Vs: Diakuvausvinkkejä Komppaan kto:ta. Käsittämätöntä vittuilua vinkkien antajia kohtaan. LateJ:n itsensä ylentäminen täysin OT:na ketjuun lainkaan osallistumatta ihmetyttää myös. Jos täältä ei saa vinkkejä niin silloin niitä voisi kuvitella olevan jaettavaksi vähemmän edistyneille. Mutta ei taida huvittaa.
Vs: Diakuvausvinkkejä Ilmeisesti ilmaisin asiani taas joten epäselvästi. En ollut ylentämässä itseäni millään tasolla. Koska jos asiasta tietäisin jotain olisin toki kertonut asiasta jotain. Nyt kerroin vaan ihan omanmielipiteeni koskien koko foorumin ketjuja (tosin näköjään väärässä paikkassa). Kyse oli tästä mihin vastasin: Edelleen harmittavan vähän täällä niitä "oikeita valokuvauskurkoja" on jakamassa tietoa. Edelleenkään kohdalleni ei ole osunut yksikään kun asioista täällä olen jotain kysellyt. Lähinnä vittuilua. Sori OT. Ja tämä ketju on näköjään siittä harvinainen että tässä on näköjään jo muutama vastauskin "kurkoilta" joka koskee kysymystä. Jatkakaa. Hyvät päivän jatkot !
Vs: Diakuvausvinkkejä Värilämpötilan hallintaa ei olla taidettu vielä edes mainita? Värilämpötilamittari. Suodinsarjat mired-asteikolla. Kääntösuotimet päivänvalo-keinovalo. Ja onhan suotimia vaikka mitä... esimerkiksi loisteputkille. Yksi aika suosittu tapa oli korjata vain lähelle mitattua, jotta valon värin "luonne säilyy". Sitten tietenkin valon värin lukeminen esimerkiksi pilvisyydestä ja auringon korkeudesta. Ettei se mittari nyt sentään ole tärkein. Tärkein on suotimet.
Vs: Diakuvausvinkkejä Mittaan dialle joko pistemittaria käyttäen, jolloin - katson kirkkaimman kohdan, jolle sävyjä haluan ja aukaisen mittarin lukemaa tuon jo neuvotun 2 aukkoa - asfaltti ja ruoho ovat aika lähellä keskiharmaata - kokeilemalla oppii näkemään ja muuttamaan valotusta tarkoituksenmukaiseksi tilanteen mukaan, kts. Juhaa: n esimerkki - kannattaa aina pitää muistikirjaa, johon merkitsee kunkin ruudun tiedot valotuksen valinnasta - kannattaa kyllä kyllä haarukoida 5 ruutua: oikea valotus, siitä 1/3 aukon välein ylös ja alas kaksi ruutua. jos on vain puolen aukon välein säätömahdollisuus, niin sitten siten - käytän paljon myös vanhassa kinojärkkärissä keskustapainotteista valonmittausta, toimii yllättävän hyvin. - lumisessa maisemassa ylivalotettava 1 1/3 - 2 2/3 aukkoa, siinäkin riippuu hieman siitä, mitä hakee. T Jukka
Vs: Diakuvausvinkkejä Taitaa vaan olla niin, että käytännössä nuo värilämpötilojen mittaroinnit menevät jo melko pitkälle sinne (kalliin) hifistelyn puolelle, varsinkin jos/kun kyseessä on (diakuvauksen suhteen) aloittelija, eikä jotain tarkkaa tilaustyötä tekevä ammattilainen. Ei sillä että touhussa olisi mitään vikaa, mutta ajattelin vaan tuota asioiden suhteellisuutta ja käytännönläheisyyttä. Mutta toisaalta, oli tuossa kyllä filmiuntuvikkoja ajatellen yksi ihan merkittävä muistutin, nimittäin se toinen kiinteä "asetus", mitä diafilmin kohdalla on aina vakio. (Dia)Filmissä on siis itse asiassa kaksi kiinteää "asetusta," eli filmiherkkyys (ISO-arvo) ja värilämpötila (valkotasapaino). Keinovalolle on omat filminsä, tai sitten voi touhuta värisuotimien kanssa, jos on ihan pakko. Tämäkään ei ole mikään sen ihmeellisempi asia, josta kannattaisi päästää päänsä datan ylivuototilaan. Itse asiassa se värilämpötilan vakiointi antoi/antaa vaan usein oman kiehtovan lisänsä kuviin, ja toisaalta eri filmimerkkien