Vs: Canonin 50mm Samaten. Jälkeenpäin tehty vinjetti on paremmin aiheeseen sopiva kuin optiikan tekemä yleisvinjetti.
Vs: Canonin 50mm [QUOTE> [/QUOTE] Tästä on kaksi koulukuntaa suunnittelupiireissä. Osan mielestä vignetointi on sangen tyylikäs konsti parantaa reunan piirtoa, osa taas pitää molempia sekä vignetointia että piirtoa kuvanlaatuun vaikuttavina asioina. Japanilaiset ovat minusta halunneet pitää reunojen himmentymisen hallinnassa, sillä ilmeisesti he katsovat sen vaikuttavan kuvanlaatuun haitallisesti. Leica tyypillisesti vetää piirron tappiin, ja helpoin konsti tehdä se kuvakentän reunalla on vähentää ilkeästi käyttäytyvien säteiden määrää vignetoimalla, ja todeta että ongelma ratkaistu.
Vs: Canonin 50mm Toinen uusiin Canon-objektiiveihin liittyvä ilmiö on suurimpien aukkojen pieneminen. Tarkoitan japanilaisten uusia vakauttajalla varustettuja malleja, kuten EOS 28mm f:2.8 IS (linkki Photozonen katsaukseen Canon EF 28mm f/2.8 USM IS - Full Format Review / Test). Lisäksi sieltä on ilmeisesti tulossa muihinkin polttoväleihin hitaampia objektiiveja vakaajalla. Huomioon ottaen perinteiset objektiivien markkinointiin liittyvät näkökohdat, kuten poikkeuksellisen suuren suurimman aukon käyttäminen synonyyminä laadulle, kehityksen suunta näyttäisi ainakin tilapäisesti kääntyneen. Liittyykö tämä trendi yksinomaan vakaajan lisäämiseen kokoonpanoon vai onko siinä takana mahdollisesti jokin muukin objektiivien rakentamiseen liittyvä näkemyksellinen seikka?
Vs: Canonin 50mm Canonillakin primet (varsinkin nämä edullisemmat) alkavat olla suht iäkkäitä. Pakko oli tehdä jotain ja päättivät sitten näin. Nikon sensijaan skippasi uudistuksissaan vakaajan ja piti edullisten kiinteiden f/1.8 valovoiman tyyliin 28mm, 50mm ja 85mm. Markkinat näyttävät kumpi teki oikein. Vakaajalla varustettu 85mm olisi kiva, mutta en jaksa uskoa Canonin ratkaisuun laajiksissa. Omistan 16-35mm VR:n, eikä tuossa vakaajasta niin hirveästi iloa ole. No joskus toki.
Vs: Canonin 50mm Toki - tuotantokustannukset on varmaan tärkein kaikista, mutta jotenkin tuntuu hassulta tuo suuntaus asentaa vakaaja ja menettää valovoimaa samalla, koska jälkimmäinen efekti kumoaa osan hyödyistä, joita vakaajalla tavoitellaan. Siksi olisikin mukava saada näkemyksiä siitä, onko takana muutakin suunnittelun näkökulmasta kuin vakaaja ja tuotantokustannuksista tinkiminen. No, onhan siinä tietysti itsellä sekin intressi, että jollain aikavälillä varmaan hankin tuollaisen 28-millisen tai vastaavan täyskennoisen kaveriksi. Olen aina pitänyt 28-millisen tarjoamasta kuvakulmasta.
