Vs: D7100 P-asento Uskokaa tai älkää niin japanin insinööri on miettinyt automatiikan tarkkaan ja sen toiminnan,mutta suomalainen ns.ammattivalokuvaaja kokee tietävänsä kaiken paremmin...tosiasiassa automatiikalla tulee hyvinkin onnistuneita otoksia...sommitteluun sensijaan ei automatiikka auta vaan kokemus.
Vs: D7100 P-asento Tekemisen laatu merkkaa kaikista eniten. Ei se kokemuskaan auta jos ei nappaa tehdä asioita kunnolla. Kaksi vuotta järkkärillä kuvannut lukiolainen voi hyvinkin ottaa parempia muotokuvia kuin 20 vuotta gonahtanut "ammattikuvaaaja". P-modelle on paikkansa; Kun ei tarvitse ajatella ja kun ei hae kohdetta irti taustasta tai hae mitään bokeh-efektiä. Ainoa miinus on nopeat kohteet, jolloin suljinaika ei tahdo riittää. Yleensä tällaisissa tilanteissa laitan Auto-ISO:sta vaan hitaimman suljinajan ala-arvon tarpeeksi nopeaksi. Mitä enemmän asetuksia tarvii ajatella, sitä enemmän jää varaa muille jutuille mitä miettii. Vähän sama juttu kuin automaattivaihteisella autolla ajaminen vs. manuaali - toisella jää väistämättä enemmän aikaa havainnointiin.
Vs: D7100 P-asento Yleensä insinööriosasto kysyy suunnitteluvaiheessa markkinointi- ja myyntiosastoilta, että mitä saisi olla? Nämä puolestaan kyselevät ammattikuvaajilta, että mitä saisi olla? Näin ei siis ole mikään mahdottomuus, että kysytään suomalaiselta ammattikuvaajalta
Vs: D7100 P-asento Arveluttava kuljettaja jolla vaihtaminen vie huomiota muusta. P moodista olen hyvinkin J.Vuokon linjoilla. Mainio automatiikka ja nimenomaan säädettävyydessään. Ei siinäkään sovi jättää aivoja narikkaan. Aikoinaan kun alkoi tulla automatiikkaa, puhuttiin puoliautomaatista (A tai S) ja täysautomaatista (P). Puoliautomaatissa valitset itse ajan tai aukon ja kamera valitsee toisen. Täysautomaatti valitsee puolestasi molemmat. Heh! Eihän tässä ole järkeä, sillä jos et itse valitse/hyväksy, myös P:llä, haluamiasi valotusarvoja, silloin kamera sinua kuljettaa eikä toisinpäin. Kameran voi antaa viedä joka moodilla, mutta sellainen ei ole hallittua kuvaamista.