Eilen lähetin neljä rullaa kehitykseen. Kaksi kuvattu Noblexilla, yksi Hasselbladilla ja ykis OM-4TI:llä. Innolla odotan taas kerran että pääsen nauttimaan niistä projisoituna! On se vaan niin että D700 tulee käytettyä yhä harvemmin...
Keskariprojektorin hankinta vois kyllä muuttaa tilanteen. Pitäisköhän sitä... Ei sillä kyllä se kinodiakin projisointuna näyttää aina hyvältä. Toisaalta vois vähän viritellä ja 4x5 suurennuskoneella katsella laakaa ja 6x12 diaa... hmmm.
Voin kuvitella, kun vieraat istutetaan saunan lauteille ja seinälle kiinnitettyyn lakanaan kiukaan viereen heijastetaan suurennuskojeella laakaa ja 6x12 panoraamaa. Hmmm... Tuota fiilistä ei varmaan voita mikään? Kapa
En vieraita enkä saunaa osannut ajatella tuohon yhtälöön, mutta oishan toi nyt aika kova setti! Hmmm, hakkais varmaan sen läppärin ruudun keittiön pöydän nurkalla?
Luominen ja välineuskonto.... Piirtäjä ja maalaaja, pianisti ja viulisti, jne. jne. Kai molemmat voivat olla "luovia". Tai sitten ei. Eiväthän valokuvaajan henkiset kyvyt siitä parantuneet tai heikentyneet, että vaihtoi kameraa. (Tuotosten tekninen laatu tosin kyllä parantui moninkertaisesti digin myötä, mutta se on toinen juttu.)
pyh ... nallipyssyn jälki on surkeaa mutta voisin väittää että iso laaka pärjää aika hyvin ....Tietenkin tämä väite tyrmätään jotenkin mutta kunhan yritin
SakkeM näyttää vastanneen alta pois pyyhittyyn. Jotain luovuuteen kehottavaa digihemmojen pilkkayritystä ehdin minäkin nähdä. Taisi Kimon peili löytyä kun omaa tekstiään aikansa tuijotti! ;D
Juu toki. Iso laaka on oma lajinsa. Se pärjää teknisesti erinomaisen hyvin, tosin vain sillä edellytyksellä, että käyttäjä osaa hommansa. Sitä luovuutta se ei kuitenkaan juurikaan lisää, päinvastoin, aika rajoittavahan se välineenä on. Tietynlaiset staattiset aiheet sopivat, ne sitten toki hyvin. Aika kauan noita harrastajapiirien kuvakoosteita katselleena voin kyllä todeta, että siinä 2005-2008 alkoi huima tason nousu, kun porukka sai digitaalisen työnkulun hiljalleen haltuun. Se se vaan on sillä lailla, että helppous teknisellä puolella vapauttaa resursseja siihen sisällön tuottamiseen, visuaaliseen ilmaisuun ja viestin välitykseen. Nykyinen taso esim. Suomessa järjestetyissä kansainvälisissä näyttelyissä on huiman korkealla verrattuna johonkin 15 vuoden takaiseen. Vietin tossa just keskiviikkopäivän turkkilaisen erittäin kokeeneen kansainvälisten näyttelyiden juryttäjän kanssa. Kaverilla oli Suomen käynnin aiheena 75. näyttelyn tuomarointi. Mukana hänen listassaan on aika isoja näyttelyitä (iso on 14 000 - 20 000 kuvaa tarjolla), Suomessahan 5000 - 7000 on jo paljon. Toki perustavaraa on tarjotuissa kuvissa mukana, mutta keskimääräinenkin taso on aika kova, oikeastaan näyttelystä riippumatta. Olimme melko yksimielisiä digin vakiintumisen tuoneesta selkeästä tason noususta. (Toki, jokainenhan voi heitellä ironisia kommentteja "kameraseurakuvista" halunsa jälkeen, mutta siihen on yksinkertainen vastaus: Kokeilkaa. Mihin hyvänsä, kotimaiseen