Arkkitehtuurilla on monta olemusta. Joillekin se on suunnitelma ja ideaali, joillekin juuri rakentamalla toteutettu arkkitehdin tahtotila. Jotkut taas kokevat, että arkkitehtuuri on asiain tila, joka muuttuu orgaanisesti ajan ja tekojen myötä ollen se, mikä on totta ja läsnä. Joka tapauksessa, se, mikä rakennuksissa henkii jotain, on elämän ohella arkkitehtuuri. Tässä on arkkitehtuuri muovautunut tällaiseksi muiden kuin arkkitehdin tekojen myötä. Ja se, mikä ennen ilmensi voimaa ja pääomaa, ilmentää kenties nyt rappioromantiikkaa. Mutta silti se ilmentäjä on arkkitehtuuri. Onkin rikastavaa kuvata tällaisia näkymiä kuin arkkitehtuuria kuvataan.
Paitsi että kohde on mielenkiintoinen, on kuva eritoten rajaukseltaan kovin hienosti mietitty. Pidän kovasti.
Kiitos kommenteista. Omaan arkipäivän ympäristöön turtuu, eikä löydä niistä mitään. Sitten kun tulee vierasmaalainen tai -paikkakuntalainen kameransa kanssa, niin ihmettelee, kuinka rikas se arkiympäristö onkaan nähtyään hänen kuvansa. Tietenkin se edellyttää, että vieras osaa nähdä ja kuvata. Kapa
Kiitos kommenteista. Omaan arkipäivän ympäristöön turtuu, eikä löydä niistä mitään. Sitten kun tulee vierasmaalainen tai -paikkakuntalainen kameransa kanssa, niin ihmettelee, kuinka rikas se arkiympäristö onkaan nähtyään hänen kuvansa. Tietenkin se edellyttää, että vieras osaa nähdä ja kuvata. Kapa P.S. Asiasta toiseen, niin jännä, miten vuosien rutiinilla pystyi sommittelemaan kuvan palkin tähyslasilta, vaikka se oli peilikuvana ja ylösalaisin. Tuota ei edes huomannut. Jotenkin aivot oppivat käsittelemään kuvaa noinkin..
Minustakin tämä on hieno kuva ja pistää tutkimaan lähempää.. Mietin olisiko voinut rajata ylempaa, niin ettei nuo yläosan ikkunat olisivat katkenneet, ehkä jotain olisi sieltä ylhäältä paljastunut ja jännite olisi kärsinyt.. en tiedä, kunhan mietin. Voi olla, että juuri tuo katkaisu tekee kuvan erilaiseksi ja kiinnostavammaksi.
Noin arkkitehtuurin esittelyn näkökulmasta tätä vaivaa tietynlainen kaksiulotteisuus, sillä en saa käsitystä minkälainen rakenne tuossa kummallisessa ikkunarivissä on. Onko se kuitenkin pullollaan seinästä kuin puoliksi seinään upotettu torni vai onko se aukko seinässä ja ikkunat ovatkin syvemmällä, kuten ensiksi tätä hämmästelin. Tämä seikka on joko kuvan heikkous tai voima - riippuen siitä mitä tällä halutaan ilmaista. Rakenne on käsittämätön ja sellaiaeksi se jää näin yhden kuvan voimin.
Kuten toteat, arkkitehtuuria ei voi koskaan esittää kattavasti vain yhdellä kuvalla. Jokaisella toimijalla ja tilanteella on oma näkymänsä ja jokainen kuva koetaan katsojan käsityksen kautta. Sinun silmissäsi kuvasta puuttuu tieto, jonka toinen projektio paljastaisi. Se toinen projektio taas piilottaisi jotain yhtä tärkeää - jostain toisesta näkökulmasta, mm. kuvaajan näkökulmasta. Oletettavasti kyse on "voimasta", sillä kuvan ideana ei liene esittää ikkunoiden rakenteen detaljeja. Ne ovat mikrotason arkkitehtuuria, kun nyt on kyse makrotasosta: kansojen ja kaupunkien historiasta ja dynamiikasta, vallasta, elämän mittakaavoista, kaiken katoavaisuudesta. Ikkunarivistön mitoitus on tässä kuin kärpäsen surinaa Sinuhe Egyptiläisen korvissa.
Hyvin laitoit. Ajattelinkin myös sitä (jäi kirjoittamatta edellä), kuinka valokuvalla on varsinkin minua viehättävä kyky näyttää maailma toisenlaisena ja toisenlaisin silmin kuin arkitodellisuudessa havaitsemme - jopa surrealismiin saakka. Se että tuo pystysuuntainen ikkunatorni on jopa hieman surrealistinen seinässä, ei todellakaan voi olla valokuvan heikkous.