Vs: Canonin 50mm No, Mikaa, kerropa miten suunnitellaan/toteutetaan laajalla tulokulma-alueella toimiva kalvotus? Miksi epäilysi mukaan Canon olisi uhrannut kokonaisläpäisyn vastavalon siedon hyväksi? Mitä järkeä olisi alentaa valtaosan kuvaustilanteita toistokykyä (kontrastia) ja alentaa valovoimaa tuollaisen edun takia? Onko kenties Pentaxilla vähemmän kyvykästä väkeä töissä kuin Canonilla vai miksi Pentaxin tulokset ovat niin "surkeita" kuin väität? Väität, että Nikkorien läpäisyt oli mitattu keskikentältä. Mistä tiedät? Kuinka on mahdollista, että tulokset ovat sitten niin huonoja, 70% - 77%? Jo vuonna 1981 Canonilla oli 35-105/3.5 objektiivi, linssiryhmiä samat 13 kuin tuossa nykyisessä 24-70/2.8 objektiivissa. Varsin korkealaatuisilta näyttivät ko. objektiivilla otetut kuvat, vaikka kalvotukset ja läpäisyt tietenkin olivat aivan "onnettomia" ja "kehittymättömiä"... Satun muuten omistamaan ei aivan tuoreet Fujinon (EBC) merikiikarit, jolle ilmoitetaan "average light transmission" 95%. Tässäkään tapauksessa en jaksaisi aivan hirveästi panostaa läpäisyn kehittämiseen, joksi pintaa kohden löysin arvon 99,9%. Melkoisen monta ilma-lasi -pintaa tuostakin löytyy. US Gov't mittauksissa (vuosia sitten) oli tuloksena läpäisy 97,4% FMTR-SX -mallille, joten ei tarvitse puhua markkinamiesten jutuista.
Vs: Canonin 50mm Hei, älkää nyt te sivistyneemmätkin ukot alkako haastamaan tuohon sävyyn. Malttia! Aihe sinänsä on mielenkiintoinen ainakin maallikon näkökulmasta avaten optiikan suunnittelun mysteerejä ja suunnittelussa tehtäviä strategisia valintoja.
Vs: Canonin 50mm [QUOTE> [/QUOTE] Veikkaan, että vakaajien lisäämisellä Canon ratkoo lähitulevaisuudessa näkemiään ongelmia. Kyseessä lienee ennakointi suurempien pikselimäärien suhteen, F/2.8 on järkyttävän paljon helpompi suunnitella piirtämään hyvin kuin F/1.8 (nimim. kokemusta on suuremmistakin...) Toinen mahdollinen syy on pikseleiden vastaanottokulmat, F/1.8:sta ei välttämättä mene kaikki sisälle, kun 2.8:sta taas menee. ISO-herkkyyksien kasvaessa ja kohinan vähentyessä valovoiman valovoiman menetys ei välttämättä tule näkymään kuvattaessa. Käytännössä isompi menetys on syvyysterävyysalueen hallinnalla, mutta lieneekö silläkään noilla polttoväleillä niin merkitystä?
Vs: Canonin 50mm [QUOTE> [/QUOTE] Nyt osuitkin siihen maksulliseen osioon. Ei-triviaalien juttujen kysely hoidetaan minun työpaikan kautta jo ihan työehtosopimuksen mukaan. [QUOTE> [/QUOTE] Koska kukaan ei huomaa kontrastin putoamista keskikentällä, kun valotusaikahaarukka on tehty 1/3 stepeille? Koska hajavalon aiheuttama lens flare sen sijaan näkyy varmasti kaikille? Koska kontrastia voi nykyään nostaa ohjelmallisesti? Koska pohjatasoa pystyi nostamaan myös filmiaikana? [QUOTE> [/QUOTE] No nyt kun tuon itse otit puheeksi, niin pakkohan tähän päätelmään on päätyä Tosiasiassa luulen, että haastateltaessa Pentaxin teknisen puolen porukkaa saattaisi esiintyä ns. nurinaa tuosta päätöksestä... [QUOTE> [/QUOTE] Ei minun tarvitse väittää mitään, kun olen vastaavia juttuja suunnitellut ja valmistuttanut sekä mitannut. Läpäisyt kun vaan on keskimääräisille objektiiveille tuota luokkaa. Ei ole pakko uskoa jos ei tahdo, ei minullakaan ole