tai ulkomaiseen jurytettuun näyttelyyn. Ekan mitalin tultua postilaatikkoon voi sitten todeta, että se ilmaisun laji on hallinnassa. Voi tosin ottaa koville, ja vaatia jonniinverran aikaa.) Dian voitti aikoinaan digi, mennen tullen. Joskus 2000-luvun alussa oli *paljon* porukkaa, joka selitti intomielellä sitä diansa laatua. Osa oli oikeassa, useimmat ei. Muutamassa vuodessa sitten dia katosi esim. just näyttelytarjonnasta kokonaan - niitä ei vain tehty enää. Jos, siis JOS, dialla olisi oikeasti joitakin ylivertaisia ominaisuuksia, niin kyllähän niitä vielä kuvattaisiin. Porukka on kuitenkin todennut, että "turha työ menee hukkaan" siinäkin hommassa. Jos joku nyt sitten pitää "dian väreistä", projisoinnista, säilyvyydestä jne. niin mikäpä estää kuvaamasta. Materiaalia taitaa vielä saada, ja jos kehityspalvelut ontuvat, ei mikään estä kehitämästä itse. Ei se vaikeaa ole, vaikka johinkin triksirotskusähläykseen tottuneelle voikin homman tarkkuus olla aluksi hippasen vieras.
Viimeisin mun tuomaroima näyttely on tuossa linkissä nähtävillä. Laittakaa slideshow pyörimään (Sarjan voi vaihtaa oikealta ylhäältä.) Näyttelyyn tarjottiin kuvia 52 maasta, kuvaajia oli 371 ja kuvia 4017. Minusta kohtuullisen hyvätasoista kuvaa valtaosin - eri mieltä saa toki olla, mutta, kuten sanottu, osallistuminen on vapaata. Ei kun mitaleita keräämään, jos tuntuu siltä, että pärjäisi. http://photo.finlandcircuit.fi/PhotoportalQA/gallery/GetByPartExhibition?partExhibitionId=116&series=133
Menee ohi aiheen, mutta saako noita nähdä mitenkään isompana? Parit haluaisin heti avata, varsinkin sivulla 3, jotta näkisin miten taivas on duunattu. Work name - Old stone bridge Series - Monochrome Photographer name - Riitta Sauramo Photographer Country - Finland Ekalla sivulla hämmentää piirros. Work name - Forest Series - Monochrome Photographer name - Mike Cowdrey Photographer Country - England
Katsoin ehkä puolet noista kuvista (loput myöhemmin). Ovat kyllä teknisesti hienoja. Sommittelu, valon käyttö ja kuvakulma on selvästi mietitty ja hallittu. Kuvaajat ovat tienneet mitä tahtovat ja osanneet sen toteuttaa ja ilmaista. Tuskin olisin yhtään omaa kuvaani tuonne saanut. Yllättävän paljon on tuollaista "HDR jälkeä" mutta ehkä sekään ei ole enää aivan niin muodissa kuin joku vuosi sitten. Aiheista on turha alkaa vääntää.
Kiitos SakkeM tuosta linkistä, en ole noita aiemmin löytänyt. Näyttelykatalookeissakin on vain osa painettuina. Olen osallistunut noihin linkin muihin näyttelyihin paitsi juuri tuohon Obsession of Lightiin. Tämän vuotisessa Finland Circuitissa mulla hyväksyttiin 12 kuvasta 10. Ja hajonta oli mielenkiintoisesti siten, että kaksi kuvaa hyväksyttiin kahdessa Salonissa ja muut kahdeksan jokainen eri Saloneissa. Muissa näyttelyissä sitten hieman vähemmän. Muutama mitalikin on postilaatikkoon kolahtanut. Mutta tämähän on vain eläkeläisen mukavaa ajankulua ja aivonystyröiden aktivointia. Parhaat kiksit saa, kun onnistuu tekemään jotain mitä mielessään tavoitellut.