Heh, taas sai hymyillä, kun käväisin Kuopiossa kameran kanssa ja Kuopionlahdella kuvasin veneitä ja muita rantajuttuja. Selän takaa jostain 50m päästä alkoi kuulua hirveetä huutoa ja möykkäämistä: "Perkele, minnuu et kyllä kuvaa!" ja kun olin jo poistumassa paikalta (olin jo siis tuossa vaiheessa kamera ihan eri suuntaan ja kunnollinen välimatkakin oli), niin perästä vielä kuulin deekujen keskustelevan keskenään, kuinka "tuo otti meistä perkele digikameralla kuvia!" Missään vaiheessa en edes katsonut kyseiseen suuntaan, enkä edes kääntänyt päätä heihin päin vaikka huusivatkin. En jaksanu edes huutaa niille takaisin, että filmikamera on kyseessä, kun oli matkaakin jo aika paljon. Nauratti vain deekujen kovat luulot omasta kuvauksellisuudestaan, kun työskentelin koko ajan n. 50 metrin päässä heistä, ja kuvauskohteetkin olivat aivan eri suunnassa... Toinen epäilyttävä tilanne sattui Helsingissä (yllättäen Kurvin tienoilla) puistossa, jossa kuvasin paria puiston vieressä olevaa rakennusta. Taas oli matkaa tähän hiekkakentän toisella reunalla seisoksineeseen pirinistiin n. 100m, mutta jotenkin hän vain huomasi kamerani ja syöksyi paikalle jo hiukan uhkaavalla vauhdilla ja esitti kysymykset: "Onx heittää yhtä röökii? Ethän sä muuten meitä kuvannu? Ok. Hyvä..." Tämäkin vielä nauratti, kunhan pulssi oli tasaantunut hiukan. Alkaa tosiaan ihmiset olemaan näköjään aika vainoharhaisia kun saavat päänsä sekaisin. Mutta tosiaan, miksipä en olisi kuvannut 25mm-laajiksella noinkin mukavien matkojen päässä aikaansa viettäviä punakoita päihteidenkäyttäjiä? Kyllä sellaiset kuvat olisivat varmasti katseenvangitsijoita missä tahansa albumissa.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Samanlaisia ovat "selväpäisetkin", varsinkin maaseudulla. Mutta rutinaa on kuuulunut torikauppiailta, vaatemyyjiltä jne.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Ei se rutina mitään haittaa, kunhan eivät käy päälle. Mutinat yleensä loppuu pienellä hymyllä ja leuan nostamisella. Jos vielä mutisee niin olen huomannut että suomalaisenkin kanssa voi yleensä vaihtaa pari sanaa. Ylipäätään olen ollut huomaavinani että yleisellä paikalla kuvatessa ihmisiä ärsyttää enemmän kameralla tähtäily kuin itse kuvan ottaminen.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Kaupungilla ainoastaan kaikkein suosituimpien turistikohteiden (Turussa esim. vain tuomiokirkko ja linna) on sallittua, kaikenlaisen muun kuvaaminen on epäsoveliasta paparatsitoimintaa (poliisin/vanhempien käyttöön,seiskaan) ja/tahi epäilyttävää pervoilua (omaan "käyttöön"). Noin niinku yleisenä ohjenuorana
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" "Omaan käyttöön" Viime vkl pidettiin pientä miitinpoikasta erään toisen foorumin porukoiden kesken ja seuraan lyöttäytyi myös perinteinen "deeku". Kamera oli hyvin esillä koko ajan ja yhtäkkiä alkoi kauhea riehuminen siitä että "OTITKO MUSTA KUVIA???" ja perään tietty perinteiset uhkaukset kamera hajottamisesta ym. Miksi sitä pitää yleensäkään ängetä tuntemattomaan seurueeseen jonka touhuja kuvataan avoimesti? Pysyisivät vaan siellä siltojen alla jos kameran näkeminen on niin kamalaa.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Tuotahan voisi käyttää hyväkseen; ilmoittamalla ei-toivotulle tunkeilijalle, että tässä porukassa sitä otetaan kuvia lehteen eikä kuvattaville makseta palkkiota, edes juomana.