pakottavaa tarvetta saada ketään vakuutettua asiasta. Minulle ei makseta tästä touhusta. EDIT: Tosin, voisihan etsivä hakea, ja katsoa mitä esim. Nikon sanoo asiasta esim. tällä sivulla, ja huomata, että samat kommentit näyttää heidän teknisiltä henkilöiltä tulevan. Ja oho, näyttää olevan n. 2007 kieppeillä tullut, kuten Canonin vastaavakin. Eiköhän tämä jo hautaa harhaluulot siitä, ettei kehitystä tapahdu tai ole tapahtunut lähiaikoina. Kuvioidut nanorakenteet muuten hyppivät yllättävän usein julkaisuissakin vastaan. [QUOTE> [/QUOTE] Joo, jostain syystä kiinnitin huomiota kohtaan F/3.5 ja valokuvaajien kommentteihin vastavalosuojan käytön suosittelusta sekä linssin käyttäytymisestä vastavalossa. Ongelma kun on siinä, että mitä tässäkin yhteydessä "korkealaatuinen" tarkottaa. Huonollakin objektiivilla saa hyvää kuvaaja erinomaisia kuvia kun kerran ossaa. Ja jos F/2.8:n ja F/3.5:n ero mietityttää, niin käytännössä puhutaan noin neljä kertaa vaikeammasta suunnitelutapauksesta aberraatioiden hallinnan suhteen. [QUOTE> [/QUOTE] Miksi minä oikeastaan vaivaudun? Jos olisit lukenut ajatuksen kanssa aiemmat viestini, olisit itse voinut päätellä, mistä tuo johtuu. Väännetäänpä siis taas rautalangasta, vai pitäsköhän ottaa jo suosiolla kanki esille? Tiedetään, että kiikarilla on 50 millinen objektiivilinssin halkaisija, sekä sen suurennos on 7x. Lisäksi tiedetään, että lähtöpupilli on n. 7.1 mm halkaisijaltaan - eli täyttää pimeään mukautuneen silmän pupillin. Lisäksi tiedetään, että näkökenttä on 7 astetta 30 kaariminuuttia, eli luonnollisemmin 7,5 astetta. Tästä lasketaan näppärästi suurennetun kuvan kulma-aukeamaksi n. 52,5 astetta. Tämä on siis koko kuvakenttä okulaarin puolelta katsottuna. Kun tiedetään, että yhdessä kiikareista okulaarin silmäväli (eli eye-relief) on 23 mm, okulaarin polttoväli asettuu todennäköisimmin jonnekin 18-23 mm maastoon. Arvaamalla esim. 20 mm, saadaan välikuvan kooksi paraksiaalikaavalla n. 20 mm. Laskemalla tästä taaksepäin objektiivin polttoväli kuvan koon sekä avaumakulman avulla samalla paraksiaalikaavalla osoittatuu, että sen polttoväli on n. 150 mm. Ja kas kas, siitähän saadaankin tulokulmat kuvatasolle F/luvun ja numeerisen aukon kaavan kautta. Lopputulos on n. +/-9.3 astetta (+ pari astetta päälle jos ovat tehneet pikkasen telefoton objektiivin). Jos ovat käyttäneet korkean indeksin laseja objektiivissä, niin silloin pinnan kaarevuus ei aiheuta isoja tulokulmia objektiivillä, ja lisäksi jos arvaan oikein, niin objektiivin rakenne on kaksi dublettiä, eli yhteensä hurjat neljä pintaa. Ihanko tosissasi siis väität, että kyseessä olisi vertailukelpoinen tilanne kameraobjektiiviin? Suurimmat kulmat saavutetaan okulaarissa, joka lienee jotain Plössl-tyyppistä, jolloin siinä on käytännössä vain neljä vaikuttavaa pintaa. Kokonaisuudessa kiikarissa voi vähimmillään olla 10 lasi-ilma rajapintaa, ja mahdollisesti kokonaisheijastuksen tai peilihopean avulla tapahtuva kääntö. Siitä olen tosin samaa mieltä, että kiikarin tapauksessa transmissiota voi olla suhteellisen haasteellista parantaa. Tosin eihän sitä tiedä, mitä okulaarissa voisi tehdä, pari juttua voi antaa tulevaisuudessa ehkä mahdollisuuksia tuonkin suhteen.