ja -laatujen välillä oli eroja niin jyrkkyydessä kuin sävyissäkin. Tilanne on tavallaan samanlainen myös erilaisten kuvakennojen välillä. Eikä se normaalien digikameroiden valkotasapainokaan nyt niin supertarkka ole. Jos sävyskaalan tarkka vakiointi esim. tuote- tai mallikuvasarjoissa on tärkeää, käytetään joka tapauksessa aina samoja kiinteitä asetuksia, testataan ja tarvittaessa kalibroidaan, niin kennon kuin filminkin kanssa. Tämä on tärkeää jo esim. kuvien jälkityöstön ajankäytön ja kustannusten takia, mutta tavallisen amatöörikuvaajan räpsinnän kannalta asialla ei kannata vaivata liikaa päätään. Sitäpaitsi, kyllähän nyt jokainen amatöörikin päivän säätilaa tarkistaessaan määrittelee sen automaattisesti sekä Kelvin-asteikolla että aukko+suljinaikoina ISO 100:n mukaan, eikö vaan.
Vs: Diakuvausvinkkejä Värilämpötilan mittarointia saa kutsua hifistelyksi, mutta karkeimmat virheet on kyllä korjattava tai tulos on kauhean näköinen. Esimerkkinä pilvettömän taivaan valossa kuvaaminen, siis aurinkoisen päivän varjossa. Toinen voisi olla suora auringonvalo auringonlaskussa päivänvalofilmillä. Laina alta: Toki on säädettävä mikäli kuvassa halutaan toistuvan jotakin muutakin väriä. Säädön määrä näkemyksen mukaan. Kun värilämpötilan virhe on riittävän suuri, alkaa kuva lähes muistuttamaan monokromaattista ja (väri)kontrasti katoaa olemattomiin.
Vs: Diakuvausvinkkejä Se, että on diakuvauksen suhteen aloittelija, ei tarkoita sitä, että on valokuvauksen suhteen aloittelija. Värilämpötila todellakin on olennainen osa valokuvausta. Ajattelin pärjäillä tavallisella filmillä ilman suotimia. Se on selvää, että jäähalliin on turha mennä kuvailemaan. Ilta- ja aamuaurinkoisten kuvien sen sijaan pitääkin mennä lämpimän sävyisiksi. Ei kai kukaan golden hour -kuvista valkotasapainoa mene viileämmäksi säätämään? Talvikuvissa monesti harkitsee, pitääkö sinisyyttä lämmitellä... Kiitos kaikille vinkeistä joka tapauksessa!
Vs: Diakuvausvinkkejä Kerran vielä kiellon päälle, ja sitten saa luvan olla. Olen siis edelleen sitä mieltä, että diakuvausta(kin) opetellessa kannattaisi vaan hommata rulla tai useampi sitä filmiä ja suunnata kameran kanssa maastoon, koska se filmin + kehityksen hinta on melko pieni hinta tehokkaasta koulutuksesta. Nämä nettifoorumien vinkit ovat toki sinänsä hyödyllisiä, mutta ei niiden avulla oikeasti opi kuvaamaan. Pahimmassa tapauksessa annettujen ohjeiden ja vinkkien määrä ja kirjo vaan turruttaa ja lamannuttaa aloittelevan kuvaajan. Lisäksi nettifoorumien ketjuissa signaali-kohinasuhde pakkaa väistämättä huononemaan ajan neliöön, tjsp. Ei näissä hommissa ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia, eikä vain yhtä oikeaa lopputulosta. Itse kunkin kannattaa vaan etsiä se oma tyyli, joka tuntuisi toimivan. Sehän taas löytyy vain itse kuvaamalla, ja niitä omia otoksia tutkimalla. Nämä jo annetut vinkit esim. erilaisista haarukoinnin määristä ja tavoista ovat kaikki ihan ok, mutta kuvaustilanteet vaihtelevat käytännössä niin paljon, että se toimiva balanssi löytyy vain itse kokeilemalla. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa kuvata diafilmiä, ja usein se kameran oma mittaristo yhdistettynä osaavaan kuvaajaan tuottaa varsin käyttökelpoista tulosta myös diafilmille. Lisäksi kannattaa muistaa se, että näissä(kin) asioissa puhutaan osittain makuasioista. Toisen ällötys voi olla toiselle mielekäs lopputulos, ja päinvastoin. Tosin ne muutamat harvat perusasiat olisi syytä olla hanskassa, mutta ne taas ovat useimmiten samat niin filmille kuin kennollekin. Edelleen painotan sitä, että jos on tottunut kuvaamaan digikameralla suht oikein valottuneita otoksia suoraan kamerassa, ei diafilmin kuvauksessa tule olemaan ongelmia. Ainoastaan se takatelkkari ja sen live view puuttuu. Yksi tapa jolla filmiuntuvikko voisi simuloida diafilmiä etukäteen ainakin auttavasti on se, että pistää digikameransa WB- ja ISO-asetukset sieltä Auto-asennosta kiinteisiin, eli esim. ISO 100 ja WB vaikka daylight (5600K), ja eikun kuvaamaan. Tulos ei välttämättä ole täsmälleen samanlainen kuin sillä valitulla filmikameralla kuvatessa, mutta voi siitä olla hiukan apua, jos se diakuvaus jännittää kovasti etukäteen. Eli summa summarum, tavara kamera tykkää kun sitä käytetään, eli ensin kompuutteri kiinni, kamera kouraan, sitten vaan ylös, ulos, ja filmikaupan kautta kuvaamaan.
Vs: Diakuvausvinkkejä Mä oon samaa mieltä. Keskustelufoorumit on joskus aika syvältä. Ihmiset rakentavat omat mielipiteensä keskustelufoorumikirjoituksista, eli siis toisten mielipiteistä. Sairasta suorastaan. Yleensä mä vaan luen foorumia ja opettelen asioita vanhoista kirjoituksista. Niin tekee varmaan moni muukin. Diakuvausta on täällä käsitelty tosi vähän, ja uskon, että tästäkin säikeestä saattaa olla muillekin hyötyä. Tosin tässäkin säikeessä vain 8 % on asiaa. Näin on valitettavasti monissa muissakin keskustelufoorumikeskusteluissa.
Vs: Diakuvausvinkkejä Juuri näin. Kuvaamaan vaan. Joskus kuvasin sisällä rullan diaa manuaali salaman kanssa. Siis sellaisella salamalla, missä on kyljessä taulukko, josta katsotaan etäisyydelle sopiva aukko. Nyt tietäisin paremmin eli, että "ei niin voi tehdä", koska dian valottaminen on äärimmäisen tarkkaa ja värilämpötilatkin menee pieleen. Ihan hyvin kelpasi silloin kuitenkin ja oli itse asiassa varmaan juuri sitä mitä toivoinkin.
Vs: Diakuvausvinkkejä Ahaa. Toinen näkökulma: Ihmiset rakentavat tietämyksensä muiden kertomien kokemusten avulla. Muuten se ei olisi mahdollista. Ihminen ei pysty luomaan tarvittavia kansalaistaitoja itse opetellen. Kukaan ei oppisi siten edes lukemaan, viljelemään tai kalastamaan, kameroiden valmistamisesta puhumattakaan. Yhteisöillä vuorovaikutuksen avulla tapahtuvalle yhteiselle oppimiselle on hieno termi "yhteisöllinen oppiminen". Se on erittäin tervettä.
Vs: Diakuvausvinkkejä (No nyt ei asian määrä ehkä kasva, mutta) laskitko sanat, lauseet, kappaleet vai postit kun päädyit kahdeksaan prosenttiin? Ja sitäkään en ihan ymmärtänyt miten vanhoista kirjoituksista oppiminen eroaisi "suorastaan sairaasta"? Ja vieläpä itse aloitit tämän ketjun. (Oikein hyvin aloitit, mutta nyt iski jokin.. mikä?) Eosanoa sanoi että kyse on osittain makuasioista. Sanoisin että erittäin suuresti. Haarukointia suosittelisin harrastamaan vain 1-2 ruutua ylimääräistä, jos sitä ylipäätään haluaa. Kehityksen jälkeen sitä on viisaampi joka tapauksessa. Toisaalta aluksi voi johonkin kuvaan harrastaa reilua haarukointia, jotta viisastuu siinäkin kun näkee että kyllä kuvia syntyy jokaiseen ja saa matskun haltuun. Forsbackan postista voisi päätellä että salamalla menisi värit vääriksi. Salamalla tulee kuitenkin neutraalia päivänvalofilmille... ehkä liiankin neutraalia.
