se toimii silloin pienenä painona. Filmin päästä otan kiinni molemmista nurkista (jotenkin niin että peukku + nimetön ja etusormi + keskisormi). Tällä tavoin mulla yleensä 120 filmi menee paljon helpommin ja nopeammin spiraaleille, kuin kinofilmi. Kinolla tuppaa tuleen spiraalit niin täyteen että loppupuolella alkaa kitka oleen kova. Kuivat spiraalit tietty aina
Vs: Filmi kippurassa Mä teen rullafilmiä vaan harvoin, ja yleensä sen spiraalille saamiseksi joutuu hieman äheltämään juuri sen takia kun rutiinia ei ole tullut niinkuin kinon kanssa. Mulla on rullafilmin kanssa ongelmana se ettei filmin tule taipumia eli "lommojälkiä." Taustapaperin olen kanssa jättänyt roikkumaan painoksi, mutta minusta siitä paperista tulee sellainen kihara sykkyrä, että se melkeinpä enemmän haittaa filmin kelaamista. Taidanpa ensi kerralla nipsaista painon filmin päähän. Niin muuten, kinolla filmeissä on melkoisia eroja eri filmilaaduissa tuon kelautuvuuden kanssa, ainakin jos on kylmät tai hieman nihkeät spiraalit (kannattaa lämmittää ilmanpuhaltimella vähän ennen kelausta). Esimerkiksi Foma 200 ja 400 ja Classicpan 200 sujahtavat kuin silkkiä vaan, mutta Classicpan 400 alkaa tahmaamaan puolenvälin tienoilla. Muistaakseni Tmax tai APX oli samantapaista mutta siitä on aikaa kun olen noita tehnyt. Lämminilmapuhallin on muuten aika hyvä myös käsien kuivaukseen pimiössä.
Vs: Filmi kippurassa Samoin. Riippuu muuten filkasta miten helposti sujahtaa spiraalille. Ainaki TriX on mun käsissä ihan vetelää lientä, joten sitä en käytä siksikään kun sen kans saa aina tapella
Vs: Filmi kippurassa Joo ja Tmax400 tappelee aktiivisesti vastaan, samoin EFKE:t. Deltat ja APX ei hirveesti vastustele, eikä hp5+.
Vs: Filmi kippurassa Kulmat kannattaa leikata pois, niin kulkee spiraalilla paremmin. Ehdottomasti käytettävä KUIVAA spiraalia, ja tehtävä homma rennosti. Jos kädet alkaa hikoilemaan niin filmi ottaa kosteutta ja alkaa helposti tökkimään. Eli myös kädet kuivaksi.
Vs: Filmi kippurassa Ite en oo koskaan leikannu. En käytä saksia ollenkaan rullafilmin kanssa. En tiä pitäskö alkaa teipin jämät leikkaileen irti, mm. siksi, että oon käyttäny kiinnitettä uusiksi.
Vs: Filmi kippurassa teipin jämä paperin lopussa on kai hyvä leikata ja helppo,sormen vierestä saksilla,ehkä lievä kulmien leikkaus voi auttaa,mutta kun alkaa vuoron perään pyörittää kelaa ,voi kyllä kevyesti painaa filmiä sormella kun pyörättää(kelaus helpotuu eikä jumita),yhtään sormen jälkeä ei ole negassa näkyny,saati kuvassa.Pitäs laittaa filmi polvelle sellaiseen rullafilmipitimeen,esim. levyn päälle rakennettu kiristimet johon kehitettävä rulla laitetaan(kuten kameraan)polvien päälle lepäämään.Filmin pää nostetaan vaikka 30 cm ylös ja alapää on pinkeenä kelalla.Kelaus aloitetaan ja kun teippi tulee vastaan ni sakset käteen.
Vs: Filmi kippurassa Mä oon laittanu rulla-, kino- ja laakafilkat spiraalille vaihtopussissa. Pohjapaperi on pyörinyt missä on pyörinyt, mutta olen repinyt teipin lopusta kokonaan irti kun se on vastaan tullut. Ei ole ollut kipristymis tai klommo-ongelmia (ensimmäistä kaksi 120 filkaa peräkkäin samalle spiraalille latauskertaa lukuunottamatta) ikinä millään rullafilkalla. Lattiallehan ne eivät sieltä putoa Ilmeisesti tuuria.