Vs: Canonin 50mm Niin, mikään triviaali juttuhan tuo laajalla tulokulma-alueella toimiva kalvotus ei varmasti ole. Fysiikan lait tahtovat tulla vastaan. Käytännössä ongelma lienee vielä vaikeampi. Eipä muuta kuin hyvää menestystä työhösi ja muillekin suunnittelijoille - minulla ei ole mitään pientäkään kehitystä vastaan. En kuitenkaan pidätä henkeäni odotellessa, vaan jatkan kuvaamista myös hyvillä 70-luvun objektiiveillani. Aiemmin et kyllä ollut lainkaan tyytyväinen huonoon kontrastiin hukkuviin yksityiskohtiin tai kolmannesaukon häviöön. Myös kerroit Pentax-zoomin mitattujen häviöiden olleen 0,3%/pinta. Onko tämä mitattu sitten keskialueen keskipuolelta, vai mistä? Ei taida tulla kokonaishäviöksi väittämääsi normaalia 30%:a. Ai niin, hyvä läpäisy oli huonojen SMC-kalvotusten "vika". Canon-zoomeissa on likimain samat linssimäärät ja elementtimäärät, joiden laskennan raskaus lienee varsin sama. Hajavalon kannalta ilma-lasi -pinnat ovat oleellisimmat, ja tuo yli kolmekymmentä vuotta vanha objektiivi on täysin käyttökelpoinen edelleenkin. Mikähän sen surkea läpäisy sitten mahtaisi olla, 50% vai jopa 60%? Juu, tokihan tulokulmat ovat kiikarissa laajakulmaiseen objektiiviin verrattuna helpot. Okulaarina on laatukiikareissa käytetty erfle, jossa on kuusi ilma-lasi -pintaa. Porroprismoista 4 ja objektiivista 2 lisää, eli yhteensä 12. Heikosti kalvotettujen kiikareiden läpäisyt jäävät 70-80% tasolle, joten kehitys parhaimmillaan on ollut varsin valmista jo pitkään.
Vs: Canonin 50mm Kiitos näkemyksestä. Canon julkaisi taannoin juuri tuota trendiä noudattavan pancake-tyyppisen EF 40mm f/2.8 STM-objektiivin, joka osaa käyttää runkojen uusia tarkennusfinessejä paremmin hyväkseen ja ensimmäisten videokokeilujen perusteella kuvanlaatu on mielestäni siinä määrin moitteeton, että 50 f/1.8 II jää mennen tullen ja tullen mennen jalkoihin yleisprimenä, vaikka hyvä ja halpa on ollutkin harrastelijalle. Näyttäisivät lisäksi siirtäneen osan uuden objektiivin alentuneista kustannuksista syntyneistä hyödyistä loppukuluttajallekin, sillä hinta kaukomailla on vain 149 euroa ja kotimaan kaupoistakin näyttäisi lähtevän hintaan 199 euroa. Oikein mukiinmenevä objektiivi, kunhan tottuu ensin sen pieneen fyysiseen kokoon! Se mikä tulee mieleen suurempien tulokulmien parantuneesta tuesta, on Canonin vahva läsnäolo kasvavilla järjestelmäkameravideomarkkinoilla. Canon julkaisee jatkuvasti uusien EF-valokuvausobjektiivien rinnalla Cinema EOS-rungoissa käytettäviksi tarkoitettuja EF-bajonetillisia objektiiveja (http://cinemaeos.usa.canon.com/products.php?type=Lenses). Tuli väistämättä mieleeni, että olisiko siinä haettu synergiaa valokuvaukseen ja videokuvaukseen tarkoitettujen objektiivien suunnittelun välillä vai ovatko nämä selkeästi kaksi toisistaan irrallista kehityskaarta? Vidokuvauksessahan tuo vastavalon aiheuttama hajavalo on vääjäämätön oongelma, toisin kuin still-kuvauksessa, jossa ehtii yleensä paremmin katsella valaistusta.
