Vs: Canonin 50mm Jos Mikaa kykenet todistamaan vääräksi SMC:lle ilmoitetun 99,8% läpäisyn, selityksesi on helpompi hyväksyä. Kai ymmärrät, että vaikka päästäisiin 99,9% prosentin läpäisykykyyn, esimerkkizoomin läpäisy paranisi vain pari prosenttia SMC-tasoon verrattuna, siis vaikka heijastunut valo olisi puolitettu/väliainerajapinta. Ilmoittamasi 30% häviö 24-70 zoomille oikeastaan todistaa sen, etteivät heijastuksenestokalvot ole enää kehittyneet. Vai kuinka huonoja läpäisyltään luulet vastaavilla linssimäärillä tehtyjen 80-luvun "alkeellisesti" pinnoitettujen zoomien olleen? Painonsäästön takia zoomeissa ei ole lukuisia linssejä. Käsitys on aivan outo. Jokaisella linssillä on tarkoituksensa, tarkennukseen, zoomiin ja kuvausvirheiden poistoon liittyen. Asfäärisillä linssipinnoilla ja eksoottisilla lasilaaduilla voidaan jonkin verran vähentää tarvittavia elementtejä, mutta ei tuollaista zoomia voida kovin vähillä linsseillä mitenkään valmistaa. Taidat itse syyllistyä juuri markkinointimiesten propagandan toisteluun uskoessasi, että heijastuksenestokalvoissa kehitystä on tapahtunut merkittävästi. Valitettavasti on vain tosiasia, että tietty määrä valosta menetetään jokaisessa väliaineiden rajapinnassa, käytännössä kyllä varmasti enemmän kuin 0,2%. Oma varsin vähillä linsseillä toteutettu Canon kittizoomi häviää mm. 1970-luvun EBC Fujinon normaaliobjektiiville lähinnä sameammalla värintoistollaan, samalla polttovälillä ja aukolla.
Vs: Canonin 50mm ...että tallainen kysymys ja kelpo vastauksia jo neljä sivua! Jatkakaa pojat, saatte tupakkaa! ;-)
Vs: Canonin 50mm Mutta kyllähän arkikokemus kertoo nimenomaan sitä, että pääsääntöisesti nykyobjektiivit kestävät paljon paremmin vastavaloa ja kuva-alalla olevia pisteittäisiä valopisteitä kuin kuin 70-80-lukujen tuotteet. Kamera lehdessäoli joku aika artikkeli jossa vertailtiin Nikonin 50 millisiä eri vuosikymmeniltä. Tulos taisi olla juuri mainitsemani. Mistä muusta tämä parantuminen juontaisi kuin pinnoitteista?
Vs: Canonin 50mm Joo, ajattelin tuossa itekki, että tässä on taas tulossa melkosta metakeskustelua. Jospa tämä kuiten jonkun sivustaseuraajan päivää ilostuttaisi. Vastailenpa sitten: [QUOTE> [/QUOTE] Höpö höpö. Valmistajat todistakoot ensiksi, että 99,8 % läpäisy saavutetaan / pinta. Koko aallonpituuskaistan alueella ja järkevillä tulokulmilla (jota +/-15 deg muuten ei ole). Yksinkertaisilla mittauksilla ja esim. Canonin Cine sarjan T-stopeista kun näkee suoraan (samoja rakenteita, kun EF-mountille), että asia kun ei yksinkertaisesti vaan ole näin. Nomadin mainitsemat haamukuvatulokset kotimaisessa julkaisussa kertovat omaa kieltään pinnotteiden parantumisesta. Saman näkee myös seuraavista tuloksista: Nikon 70-200 AF-S VR I -> T-stop 3,38 (2003) Nikon 70-200 AF-S VR II -> T-stop 3,19 (2009) Eli kymmenen prosentin ero läpäisyssä kuudessa vuodessa. Linssien rakenne on muuten lähes sama 15/21 ja 16/21, eli AR-pinnotteet on parantuneet suhteellisen paljon jo tuossa ajassa. Mikä ihmeellisintä, nämä tiedot on kaikkien nähtävillä netissä, mutta kun ei niin ei. On nähtävästi helpompi uskoa markkinointiosaston selityksiä, kuin mitattuja numeroita. Sitten kun on