Käydessäni läpi kaikkia vanhoja kuvia (+tiedostoja), olen tullut siihen tulokseen että Nikon D70 CCD tuotti minua eniten miellyttävät kuvat. D80 en ihan samanlaista tunnetta saanut, mutta se liene ohjelmoitu jo lähtökohtaisesti eri lailla. Myös D90 erottui erikseen (CMOS-kenno). Mistähän tuommoinenkin, ei-tieteellisesti-pätevä havainto?
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? On olemassa yksi teoria: D70:n aikaan ei järkkäreitä vielä myyty jokaiseen kotiin ja niiden perussäädöt oli optimoitu vakaville kuvaajille. Järkkärit olivat kuuluisia siitä, että ne tekevät matalakontrastisia ja pehmeitä kuvia, joita pitää erikseen parantaa. Tähän sopi myös suht. matala resoluutio. Niinpä ne kuvat näki ensimmäiseksi moniin kohteisiin sopivalla "fotometrisellä estetiikalla". Uusilla malleilla silmä saa ihan erilaisen ensitunnelman ja pehmämmäksi säätäminen on aina vaikeampaa kuin kontrasti lisääminen ja terävöinti. Siksi vanha D70 teki parempia kuvia kuin uudet (tietenkin sen sai säädettyä tekemään erilaista kuvaa ja pianhan monet alkoivat kuvaamaan RAW-kuvia). Syy on siis kenties jossain määrin sekoitus psykologiaa, kamerakulttuurin historiallista vaihetta ja tekniikkaa.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Toisaalta jos käyttää esim. Lightroomia ja Adoben oletusprofiilia niin silloin ne valmistajan optimoinnit eivät näy. Ei ainakaan pitäisi. Kameran kuin kameran pitäisi tuottaa kohtuullisen samanlaista jälkeä. En kyllä vanhoja D50:sen CCD-RAW:eja katsoessa ole huomannu niissä mitään maagista verrattuna nykykameroihin. Liekö sitten syynä juuri konservatiiviset lähtöasetukseni?
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Minullakin on ollut D50. Tykkäsin siitä kovin ja näin jälkeenpäinkin katsottuna kamera oli aivan ok väline valokuvaukseen. Mutta en minäkään sen kuvissa mitään maagista huomaa. Täytyy silti myöntää, että D50 leipoi aika mukiinmenevän näköistä jpg:tä. D70/50 edustivat aikanaan melkoista hyppäystä harrastelijan ulottuvilla olevissa digikameroissa. Vastaavaa edistystä en ole oikeastaan sittemmin kokenut, joskin D700:n saaminen käsiin oli aikamoinen loikka. Minulla oli D50 ja D700 välissä hetken aikaa D200, jota aikanaan hyväksi testeissä kehuttiin. Oikeasti D200 oli kuitenkin alisuorittaja - paljolti heikohkon ccd-kennonsa vuoksi.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? CCD-kennothan ovat käytössä vaativissa sovelluksissa tähtitieteessä, kait kennon lineaarisuuden vuoksi (CMOS-kennoissa käyrä nousee fotonimäärän kasvaessa eri nopeuksilla vähässä valossa verratuna valoiiin olosuhteisiin). CCD-kennolle ei tarvi siis tehdä gamma-korjausta. Mutta onko niiden lukukohina sitten ongelma halvoissa massatuotantokennoissa. Niitä on nykyään sellaisiakin, joissa senseleitä on kaksin kappalein; yksi ottaa valon vastaan ja toinen on maskattu. Kuva siirretään valotuksen jälkeen analogisena maskatuihin ja niistä se luetaan kameran digipuolelle. Tuottaa erittäin hyvälaatuista (tähti-)kuvaa.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? En osaa sanoa mitään tähtikuvauksen erikoiskameroista, mutta piti katsoa Dxomarkin kantaa D50 kuvanlaatuun. Pikaisesti raportoituna tilanne on tämä. * D50 antaa alhaisen herkkyyden dynamiikaksi 10.8ev, eli tasan saman kuin tuolloinen Canonin "Rebel" * D5500 voisi olla D50:n nykyinen vastine. Sen maksimi dynamiikka on 14ev, eli 3.2ev enemmän * Vastaavaa parannusta on tapahtunut kaikilla muillakin kuvanlaadun osa-alueilla Muistan kyllä hyvin miten helppo tuon ajan kameroilla oli polttaa pilvenreunat puhki. Toki D50:n valonmittauskin oli hiukan alkeellinen, usein kannatti vaihtaa matriisimittaukselta keskustapainotteiselle mittaukselle, mutta perusongelma oli sittenkin dynamiikassa. (Helpottavaa tietää luvut sillä pitkään luulin, että en vain osaa.) Myös korkeiden herkkyyksien puolelle olemme saaneet pari aukkoa (ainakin) käyttökelpoista kuvanlaatua. Okei, kovin subjektiivinen väite tämmöinen, mutta mitäpä sitä käytännön kuvaamisen kannalta pitäisi sanoa. Dxomarkin "low light" arvosana on parhaissa nykyisissä kroppikameroissa (kuten D5500) noin 3x parempi kuin D50:ssä. Mitä taas tulee väitteeseen, että joku kamera (esim. D70/50) tekee "kaunista kuvaa", siihen en raw:n saralla oikein usko. On olemassa eroja jpg renderöinnissä, mutta raw kuvan olemus on lähes täysin kiinni konvertteri-softan asetuksista. Eli jos kuvan olemus ei miellytä, niin kuvankäsittelijä kääntäköön syyttävän sormen itseensä. PS Dxomarkin mukaan D50:n kuvanlaatu on hiukkasen parempi kuin D70:ssä. D70 dynamiikka on mm. vain 10.3ev. Huonotkin pokkarit ovat olleet jo jonkin aikaa selvästi tuota parempia.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? ..tai vaihtakoon softaa. Minä olen huomannut sellaista, että usein salamalla kuvatuissa henkilökuvissa en kertakaikkiaan voi Canonin 5D MkIII:n kanssa tehdä RAW-konvertointia ARC:n kautta Bridgestä tai Lightroomista; varsinkin ihon värisävyt ja niiden kontrastit näyttää "väärältä" verrattuna Canonin omaan DPP:hen, eikä säätely Tintilläkään oikein tunnu auttavan..