Vs: Filmi kippurassa Tosiaan mä kans autan sormilla aina ku vemputan spiraalia. Ei oo tullu mitään sormenjälkiä tosta ja kiiltävä puolihan siinä on ulkopuolella ainakin mulla aina. Puhtaat ja kuivat sormet ei toki haittaa. Tuntuu mukavemmalta, kun ei tartte luottaa vaan spiraalin mekaniikkaan.
Vs: Filmi kippurassa Muistaakseni viimeksi laitoin rullafilmin niin, että avasin rullaa kädessä niin kauan, että filmin pää tuli paperin sisältä esiin. Tässä vaiheessa pujotin sen spiraalille ja pyöritin sitä senverran että se varmasti lähti kelaantumaan. Vasta sen jälkeen päästin rullasta irti ja kelasin loppuun. Lopun leikkasin saksillla poikki, jäi teippiä tai ei. Koskaan ei teipinjämästä tuntunut haittaa olevan vaikka värilitkujakin käytettiin monet kerrat. Jopon pikkispiraali oli aika heppoinen, jos ei ollut tarkkana, saattoi filmi päästä alussa putoamaan. Paterssonin vanhempi spiraali on parempi mutta vanhemmiten tuli töhnästä nihkeäksi.
Vs: Filmi kippurassa Hyvä tietää. Sen takia tuota mietinkin, kun viimeksi kehitin Agfan 220-värinegaa ja kehite muutti selvästi väriä ja lopuksi huomasin, että teipinpala oli filmissä. Ajattelin että ehkä se vaikuttaisi kehityksiin, tosin tuolloin oli niiden liemien viimeinen rulla menossa, niin ei tullu testailtua sitä, miten tuo olis vaikuttanu.
Vs: Filmi kippurassa Mullaon sellanen tyyli noiden rullafilkkojen kanssa, että kuorin sitä paprua pois sen verran, että filkkaa tulee näkyviin jonkun verran ja repäsen sen paperin siitä kohtaa poikki. Jatkan sen jälkeen ihan normaalisti sen sujuttamista spiraalille ja lopuksi nyppäsen sen paprun irti, en jaksa alkaa leikkelemään sitä teipinpalaa pois. Hyvin menee jopa Jobon spiraalille.
Vs: Filmi kippurassa Tässä vielä yksi variaatio. Rullaan taustapaperia rullalle siihen asti että filmi tulee esiin. Pujotus spiraalille onnistuu helpommin, kun rulla on lähellä spiraalia, se auttaa pitämään filmiä suorempana. Ote pujotuksessa on mulla keskisormella ja peukalolla reunoista, etusormella voi lisäksi painaa keskeltä filmiä suoremmaksi tarvittaessa. Kun filmin pää on sisällä, pudotan loppurullan syliin ja filmiä kelatessa taustapaperi päätyy itsestään siistille rullalle sylissä. Teipin käytän seuraavan rullan kiinnitykseen (2 filmiä peräkkäin). Jälkimäisestä filmistä irroitan sen varovasti repimällä, nopea repäisy tuottaa joskus aika kirkkaan väläyksen staattisen sähkön takia. Toisinaan tulee leikattuakin, jos on kinofilmin takia sakset muuten ulottuvilla. Harjoitus tuntuu olevan tässä avainsana. Heti kun rutiini on poissa, tuntuu homma taas äheltämiseltä.
Vs: Filmi kippurassa Jollai kinofilminpalasella vaikka . Ei se varmaa niin kauheesti filmilaadusta oo kii? Pitäis kyllä varmaan rajoittaa vähän sitä uudelleenkäyttöö, mulla on 1 L käyttöliuos Hopeavedoksen lievästi emäksistä kiinnitettä, jolla on menny jo aika monta filmiä (lähemmäs 10?). Ei oo vielä aika juuri edes pidentyny.