Vs: Diakuvausvinkkejä Itse kun aikoinaan kuvasin dioja, oli selvää, että pitää kokeilla, se on loppujen lopuksi halvin tapa välttää "kalliit" epäonnistumiset sitten kun tärkeä kohde on kuvattavana. Harmaakortti on oleellinen osa valotusta, jos haluaa tunnelmaa, niin aukko tai jopa kaksi alle (filmistä riippuen) ja samoin jos kohteen kontrastit on suuret eikä halua puhkipalaneita dioja. Huippuvaloista mittaamalla pitää tietää kuinka paljon dialla on valotusvaraa ja kuinka paljon alle harmaasävyt on huippuvaloja. Jos valottaa simppelisti huippuvaloista, niistä tulee keskiharmaita diassa. Kameran pistemittaushan valottaa siten, että siitä tulee keskiharmaa. Jos on monipistevalotuksenmittaus, se on kiinni kameran säädöistä ja sellaista automatiikkaa en käyttäisi - sinun tulee ihan itse tietää mistä mittaat ja miten mittauksen tulkitset. Kuvaa samoilla materiaaleilla kun olet niiden niksit oppinut, älä missään nimessä osta matkoilla mitä sattuu ja saa, vaan hanki rullia riittävästi jo ennen matkaa. Dioissa voi kuvaa aina maskata, mutta parempi keino on rajata kuva oikein jo kuvatessa. Tämä edellyttää, että tiedät mihin kehyksiin ne diasi laitat, kehyshän aina rajaa kuvaa enemmän tai vähemmän. Asia on sitten erikseen jos haluat rajauksen olevan jotain muuta kuin 3:2. Kokeile, kirjaa kuvaustiedot ja lopputulos, niin siitä se lähtee;-) Rehellisyyden nimissä laiskana dokumentoijana (siis ylöskirjaajana) luotin liikaa olemattomaan "ammattitaitoon" ja tuuriin ja siksi kai dioja oli pakko hylätä melkoisesti, tosin osin huonojen kuvauskomposiitioiden ja muiden murheiden takia, ei aina onneksi huonon valotuksen takia
Vs: Diakuvausvinkkejä Tässä ketjussa on tullut paljon ihan konkreettisia neuvoja dian valottamiseen ja se on hyvä. Usein käy niin, että joku viisas sanoo "Valota huippujen mukaan!" selittämättä suomeksi yhtään, mitä sillä tarkoitetaan. Itse en vieläkään tiedä mitä sillä viisaudella tarkoitetaan, mutta ei tarvitsekaan, kun dian valotus sujuu ihan ok muutenkin
Vs: Diakuvausvinkkejä Studiovaloilla totesin, että kyllä. Irtosalamoilla, niillä "strobistisalamoilla" yleensä liian sinistä. Sekavaloissa, joissa noita pikkusalamia kun käytetään - saadaan, no sitä kirjavaa sekavaloa. Suotimia peliin. Tosin monesti ei tarvitse, sillä sekavalofiiliskin on omanlaisensa, ja hyväksyttävä. kapa
Vs: Diakuvausvinkkejä Mä tykkään juurikin räiskiä vastapalloon auringonnousujen ja -laskujen aikaan. Niinhän siinä yleensä käy, ja mielestäni kuuluu käydäkin, että kuva on lähes kauttaaltaan "kultainen". Ilmeisesti kuviin saadaan vähän esim. vihertävää vehreyttäkin mukaan, kun valitaan oikeanlaisia suotimia. Eikä tällöinkään liene välttämätöntä kokonaan korjata valkotasapainoa, vaan ottaa hieman sävyjä mukaan. Voin kyllä kuvitella, ettei esim. jäähalliin ole asiaa päivänvalofilmillä ilman suotimia. Niistä keltaisista kuvista ei tunnelmaa saa irti edes vilkkaalla mielikuvituksella.
