Eli ilmeisesti suurin osa fotokisoista uskottelee osallistujille, että kilpailukuvat jäävät laillisesti kilpailun pitäjän käyttöön? http://www.ts.fi/online/kotimaa/299083.html
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Eikä mitenkään vain uskotella; niinhän se on, jos säännöt on niin muotoiltu, että kuvien lähettäjä samalla sopii luovuttavansa oikeudet. Ei siinä mitään laitonta ole, mutta osallistuvan kannalta epätarkoituksenmukaista. Finnfoto on tietysti oikealla asialla kiinnittäessään huomiota noihin sääntöihin ja kilpailuihin. Maallikko ei välttämättä ymmärrä, mihin sitoutuu kuvia lähettäessään.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Mutta jos ehdoissa on kohta, jolla yritetään sopia lakia pois, niin se ei tietenkään ole pätevä. Lain määräystä kun ei voi sopimuksella ohittaa. Ääriesimerkki: "Miksi tapoitte hänet? - No, hän antoi kirjallisen suostumuksen."
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Mitähän lakia tuossa voitaisiin sopia pois? Mistään muusta ei voi olla kyse, kuin kuvan julkaisuoikeuksista, ja niitä voi luovuttaa, myydä, lainata, antaa, vuokrata ja ulosmitata. Ihan sopimuksen mukaan, ja viimeksi mainitussa tapauksessa sopimattakin...
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Oikeastaan, jos luovutetaan rajoittamaton julkaisuoikeus, ei voida luopua isyys- ja respektio-oikeudesta. Sanoo tekijänoikeuslain 3§ 3 momentti. Kyllähän noissa kieltämättä on ongelmia, kun kuvaaja ei oikein tiedä, mitä kilpailun huumassa on antamassa pois ja mitä vastuita itselleen jättää. On kovin hankala sopia kolmansien osapuolien puolesta rajoittamattomista julkaisuoikeuksista.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. ... joka taas ei koske valokuvaa, sanoo 49a pykälä.... Niinpä, kyllä noissa kilpailusäännöissä ongelmia on, Finnfoto on ihan oikealla asialla. Tavallinen näppäilijä ei voi tietää, mihin sitoutuu sillä "kaikkien oikeuksien" luovutuksella. Se oikea asia taas ei tarkoita sitä, että asia olisi esitetty oikein.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Viilataanpa taas vähän pilkkua... Jos kuva osallistuu valokuvakilpailuun, voidaan katsoa sen ylittävän teoskynnyksen ja 49a pykälän rajoitukset eivät sitä koske.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Tuosta soisi enemmän uutisointia/kirjoittelua. Noita kilpailuja vastaan on kampanjoitu usein, mutta tämä oli ensimmäinen juttu joka toi esille tuon, että lain mukaan oikeuksia ei oikeasti luovuteta. Siis kilpailuihin lähetettyjä kuvia kuvapankeissaan käyttävät firmat syyllistyvät tekijänoikeus-rikkeeseen? Tai ainakin jonkinlaiseen vilppiin.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Niin no... Sopimus on sopimus ja kai lähtökohtaisesti oletetaan sopimuksen allekirjoittajien tietävän mistä luopuvat ja mitä saavat. Toi on kai vähän sellaista harmaata aluetta, että mistä lain antamista oikeuksista voidaan luopua sopimuksella ja kuinka kattavaksi tuollainen sopimus voidaan tehdä. Kuten myöskin se, että paljonko voidaan olettaa maallikon tietävän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Yritä nyt vain ymmärtää se fakta, että luovutetaan, jos kerran säännöissä niin sanotaan osallistumisen edellytykseksi. - Ei sen pitäisi kovin vaikeaa olla; istut alas, sammutat tv:n ja radion, olet ihan hiljaa ja annat vain ajatuksen upota tajuntaan. Kyllä se siitä.....
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. * ei siitä kuvasta kilpailuun lähettämällä teosta tule * katsoa voidaan ihan mitä vain; tekijänoikeusneuvoston tähän astisten kantojen perusteella "käynti optikolla saattaa auttaa"
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Ongelmallisintahan on, että joissakin säännöissä luovutetaan "kaikki oikeudet" mukaanlukien mahdollinen käyttö mainoksissa ja markkinoinnissa. Silloinhan kuvaaja saattaa luovuttaa sellaista, mitä hänellä ei ole - siis kuvissa esiintyvien henkilöitten suostumus. Se taas on jonkin sortin rikkomus tai rikos. No, kun oikeudenkäynnin minikulut ovat 15 000 euron luokkaa, ei yksityishenkilö helpolla lähde oikeuksiaan peräämään , mutta harmia noista voi kyllä olla.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Noinhan tuo käytännössä on. Nykyisin voi aika huoletta käyttää yli 50 vuotta vanhoja kuvia. Ei taida montaakaan löytyä, mitkä tekijänoikeusneuvosto teoksiksi katsoo.
Vs: Finnfoto: Muutamalla lauseella kuvitellaan, että lainmääräykset kumotaan. Sinänsä tuo jaottelu valokuva/teos/taide-esine on aika kummallinen - ketähän se palvelee? Kuvapankkien omistajia? 50-vuotiailla kuvilla nyt ei kummiskaan niin paljon käyttöä ole. Turhaa sotkua, etupäässä kait turhan takia. Vai tuleeko mieleen jotain juttua, missä sillä olisi merkitystä? Eivät kait lehdetkään niin paljoa vanhoja kuvia julkaise, että asialla olisi taloudellisia vaikutuksia.