suunnitellut sen 40-elementtisen systeemin, voi tulla luennoimaan mulle optiikan suunnittelusta. Lyhyesti sanottuna: suurempi linssien määrä vähentää käytettävän lasin massaa, vaikka elementtejä tuleekin lisää. Syitä en jaksa ruveta tonkimaan tässä auki, sillä ne eivät sivua varsinaista keskusteluakaan mitenkään. EDIT: Niin juu, ja nyt kun ruvetaan tuosta uudesta Nikonin objektiivistä laskemaan, niin sieltähän tulloo 98,6 % läpäisyä / pinta. Eli pikkasen parempi kuin MgF2, mutta ei lähelläkään mainostettua 99,8 % läpäisyä. Edelleenkään, tämä ei todellakaan ole mitään kommentointia valmistajien osaamista kohtaan, vaan enemmänkin kontrastina naurettavalle markkinoinnille. Jos 30 % hävikkejä on "huipputulos", niin en edes halua tietää mikä heikäläisten markkinointiosaston mielestä on "keskimääräinen" tai "huono".
Vs: Canonin 50mm Mikaa, Olisi kiinnostavaa tietää, mikä osuus objektiivien valon hävikistä johtuu linssipinnoitteista, mikä absorptiosta linsseihin. Et osannut esittää arviota vanhojen objektiivien läpäisykyvylle, vastaavilla elementtimäärillä olevia zoomeja tehtiin jo 1970-luvulla, mm. SMC 135-600. Niin kuin kirjoitin ja kuten esimerkkisi läpäisy zoomille osoittaa, 99,8% läpäisyyn käytännössä ei päästä. Se on varmaankin tietyssä testissä mitattu arvo, jollekin spektrin osalle ja jollekin tulokulmalle. Luuletko, että vastaavalle spektrin alueelle ja tulokulmalle nykyään kyetään esittämään jotain oleellisesti parempaa? Et siis kyennyt osoittamaan SMC:n arvoja virheellisiksi. Miksi uskoisin väittämiäsi markkinapuheista ennemmin kuin arvostetun optiikan valmistaja omalla nimellään ilmoittamia arvoja, joiden osoittautuminen vääriksi olisi sille varsin kiusallista? Kymmenen prosentin parannus on oikeastaan varsin vähäinen. Esimerkkiobjektiivien monissa linssipinnoissa pienikin parannus toki kertautuu, vähälinssisemmissä rakenteissa tuollainen parannus jää lähes olemattomaksi. Jos luulet, että kuuden vuoden välein objektiivien läpäisy tulee paranemaan 10%, olet hölmö. Kaiken lisäksi optinen rakenne noissa Nikoneissa on eri, joka vie pohjan koko vertailulta. Uudemmassa versiossa saattaa yksinkertaisesti olla joidenkin linssien läpimitta suurempi. Kameralehtien haamukuvavertailut ovat täysin epäreiluja vuosikymmeniä pölyä ja likaa linssipinnoilleen keränneitä objektiiveja kohtaan. Silti ainakin pari omaa 1970-luvun objektiiviani päihittää uuden kittizoomin värintoistossa, tosin niissä on vähemmän elementtejä. Edelleenkään en ymmärrä huoltasi objektiivien "massasta", jota pitäisi lukuisilla linsseillä välttää. Optiikan suunnittelija, joka joutuu käyttämään 40 elementtiä, on vähälahjainen. Hyvin suunnitellussa objektiivissa on mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin tarpeeksi linssejä. Kuitenkaan en kiistä, etteivätkö nykyobjektiivit ole vanhoja vastineitaan parempia linssipinnoitteiden osalta. Tuotantokustannukset ovat alentuneet ja kuluttajilla on myös varaa maksaa enemmän laadukkaista objektiiveista. En jaksa uskoa, että parannuksen takana olisi suuret kehitysaskeleet itse pinnoitustekniikassa. Juuri jatkuva, muka suuri "kehitys" objektiiveissa on varsin paljon markkinamiesten puheita.
