Tulipa vastaan huutokaupasta ostamastani miljoonalaatikosta kuvattu, mutta kehittämätön Ilford FP3 Pankromaattinen 120-rulla. Joku filmijäärä on varmaan kokeillut vastaavaa. Liekö varminta uhrata pätkä filmiä ensin koekehitykseen, jolloin näkee sen käyttäytymisen? Onneksi filmirulla tuli tiiviisti suljetun kehitystankin sisällä, joten se ei ole saanut valoa. Sitä ei siis oltu vielä laitettu spiraalille. Tarrateippi exposed ympärillä. Edit. Joissain ohjeissa kehotetaan tuplaamaan kehitysaika. Kyseessähän on hyvin hienorakeinen filmi (40 ASA). Kokeilu koepalalla taitaa olla varminta.
Vs: Wanhan filmin kehitys? Tuplaus on ihan oikea neuvo erityisesti ottaen huomioon filmin iän. Sillä ei siitä liian tiheää saa. Tummemmasta negasta saa todennäköisesti paremmat tiedostot skannattua/kuvat tehtyä kuin ohueksi jääneestä.
Vs: Wanhan filmin kehitys? Kehitin itse lonkalta 1.5 x ajalla laatikkokamerasta löytyneen vanhan 120-filkan. Pieleenhän se meni. Tulokset voi nähdä täällä: https://www.flickr.com/search/?user_id=39148791%40N00&tags=foundfilm&view_all=1
Vs: Wanhan filmin kehitys? Näyttäisi siltä, että kehitys on onnistunut. Ongelma on ollut kosteutta ja "kasvustoa" saaneessa filmissä. Sehän näissä vanhoissa löytörullissa on vaikeaa, kun ei tiedä miten ne on säilytetty.
Vs: Wanhan filmin kehitys? itse ottasin pätkän filimiä rullasta ja koe kehittäisin, silloin tulisi ilmi suuntaa antava valotus/kehitys yhdistelmä... ja riskeistä katkoa joku hyvä ruutu ei tietänkään voi tietää mitään eli katko vaan pätkä niin tiedät sen jälkeen mihin säädät _loppu filmin_ kehitystä jp f
Vs: Wanhan filmin kehitys? Pätkä kerrallaan ja asiantuntijoilta saamani ohjeen mukaan mielellään mahd. lyhyellä kehitysajalla. Noissa on kuitenkin aina sitä pohjahuntua joka tuppaa kehittymään harmaaksi mössöksi jos pidempään uittelee.