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Joskus aikoinaan kun foorumilla oli voimissaan se haaste toiminto niin siihen liittyen tuli kysyttyä muutamalta humalassa olevalta henkilöltä torilla lupaa jos kuvan ottaisi. Ihan ystävällisesti ne suhtautui siihen, mitä ensin karhunhalaukseen joutui sekä hiukan elehtivät keskenään. Kuvaamisesta nyt suuremmin tullut mitään, mitä muutaman otoksen sai aikaiseksi jännitykseltä. Poliisiauto sitten pysähtyi vierelle (viranomaiset naureskeli autossa) jolloin kuvattavat herrat toivottivat että jos lähtisinkin joka olikin ihan fiksua loppujen lopuksi. En nyt itse oikein koe rohkeutta omaavan kyseiseen kuvaamiseen ja toinen on että syy. Toisaalta tarvitseeko kaikella olla syytä? En tiedä pitääkö kaikkea toisaalta ikuistaakaan jos sillä ei ole suoranaista juttua itselle? En oikein näe syytä toisaalta salakuvaukseenkaan ihmisiä jotka on ahdingossakaan. Kun ihminen on vaikeuksissa ja ahdingossa sekä joutunut sosiaalisesti ulos yhteiskunnasta niin voiko kuvaaja ymmärtää sitä hänen henkistä tilannettakaan? Asioilla on niin helppoa märehtiä.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Tuostapa muistui mieleen. Kuopiossa oli ennen muinoin sellainen tunnettu hahmo liikanimeltään Paska-Pali. Kaveri oli sellainen ns. rantojen mies joka polkupyöränsä kyytiin hamstrasi kaikenlaista tarpeellista. Toisin sanoen hyvin kuvauksellinen ilmestys. Oli kuitenkin hyvion arka mies eikä kameran kanssa kuulemma (en itse noihin aikoihin vielä kuvannut) päästänyt kovin lähelle. No sitten kerran Kansalaisopiston valokuvauskurssilla, olisiko ollut vuonna 1989, opettajana oli aika kokenut vanha patu ja hän esitteli mestariteoksiaan vuosien varrelta, 70 ja 80-luvuilta. Yksi hänen mielestään hienoimpia olikin juuri tämän puheena olleen Paska-Palin muotokuva, teleputkella kuvattu ja taatusti ilman lupaa.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Deekujan kanssa pärjää aina ja joskus on todella mukavaakin. Pirinistien kanssa pitää olla varovainen. Jotenkin siihen vetämiseen kuuluu sellainen vainoharhaisuus, jossa tietyssä vaiheessa kaikkia valkoisia autoja pidetään poliisin siviiliautoina, kaikkia takseja vasikkoina ja kaikkia valokuvaajia heitä kuvaavina. Jos pirinisti meinaa tulla päälle niin on parempi vaikka juosta karkuun. Ja jos se tulee päälle, niin sitten on tapeltava ensimmäisestä sekunnista lähtien tosissaan ja vältettävä suun alueelle lyömistä. (Jos saa Tabu-Arskan hampaat rystysten ihon läpi niin on aika ikävä miettiä että millaista seksiä se on mahtanut vankilassa harrastaa ja mitä hepatiittejä tai immuunisairauksia sillä mahtaa olla.) Ja jos voittaa niin silti heti karkuun ja soitto poliisille vasta etäisyyden päästä. Sekavien ja aggressiivisten kanssa on aina tärkeää tietää montako niitä on, missä ja millä mielellä kukin on kullakin sekunnilla. Selän takana ei saa olla ketään.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Jeps. Noihin sähköjäniksiin liittyy varsin kiinteäsi sellainen käsite kuin amfetamiinipsykoosi. Jokainen voi sitten ihan vapaasti kuvitella miten ennakoitavaa ja loogista moisessa tilassa olevan ihmisen käyttäytyminen on. Ja mahdollisissa yhteenottotilanteissa on aidosti järkevää huomioida se, että toisella voi olla kaikki mahdolliset hepatiitit ja hiv päälle. Ota siinä sitten verikontaktia kun toinen tulee apinan raivolla ja sylkeä roiskuen päälle.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Jep, jep. Kameralaukun parhaimmisto koolla taas. Deekut ja pirinistit... Kannattaa tsekata ensiksi se oma asenne ja miettiä, miltä tuntuisi omalla kohdalla.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Jessus, tosiaan ollaan taas kunnon keskustelun aiheessa. Onko ihmisillä yleensä enää järkeä ollenkaan? Tai osaavatko sitä käyttää? Harmi, mutta vaikuttaa ettei osaa.
