Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Niistä on hyvä aloittaa. Tietysti vaadittavaan kuvaukseen kannattaa tehdä objektiivikohtainen pforilli omalle kameralleen. Kun sitä alkaa testaamaan, huomaa, miten hyvät nuo captureonen oletusarvot ovat. Oletuksena tietysti, että koko kuvausketju on kunnossa. Harrastuksen alkutavoitteista alkaen: tavoitteena ottaa hyvä kuva vai testata ja viisastella kaikesta.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Anteeksi viisastelu, mutta sitä on vaikea välttää kun tässä on mitä ilmeisin asiavirhe käsillä. Edellä en kirjoittanut objektiiviprofiileista vaan kameraprofiilista - en ole aivan varma tiedätkö tämän eron. Huomion kohteena on siis se LR:n paneli siellä oikealla alhaalla josta säädetään sävyt mieleiseksi. Lopuksi lukitset mielestäsi hyvät arvot presetiksi (et siis objektiiviprofiiliksi) ja käytät sitä aina importeeratessa. Näin Fujinkin saa näyttämään Sonylta - tai toisinpäin.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Itse tein kameraprofiilin DNG profile editorilla, sillä voi tehdä paremmat säädöt kuin pelkillä ACR/LR:n säätimillä. Esim. Ihonsävyn sai hyvin mieleisekseen.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? DNG speksi määrittelee tagin 50734 LinearResponseLimit, jonka tekstiosuus kertoo: [QUOTE> [/QUOTE] Tuo ennakoimattomuus (unpredictable) on avainsana, joten ainoa tapa kompensoida puhkipalaneiden reunojen värivirheitä on laskea signaalin leikkausrajaa. Noi CCD-kennothan toimii toisella tavalla liian kirkkaissa kohdissa: fotonikaivot (= senselit) alkaa vuotaa yli. Ylivuotaneet fotonit menevät viereisiin kaivoihin. Joten kuva eroaa puhkipalaneiden osien reunoissa selkeästi CMOS- ja CCD-kuva-antureilla.