Vs: Canonin 50mm Sivusilmällä olen katsonut, että 40mm/2.8 on erittäin hyvä hintaisekseen. Ilmeisen hyvä ostos. Ei kuitenkaan suora vastine valovoimaiselle 50 milliselle.
Vs: Canonin 50mm [QUOTE> [/QUOTE] En minä olekaan. Kyse oli siitä, että keskimääräinen valokuvaaja ei yksinkertaisesti tiedä tuosta, eikä tule ajatelleeksi asiaa missään vaiheessa, eikä se silloin häntä haittaa. Minulle kyllä kelpaa 20 % transmission parannus milloin vaan, kunhan hajavalosuorituskyky ei heikkene samalla. Itseasiassa kaipaisin just läpäisyn parannusta sillä 10 %:lla Canonin 50/1.4:een, kun kuvailen sillä pimeässä, onnistumisprosentti nousee kuitenkin kuvattaessa 1/20:n valotusajalla verrattuna 1/15:a. Niin, mutta ekaksi voisivat poistaa siitä sen ghostingin. [QUOTE> [/QUOTE] Suosittelen lukemaan F- tai T-luvun määritelmän - se on aika selkeä. SMC-kalvoilla kokonaishäviöiksi ei tosiaan tule 30 %:a keskellä, mutta otan tuon transmissiohävikin keskeltä mielummin kuin tuon *****moisen hajavalo-ongelman (joka syntyy transmissiohävikeistä reunalla). Ai niin joo, mutta sehän taiski olla Pentaxin feature, eikä siksi ongelma kuvaustilanteessa. [QUOTE> [/QUOTE] No ei, jostain syystä se ei vaan näemmä tunnu menevän jakeluun. F/2.8 zoomi on paljon vaikeampi optisesti kuin F/3.5. Jos F/2.8 olisi tehty tuon ajan tekniikalla, siinä olisi enemmän elementtejä ja huonommat pinnotteet, ja sitä kautta huonompi transmissio. Koska optiikkasuunnittelijat ovat kuitenkin ajatelleet asian sinun puolestasi, he eivät päästäneet tilannetta siihen että transmissiohävikit nousisivat suuremmiksi. Kukaan ei ole puhunut mitään objektiivien käyttökelpoisuudesta, se on subjektiivinen juttu. Keskustelun aihe oli, ja edelleen on, heijastuksenestopinnotteiden mitattava kehitys ja parannus vuosien varrella. Objektiivin henkilökohtaisella käyttökelpoisuudella ei ole juuri sen kanssa tekemistä. [QUOTE> [/QUOTE] Kappas. Pitäneepä vilkasta huomenna tuota kiikarin rakennetta - tuo okulaari-objektiivi yhdistelmä alkoi nimittäin kiinnostaa. Yleensä Erfleä kun ei saa pelaamaan 20 mm polttovälillä, tuolla lähtöpupillilla ja silmävälillä. Apua voi tulla avaumakulmasta, se on jonnin verran normaalia 60 asteista pienempi. Veikkaan kuitenkin, että kyseessä on joku toinen 5-elementtinen rakenne, jolla korjataan objektiividubletin virheitä. Porron prismapari voidaan kitata toisiinsa, siitä tulee se 10 rajapinnan minimi. 70-80 % läpäisy noilla pintamäärillä tarkoittaa käytännössä MgF2-pinnotetta. 