Olin Helsingissä lomalla pari päivää, en löytänyt mistään diafilmiä. Toki hinnat on suolaiset ja lie hiipumassa dialla kuvaaminen. Löysin Mikkelistä pari rullaa. Kotona vuosien varrella otettuja dioja aika paljonkin ja projektorin löytyy. Hyvä skannikin on aika maukas..
Täältä Oulusta diat lähtevät kehitykseen sinne pääkaupunkiseudulle, ja volyymi on ilmeisesti niin vähäistä, että helposti menee pari viikkoa ennen kuin palaavat. Onneksi ei ole kiire, mutta silloin aikanaan jokainen valokuvaamo / kameraliike täälläkin kehitti itse diat parissa päivässä. Ja paljonkohan satanen diafilmi maksoi markka-aikaan? Alle kaksikymppiä kuitenkin, 1980-luvun alussa ehkä kympin hujakoilla? Muistaako joku tarkasti?
En markka-aikaan kuvannut diaa mutta hetimiten kun eurot tuli. Kuvaaminen oli vielä suht´edullista ja diaa sai helposti. Kunnon digikameralla ja Micro-Nikkorilla adaptereineen saa kyllä hyviä skanneja , verraten vaikka moneenkin skanneriin. Tietenkin seinällä onhan se kuva.
Hiukan riippui siitä, kuuluiko kehitys hintaan vai ei. Tarkasti muistan vain sen, että 70-80 -lukujen vaihteessa ostin tuttavan kautta Peruzin filmiä kehityksineen 15 markkaa rulla, tosin 10 rullan erissä. Peruz oli Agfan filmiä toisella nimellä. Ilman kehitystä reilu kymppi on aika hyvä arvaus. Tuo 15 markkaa vastaa noin 12 euroa nykyisin, joten taisi olla reilusti halvempaa kuvaus siihen aikaan. Tosin, kyseinen hinta oli erikoistarjous, fotoliikkeestä yksitellen ostaen vastaavan rullan hinta kehityksineen alkoi luultavasti kakkosella. Ed. Vilkaisin nykyhintoja. Filkka noin 30 € rulla, kehitys about 20 €. Siis noin 12 euroa vs. 50 euroa..... Olihan se aika edullista.
Toisaasta jos käyttää sen diafilmin harkiten ja harkiten se pitää ainakin valottaa. Kyllä siitä saa kuten jo mainitsin kunnon kalustolla maukkaan skannauksenkin.
Dioja tuli kuvattua "markan aikoina" aika paljon. Osaksi jopa "ilmaiseksi" kun liittyi duuniin. Nää nylynuoret elää euroaikaa? Kaikenlaista kosmopoliittia... Böndepaukkuja?
Itse kuvasin muutamia rullia Kodakcrome 64 , piti lähettää muistaakseni Ranskaan kehitykseen. Tuli valmiiksi kehystettynä sellaisella aika ohuella kehyksellä.
Kodachrome 64 oli ehdoton suosikkini. Muistaakseni viimeisinä vuosina sitä kehitettiin Suomessakin, voin toki olla väärässä. Otin aina ilman kehyksiä ja pistin lasikehyksiin.
Ei kai Kodachromea koskaan kehitetty Suomessa. Euroopassa oli yksi labra, Lausannessa. (Se oli Sveitsissä, tosin hyvin lähellä Ranskan rajaa...) Kodachromen kehitys oli hyvin monimutkainen prosessi, se kun ei ollut värifilmi ollenkaan. Siinä oli useampi mustavalkofilmin emulsiokerros päällekkäin, ja kehityksessä niihin ujutettiin värit, yksi kerrallaan. Taisi olla 17 vaihetta kehityksessä. Kemiat olivat erikoisia ja kalliita. Rakenteestaan johtuen Kodakchrome on erityisen hankalaa skannata.
Hyvin mahdollista. Joku muistikuva että olisi lähetetty suomalaiseen osoitteeseen, menikö sitten enemmän kerralla täältä? En muista että olisin lähettänyt suoraan Sveitsiin. Mutta voi hyvinkin olla että muisti pettää…
Ensialkuun ne meni Ruotsiin kehitettäviksi, sitten Ranskaan ja lopuksi Sveitsiin, viikosta kahteen kesti, otin aina kehyksillä, jos ne kuuluivat hintaan, hyvä niin, skannaus on helpompaa, kun ei tarvi ottaa pois kehyksistä. 1992 interraililla vietiin siihen mennessä kuvatut rullat Sveitsissä kauppaan, kehityksestä joutui maksamaan frangin rullalta, olisko kestänyt 2 päivää? Ihan viimeiset ajat vuoden 2006 jälkeen sitten USA;han Dwayne’s Photolle.
Jep, Kodakchromea kehitettiin lähimpänä myös Vällingbyssä pitkään, kunnes Ruotsin toimintoja keskitettiin Järfallaan ja K-14-prosessorit matkasivat Sveitsiin. Kodachromella on oma prosessinsa K-14, jossa väritekijät lisätään vasta prosessin kuluessa eli itse filmi on vähän niin kuin mustavalkofilmi ensin, ohut emulsio, johon kehitetään voimakas reliefi, kun taas E-6-prosessoitavissa filmeissä on väritekijät valettuna filmin emulsioon. Siihen pieneen eroon perustui Kodachromen parempi terävyyden tuntu, erilainen "neutraalimpi" värimaailma ja lopulta suuri menestys.
Muistaakseni viimeisin versio ISO (tai ASA) 200 ei ollut enää menestys. Surkeat värit - en tosin tainnut koskaan kokeilla, joten kavereitten puheita... Fujin E6 filkat alkoivat olla joka suhteessa parempia. Kodak ihan itse kehitteli digikameroita, mutta ei sitten osannut siirtyä muutoksen tielle. Kehitys kesti pari viikkoa, joten aika maltillinen kuvaaja piti olla. Ne, joilla joulupukki ja juhannuskokko mahtuivat samaan rullaan, käyttivät yleensä negafilmiä. Maailmassa on ollut kolme suuryritystä, jotka ovat menneet kanttuvei ajan merkkejä ymmärtämättömän johdon takia. Kodak, videovuokrausta harjoittanut Blockbuster ja, ikävä kyllä, Nokia. Kodak ei oivaltanut digin tuloa, Blockbuster Netflixin ja Nokia älypuhelimen suosiota.
Minä tykkään kuvata diaa, kun se on kaikkein helpoin hallittava. Kun rajaus ja valotus ovat kohdallaan, niin sitten kuva onnistuu. Ei tarvita jälkisäätöjä tms. korjailuja. Tässä Norjasta pari vuotta kuvattu ruutu turistikohteesta Låtefossen. Tästä olisi tarkoitus tehdä taulu, kunhan saan printterin profiilit kohdalleen. Nyt ei sininen/vihreä toistu niin kuin valopöydällä.
Näkyy aika hyvin skannauksestakin dian reunoista eli 8x10 kamera ja etulauta aika lailla ylös nostettuna, nokalla 210mm SSXL
Miten noita isoja dioja silloin filmiaikaan käytettiin, eli tehtiinkö niistä suoraan joitakin paino-originaaleja, tai jotain vastaavaa? Vai oliko noille jokin oma esityslaite valkokankaalle heijastusta varten? Ei kai niitä sentään kehystetty ja pistetty perinteiseen diaprojektoriin? Taitaa olla nykypäivänä melko hinnakasta puuhaa, ehkä 10 € / kuva filmimateriaaliin ja sitten vielä kehitys(??).