Nuh Nih, tarttee myöntää että välipalana tolle Leican räppäämiselle, vähän vois panostaa tuohon numeeriseen tietokoneen jatkeena olevaan kuvantallentimeen. Ihan tänään ja muutama päivä sitten väännetty, ja ihan ilman mitään kalibrointia ja vaijo läppärin surkealla näytöllä, ihan silmämääräisesti : ai toi näyttää aika makeelta, pohjalta. tarttis varmaan ostaa vaikka tuon PPotkan digikeittokirja...
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Fillarikuva on mun mielestä liian tiukka alhaalta, muuten oikein hyvä. alempi on tuollainen perushyvä keikkakuva.
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Alempi on enemmän kuin perushyvä keikkakuva. Vähäeleinen, mutta voimakas.
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Digillä filmin tunnetta. Ei se näköjään olekaan mahdotonta. Lisää odotellessa
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. No kyllä tuo alempi on musakuvien kermaa - ei mitään liikaa eikä liian vähän. TJukka
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Tänks buddies, tähän sopis pieni muusikkovitsi ( jukkis on sen varmaan kuullut sata kertaa): Yeduhi Menuhin ( maailmankuulu viulisti) oli keikalla carnegie Hallissa New Yorkissa, ja kun ikää oli, konsertin väliajalla ajatteli jalotella hiukan ulkona. Tarkkana äijänä otti viulunsa kotelossa mukaan pikku kävelylle. No siinä fiilistellessään ja köpötellessään ei ollut enää ihan varma minkä kadunkulman oli kääntynyt ja kysyi kulmassa seisovalta mustalta Jazzarilta: Miten pääsisin Carnegie Halliin ?? No Hipster jazzari tokas: Kunhan treenaat, kunhan treenaat, kylläse siitä, sunkin iässäsi... ...Vähän on sama fiilis...
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Ei nyt pitäisi tietysti olla p:n nussija, mutta viulisti oli Yehudi Menuhin, ellei väärinkirjoitus ollut osa vitsiä ;-). Kun on kuullut ja nähnyt lähietäisyydeltä miten Pekka Kuusisto ja Iiro Rantala jammaavat, niin eiköhän nuo pääsisi CG:hen enemmittä treenauksitta. Fillarikuvasta tuntuu, kuin olisit yrittänyt soveltaa noiden leicashottien sävymaailmaa digiin ja väriin ja jotenkin se tyrmää (siis negatiivisessa mielessä). Konserttikuva on hieno kuvana, sillä ei väliä millä otettu.
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Joo, tää on tuota mun yleistä otetta, kummastakin, niin iirosta kuin Pekasta olen ottanut Leicalla "taiteilijpotretit", joten se siitä ( mun mielestä, Jazzarina , soittavat "sirkusmusiikkia") Totta on että jo ajat sitten, minusta tuntui että Digikuvat -sellaisenaan, kun niitä laitetaan framille, ovat kuin Cokista jäillä, mutta vitun baarimikko yrittää kusettaa ja laittaa ekaksi lasin täyteen jäitä ja vähän ajan kuluttua juot pelkkää vettä...
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. EI digi, valitettavasti, olisin ylpeä itsestäni jos saisin tällaista aikaiseksi noilla pellevehkeillä
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. kyllä mä taas tulin kattomaan tota punasta pyöräkuvaa. helvetin hypnoottinen. mua sitten raivostuttaa kun vaikka kuva on kyllä suora, tuo pyörä on vinossa .. mieli hajoaa mosaiikiksi. mieli hakkaa, hakkaa, hakkaa .. taitaa tulla syksy.
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Niin taitaa, mä voin paljastaa sulle, Teemu: Mä feikkasin,asvalttia näky vasemmassa alakulmassa, kloonasin siihen harmaata kiveä, en viitsinyt kasvattaa tota kivetystä koko matkan. se on näinkin aika karsee, mutta oikeilla jäljillä ollaan... Don`t worry
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Erittäin intensiivinen. Räikeät värit, liike ja taustan pyörteilevät kuviot kuvastavat upeasti soittajan sisäistä tunteen myrskyä kun keikka on kiivaimmillaan. Tämä, kuten edellinenkin on hienon graafinen. Digi tai filkka, mä en ainakaan pystyisi mistään arvaamaan kummalla tämä on otettu, enkä olis siitä edes kiinnostunut. Vaikuttava kuva!
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Thanks, shutterBug... Se on se RAE, you know... Ne jotka tuntee Iiron, tunnistaa ton niskan, ja otsan hiustupsut, ja lentävät hikipisarat ( ei tosin jäljentyny kuvaan) mutta saa noi Sakke Järvenpään seinäkuviomaalaukset merkata niitä. Mä tarkoitan sitä Digin vaikeutta tässä sillä että kun saa taustan tollaiseksi, menee ihan kohteen sävyt perseelleen, en minä ainakaan saa sellaista profiilia aikaiseksi että olis potkua ja sellaista muikeeta plastisuutta samaan aikaan, se on joko/tai, ainakin tässä vaiheessa.Lisäksi kun on rae, tulee terävyyden vaikutelma, vaikka liikettä olis vaikka kuinka. Kun digi menee blurriksi niin se on yhtä mössöä koko homma, todistakoon joku tätä vastaan. p.s. pianon kannesta näkee, että se on 50mm Canon 1.2 täydellä lävellä, siitä huolimatta ,Iiron niskakarvat on ihan hyväksyttävän teräviä.
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Oikein on -taas- kivoja kuvia, ei siinä mitään ... Kuvista, ikäänkuin "kuvastuu", kokemuksen tuoma kuvallinen varmuus ja briljantin älyn vääjämätön erehtymättömyys. Ei siis, mitenkään, kuvainnollisessa mielessä vaan ihan nk. totaalisen saletisti. Mahtavaa valokuvataidetta. T Erska
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Tulipa pitkästä aikaa vedettyä hääkeikka, tällä kertaa Digillä. Ihme ja kumma, kohde tykkäs jäljestä vaikka aika rajua onkin. Viimeinen on sitten MV ja leicalla/Acros 100 FILKALLA...! Tietty .
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Aika rajua - tosiaan. Varsinkin nuo kaksi viimeisintä. Tässä voisi jo hieman opastaa, mutta kun on kyseessä... no olkoon. kapa
Vs: Silmämääräistä Digiharjottelua. Don`t worry, Kapa. Taidan menä Lahteen vähän saamaan Nenyeltä opastusta...