3-kerroksisella pinnotteella päästäisiin jo 90 % kieppeille. Ei sieltä mitään ihmeitä ole odotettavissa, mutta reunat voivat jonnin verran kuitenkin kirkastua uudemmilla pinnotusmenetelmillä. [QUOTE> [/QUOTE] Käsittääkseni vastaavat Canonin EF ja Cinema-linssit ovat optiselta pohjaltaa samoja. Objektiivin sisällä ollaan voitu tehdä jonkin verran enemmän töitä tarkennuksen eteen ja muuhun mekaniikkaan, samaten laadunvarmistus on varmaan paljon tarkempi noitten osalta. Hajavalosta en ole Cinema-objektiivien suhteen kuullut tai nähnyt mitään (en ole edes käpistellyt tuon linjan objektiiveja). En tiedä Canonin SWC-pinnoituksien kustannusrakenteita, epäilen ettei Cinema-linssien kaikkia pintoja ole ainakaan vielä pinnoitettu sillä, koska läpäisy on F/1.2:n linssillä T/1.3:n luokkaa (15 % jäi välille), joka tarkoittaisi 14 rajapinnalla n. 99% läpäisyä/pinta. Tämä vastaa minusta tavanomaisempien monikerrospinnotteiden toimintaa. Sinänsä on mahdollista, ettei Canon ota riskiä uusista pinnotteista linsseissä, joita ei ole suunniteltu yhtäaikaa uudempien pinnoitusmenetelmien kanssa.
Vs: Canonin 50mm Tottakai 2.8 zoom on vaativampi suunniteltavaksi kuin 3.5 zoom. Ajatus, että tuo puoli aukkoa lisää olisi ollut teknisesti mahdoton 80-luvulla, ei ole uskottava. Muutama lisälinssi ei olisi heikentänyt läpäisyä lisää kuin muutaman prosentin, jos ne ylipäätään olisivat olleet tarpeen. Et ryhdy arvailemaan/ottamaan selvää 80-luvun zoomin läpäisystä. Se on epäilemättä uutta objektiivia huonompi, mutta ei merkittävästi. Jos häviöt olisivat olleet oleellisesti nykyisen objektiivin 30%:a suuremmat, objektiivia ei olisi edes tehty. Eipä tuon nykyisenkään objektiivin kanssa liiemmälti ole huolta kannettu tuosta läpäisystä lopputuloksesta päätellen... Olet itse subjektiivinen käsityksessäsi, että vastavalon sieto olisi kokonaisläpäisyä tärkeämpi ominaisuus. Se, että haluat sekä korkean läpäisyn että hyvän vastavalon siedon, on kaunis ajatus. Jos hämäräkuvaus on 10%:sta kiinni, tarkkaa on. Eikö todellakaan ole varaa kääntää herkkyyttä isommalle tai ottaa jalustaa käyttöön? Olen lainannut ilmoittamiasi läpäisylukemia. En aivan ymmärrä, miten triviaalit F ja T-lukujen määritelmät tähän liittyvät. Kyse oli siitä, ovatko läpäisytulokset mitattu vertailukelpoisesti eri testeissä. Kiikareista purettuja erflejä saa ostaa Teknofokukselta. Fujin okulaarit toistavat koko kentän hyvin ja ovat varsin laajakulmaiset. Siis eivät vähillä linsseillä toteutettuja. Yhteen kitatut prismat eivät ole mahdollisia monissa kiikarityypeissä. Kitatuista prismoista tulee varsin hankalan muotoinen kappale kiikarin sisään lujasti kiinnitettäväksi. Jos vain mahdollinen käytännössä, hyvä, ei tuttu ratkaisu minulle.