Vs: Diakuvausvinkkejä Mietinkin jokin aika sitten sellaista ongelmaa, että yleensä rakennuksia sisältäviä maisemia pitää kuvata linssi vaakatasossa. Tällöin etualalle yleensä jää kuvankäsittelyssä tai suurennuskoneessa pois rajattavaa tavaraa. Mutta käyhän se rajaus diojenkin kanssa. Ei muuta kuin teippiä eteen vain.
Vs: Diakuvausvinkkejä Neuvoja on monenlaisia. Jos haluaa sitä perstuntumaa niin lähtökohdaksi perinteinen ja toimiva: Keskustapainotteinen mittaus käyttöön ja kuvaamaan. Luultavasti valtaosa kuvista on projisoituna hyvää tasoa. Pahimmat karikot ovat samat jotka muuallakin valokuvauksessa yleensä: vastavalo, taivas tms. kirkkaampi alue hämää valotusmittaria ja tulos on reippaasti alivalottunut dia. Dian kohdalla se ei ole väistämättä täysi katastrofi, mutta toki pilaa tunnelmaa. Värilämpötilat ja muut... Kukin tavallaan. Projisointimateriaalia on kuvattuna joku vuoskymmen enkä ole värilämpötiloihin kauheasti kiinnittänyt huomiota. Keinovalo tietenkin on älyttömän keltaista - kääntösuotimella siitä saa kivempaa. Lievästi punertava skylight-suodin sopii hyvin lämmittämään yleisesti ja on tarpeen etenkin runsaan UV-säteilyn alaisuudessa: Merillä, vuoristossa, lumillakin. Samoin 81A-suodin. TTL-salamat voivat olla väriltä sopivia tai vähän kylmiä, riippuu taas niin monesta asiasta. Se, minkä olen havainnut ikävän todeksi ainakin Nikonin TTL:llä (oli sitten matriisi- tai keskustapainotteinen) on alivalotus. Salamalla kuvatessa vedänkin puolesta yhteen aukkoon ylivalotusta surutta. Toisaalta TTL ei monesti tuo mitään parempaa verrattuna omalla tyristorilla varustettuun salamaan. Ohjeluvullakin pärjää dian kanssa mainiosti, mutta joutuu jättämään erilaiset valonmuokkaimet ja valon heijastelun katon/seinän kautta tietysti pois kuvioista. Oma havainto salamatouhuista on muuten se, että etenkin Fujit tuppaavat katon kautta heijastellessa vetämään turhan helposti magentan suuntaan - ja muutahan ei enään kaupoista oikein saakkaan. Syytä en ole keksinyt, ehkä jotkut maalit heijastavat vähän erilailla? Pistemittaria en dian kanssa jaksa käyttää kuin laakafilmiä kuvatessa ja joskus keskarin kanssa. Keskarillakin keskustapainotteinen yleensä rokkaa (nämä kaikki siis projisoitaviin kuviin. Skannit tuovat omat ongelmansa koska skannerit nyt vaan eivät oikein näe dian parhautta, eli syvän tummia sävyjä).
Vs: Diakuvausvinkkejä Otetaan välillä helpomman kaavan mukaan (jos vaikka patteri olisi loppunut valotusmittarista). - Aurinkoinen kesä/talvipäivä ISO 100 1/250 aukko 81/2. On pelannut kaikissa maissa joissa olen kesä/talvipäivänä käynyt. - Laskeva aurinko pari auringon halkaisijaa horisontin yläpuolella. Mittaus samat kaksi auringon halkaisijaa sen jommalta kummalata puolelta. Toimii kuin se kuuluisa junan vessa. - Suuri plussa dia vs. digi. Diassa kirkkaiden valopisteiden (aurinko, valonheittimet, heijastumat) ovat pääsääntöisesti kauniimpia kuin digissä. - Diakuvauksessa pätee mielestäni sama kun mv- kuvauksessa. Valitse filmi ja opettele tuntemaan yksi filmityyppi kunnolla. Nykyisen niukan tarjonnan aikana kannattanee valita filmityyppi, jota vielä saa herkkyydeltään sekä ISO 100 että ISO 400 -versioina (esim. Fuji Provia 100F / 400X).