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" No ihan ensimmäisenä kannattaa tietenkin tsekata se, että onko itse kuvittelemassa toisille sellaisia asenteita joita näillä ei välttämättä ole ja jos on niin miksi ja mitä se kertoo kuvittelijasta itsestään. Ainakin allekirjoittaneella kuuluu ihan vanhaan kaveri- ja tuttavapiiriin niin deekuja kuin nistejäkin ja saatan pysähtyä kadulla pitkäksi aikaa heittämään läppää jonkun tutun moniongelmaisen kanssa. Aika montaa jompaankumpaan tai molempiin ryhmiin kuuluvaa olen auttanut jollain tavoin ja en tässä kohdassa tarkoita mitään hampurilaisen tarjoamista. En sitten tiedä miten pitäisi niitä asenteita tarkastaa. Pitäskö lopettaa auttaminen ja kanssakäyminen? Pitäskö ruveta epärealistiksi? Pitäskö koittaa ilmaista itseään niin ettei kukaan pysty itse liittämään mukaan jotain ties millaisista lähtökohdista keksimäänsa hevonp*skaa?
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Saittien välisiä sotatoimia havaittavissa? Nyt kun meillä jokaisella kansalaisella rupee oleen mukanamme kamera, kamerakännykkä, tai joku muu salapoliisihärpäke, taitaa keskeiseksi kysymykseksi muodostua, jotta kun noita käytämme, niin mitä noista otetuista kuvista julkaisemme? Hiphop, otetaanpa väliin ryhmähali ja pohditaan kukin omalla kohdallamme kysymystä, MIKSI julkaisen ottamiani kuvia netissä? esimerkkivastauksia: - saadakseni respektiä - haluun reportteriksi - ei oo muutakaan tekemistä
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" Itse en ole alkoholin suurkuluttajia tahi huumeiden käyttäjiä kuvannut, jos ensimmäisillä ei tarkoiteta miittiiläisiä Leikki sikseen. Ensimmäinen kirjoittajahan (ainakin minun mielestä) kirjoitti kokemuksistaan. Välillä ehkä kirjoittelu on lähtennyt lapasesta, ehkä myös sellaisia kommentteja jotka eivät edes sivua aihetta. Mutta kukin tekee ja kommentoi ketjuja omalla tavallaan, niin minäkin. En ole tavannut huumeiden käyttäjiä sitten nuoruusvuosien, enkä välttämättä haluakkaan, saati sitten kuvatakkaan, jätän ne hommat sellaisille jotka sen osaa ja joita se kiinnostaa. Miksi julkaisen kuvia? No yleensä ottaen julkaisen täällä tai muuallakaan kuviani aika harvakseltaan nykyisin. Ehkä siksi että mahdolisesti saisin jotain palautetta, mikä on v**urallaan kuvissani ja mahdollisia parannusehdotuksia. Ei muölla tänmän kummempaa. Jatkakaa.....
Vs: Deekujen ja pirinistien "kuvaaminen" No höpsis mitään sotatoimia ole. Mut kun aletaan kysellä miksi "deekut ja pirinistit" suuttuu, kun niitä menee kuvaamaan, on hölmö. Mutta joo, miksi te jotka kuvaatte laitapuolen kulkijoita, kuvaatte heitä? Siksikö että saisitte polleana rehvastella uskaltaneenne mennä niinkin lähelle? Siksikö, että kuvittelette saavanne hienon voittokuvan johonkin kilpailuun kuvaamalla "elävää elämää"? Vai siksikö, että olette olevinanne kuvajournalisteja, jotka tekevät kuvatarinaa elämän varjopuolista tai haluavat muuten vain kuvillaan kertoa niistä? Eikös tämäkin ole melkoisen kuvattu aihe? Ja toisekseen, tuleeko koskaan ajateltua, että monelle näistä laitapuolen kulkijoista heidän tilansa, vaikkakin ehkä itseaiheutettu, on ahdinko ja silloin te käytätte hyväksi heidän tilaansa?