Vs: Canonin 50mm [QUOTE> [/QUOTE] En ala spekuloimaan 80-luvun zoomien läpäisyllä, niistä en löytänyt tietoa, vaikka hainkin. Vinkkinä kuitenkin, että F/2.8 zoomi on aika vastikään tullut keksintö. 80-luvulta en muista juuri Canonilta tai Nikonilta F/2.8:n kolminkertaisia zoomeja, siitä voi jo päätellä jotain. Eli, joko ne ovat oikeasti olleet teknisesti mahdottomia, tai sitten käytännön kuvaustilanteisiin isommasta aukosta tullut etu olisi ollut liian pieni lisääntyneeseen transmissiohävikkiin nähden. Vitsi tosiaan on siinä, että optiikkasuunnittelijat ovat jo huomioineet tuon asian silloin, läpäisyprosenttia itsessään ei ole päästetty jotain rajaa alemmas. Nykyiset linssit ovat saaneet merkittävästi lisää ominaisuuksia verrattuna 80-luvun tavaraan, ja yksi niistä on kasvanut valovoima, mikä aiheuttaa suurempia kulmia pinnoituksille. Nykyään niistä voidaan kuitenkin selvitä. Juu, en pidä itsekään nykyisten objektiivien läpäisyjä mitenkään merkittävän hyvinä, mutta niinhän taisinkin sanoa jo aluksi. Jos valmistajat itse ilmoittavat F/2.8:n T-luvuksi 3.13, niin siihen on paha inttää vastaan. 20 % jäi matkalle, ja sillä sipuli. [QUOTE> [/QUOTE] En ole ainoa käsityksessäni, sillä kylläpä tuohon suuntaan kaikki optiikkavalmistajat haluavat mennä. Hajavalosta kun ei pääse jälkikäsittelyllä eroon samalla tavalla kuin alivalotuksesta. Kannattaa huomioida, että vaikka läpäisy tällöin tuleekin keskellä huonommaksi, se on parempi puolessa välissä kuvaa. Toisin sanoen, Pentax vääntää kontrastin tappiin optiselle akselille, ja sen jälkeen mennään vain alamäkeä. Canon ja Nikon pyrkivät enemmänkin pitämään kontrastin vakiona jonnekin kuvakentän puoleen väliin, ja se tarkoittaa tinkimistä keskiakselin kontrastista, mutta sitä kautta parantunutta hajavalon sietoa. [QUOTE> [/QUOTE] Spektrometrillä mitattu läpäisy on pitkälti voimassa vain optiselle akselille - ei voida olettaa, että spektrometrin mittauskeila olisi esimerkiksi edes täyttänyt tulopupillin yhdelle kenttäpisteelle. F-luvun ja T-luvun määritelmät taas takaavat, että tulopupilli on täytetty. Siitä tulee se ero. Erityisesti T-luku on tarkka, sillä sen suhteen ei valmistajilla ole varaa kämmiä tai "markkinoida". Ja mitä hämäräkuvaukseen tulee, niin vastaus kysymyksiisi on ei ja ei. Runkojen ISO ei anna myöten, ja kolmijalka ei aina treeneihin poljettaessa kulje mukana, kun kamera taas kulkee. Valotusajan nostaminen 1/15 sekunnista 1/20 sekuntiin parantaa minun käytössä onnistumistodennäköisyyttä n. kymmenellä prosentilla - tuon parannuksen minä ottaisin mielelläni. Niin joo, ja 50/1.4:sta sellainen juttu, että säilytettäessä ja kuljetettaessa se kannattaa tarkentaa äärettömään, jolloin se ei ulkone erityisemmin rungostaan, eikä liikkuvia osia pääse mikään painamaan. EDIT: Niin joo, sen kiikarin kanssa, sen saa läpäisemään 94% koko näkökentän yli jo Edmund Opticsin listapinnoituksilla. Pahimmat hävikit on okulaarissa, objektiivin suhteen isoja kulmia ei esiinny - mikä ei liene yllätys kenellekään, kun objektiivin polttoväli on 200 millin luokkaa, ja kuvan koko 20-30 mm.
Vs: Canonin 50mm Mulla on 50/1.4:ssa aina vastavalosuoja paikoillaan. Suojaa pölytsunmuut eikä liikkuvat osat rasitu jos sitä pökkii johonkin.