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Tunnistan väitteen. Netissähän (jopa tällä foorumilla) kiertää huhu jonka mukaan Nikonit eivät toista ihon sävyjä kauniisti. En tiennyt, että 5D mkIII:ssa olisi samaa "ongelmaa", mutta kysymys lienee samasta ilmiöstä. Lightroomin Develop-puolen oikean sarakkeen alin kohta on Camera Calibration -paneeli. Siitä vaan säätelee perusasetukset mieleisekseen ja lukitsee sitten presettiin. Kokemukseni mukaan usein tarvitaan ainakin sinisen saturaation lisäämistä. Aivan kaikki on mahdollista värien suhteen.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Adoben tuotteilla menee sekä nikon että canon ihonsävyissä persiileen. Captureonessa ei mene.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? No, käytin silloin ja käytän nyt voimakkaasti keskustapainotteista mittausta ja valotan aika niukasti - joten kameramallista riippumatta huippuvalot harvoin paloivat kelvottomiksi. Having said that... En kuulu siihen koulukuntaan, joka ei hyväksy ns. puhkipalanutta, eli puhdasta valkoista kuvaan. Kyllä valkoista saa olla ruudussa ihan rauhassa. Monissa olosuhteissa ei ole teoriassakaan valmiuksia tallentaa kaikkea minkä kokemusperäisesti kokisi oikeaksi, sillä ihminen "valottaa" katseen siirtyessä erilaisena reaaliajassa - seikka mihin yksi tiedostoruutu ei pysty.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Joo, sonyn kuvaakin kun katselee, siinä tulee valkonaamasta äkkiä neekeri. )
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Minä pidän kanssa, että valoa saa olla reilusti siellä missä sitä oikeastikin on reilusti. Digi vaan ei ole filmiä. Digin kanssa käy usein niin, että puhki palaneen reunassa sävyt murtuvat ja tulee jopa magentaan tms. taittuvaa värivirhettä. Noin etenkin jos yrittää korjata sävyjä siellä kirkkaassa päässä. Onneksi tuo on nyt jo enimmäkseen mennyttä aikaa. Dynamiikan lisääntyminen 10ev luokasta 14ev tietämille on tehnyt ihmeitä valokuvaamisen rentouden kannalta - ei tarvitse olla insinööri saadakseen valotuksen oikeaan haarukkaan. Halukkaat tekevät hdr:n yhdestä valotuksesta. Ei tosin ole minun juttu :-/
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Itse saan nyt mieluista ihonsavyä ACRllä Canonin 5D mk3 :lla kun tein DNG Profile Editorilla oman profiilin. Sama profiili on käytössä LRkin, mutta se eivaan tunnu meikäläisen ohjelmalta.....enää. D70 Nikon oli viimeinen niitti, että merkki Nikonista vaihtui pois.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Hankin käytetyn D50 rimpulan vuosi sitten. Tykästyin sen jpg kuviin niin, että huollatin ja putsautin sen JAS'ssa. Mulla on siihen vain uusi 50mm STM + FDn 100mm makro. Suorastaan humalluttavan hienoja kuvia, kun katsoo valopään ja keskisävyjen hallitsemia kuvia. Jotain erilaista mitä en ole onnistunut värien osalta Nikonilla saamaan aikaseen. Harmikseni kuvankäsittelyni on rajoittunut vain käyräsäätoihin, toki antoisaa, mutta aikaa viepää. Presetit ja kehittyneempi jälkisäätö varmaan helpottaisi. D50'n opiskoineen sopii omaan värikäsitykseeni ja fiilistelyihin mainiosti. Vähempikin dynamiikka ja isojen pikseleiden puhtaampi värintoisto yhdistettynä tuttuihin softiin tekee tilaa luovuudelle. t. manual (... typistetty loruja)
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Varmaankin - tähtitieteen laskentarutiineissa gammakorjaus olisi jo liikaa.
Vs: D70 CCD-tiedostoissa jotain etua? Gamma korjaus, ainakin niin, kuin se tehdään yleensä, on melkoisen sumea ja epätarkka. Erityisesti käyrän alkupää (musta pää) ja loppupää (valkoinen) voi olla hyvin poikkeava itse gamma-korjauksen antamasta linearisoinnista. Joku valitteli puhkipalaneiden kohtien reunojen värien sotkeentumisesta - sehän johtunee juuri tästä. Kannattaisi kokeilla tällaisissa kuvissa laskea saturaatiorajaa - siis hylätä epälineaarisen alueen mittaukset (en tiedä missä ohjelmissa tuon pääsee käyttäjä määrittelemään). Kun tähtitieteessä saadaan fotoneja kaukausista kohteista käsittämättömän vähän (käytössä on jopa parin viikon valotusaikoja), niin jokainen valohitunen on saatava talteen: kennon A/D-muunnoksesta pitää pystyä laskemaan vastaanotettujen fotonien määrä. Tee siihen sitten joku gammakorjaus.