Vs: Canonin 50mm ****n mononukleoosi valvottaa, vaikka Burana-pilivessä eletäänkin. Sivustaseuraajat, ottakaahan popcornit esiin, tästä voi tulla hauskaa. Etsivä löytää. N-BK7 Schottin katalogista esim. täältä Elikkä sisäinen absorptio 0,1 prosenttia 5 mm lasilla. Kuten sanoin, käytännössä nää on ihan mitättömiä pintahävikkeihin nähden. Ai niin joo, ja kun muutama munapää Brysselissä keksi pistää koko Euroopan lasiteollisuuden matalaksi vaatimalla "ympäristöystävällistä" lyijytöntä lasia, nykyisten linssimateriaalien sisäinen läpäisy on huonompi kuin vanhojen - ja jos ei minua usko, niin uskoo sitten Schottia. Optiikkateollisuuden naurunaihe suorastaan, mutta eipähän liukene lyijyä ympäristöön - sitä paljon pahempaa tavaraa kylläkin (MUHAHAHAHA!). [QUOTE> [/QUOTE] En minä ole koskaan kyseenalaistanut, ettei SMC-pinnote pääsis suorituskykyarvoonsa, kun mitataan miten valmistaja mittaa. Mutta mennäänpä pitemmälle: samalla menolla voitasiin mitata esim He-Ne 632.8 nm ja nollakulmalle ja saadaan paljon parempikin pinnote aikaan - itseasiassa tuo 99,8 % on aika surkea saavutus siihen verrattuna. Eli kyse on valmistajien mainososastosta, joka mainitsee myyntiesitteeseen pinnotteen läpäisyksi jotain, joka selkeillä laskutoimituksilla nähdään valmistajan itsensä datasta mahdottomaksi. Pointti on siinä, että tapa millä tuo 99,8% on mitattu on täysin epärealistinen verrattuna tilanteeseen objektiivin sisällä, ja mainostekstin pitäisi kuulua "läpäisy on 99,8% tai sitä huonompi". Se ei vaan myy. Jos valmistaja itse ei kerro pinnotteensa rajoituksista mitään, niin pahapa siihen on mennä sanomaan, että voidaanko parantaa. Vastuutonta mainososastolta antaa harhakuva, että 0,2% häviöllä olis jotain tekemistä todellisuuden kanssa, kun lopputulos on jossain 1,5% kieppeillä objektiivissa itsessään. Todelliset arvot näet siis esim. Canonin Cine linsseistä. 85 millinen on T/1.3, eli hävikkejä 17 %. Vastaus tässä tapauksessa muuten on, että voitasiin parantaa (ihan Suomessakin), mutta hintaa tulloo lissää. En muuten muista Canonilta tai Nikonilta edes tällasta graafia pinnotuksen toistettavuudesta, joka tosin löytyy melkein jokaiselta off-the-shelf optiikan valmistajalta. Sekin kertoo jotain, mutta valokuvauskohdeyleisöä tuskin kiinnostaa, mittalaitteen suunnittelijoita kylläkin... [QUOTE> [/QUOTE] Numeroja tuijottelemalla sitä on kaikenlaista helppo sanoa, vai? Että 10 % parannus vähäinen? Ja 30 % hävikki pieni? Muistutanpa, että 5% kontrastiero on jo havaittavissa silmin, ja se voi olla että pittää sitte buustata sitä varjoo ku ei näy sulhasen palttoosta napinreiät ja samalla pääsee itkee foorumille sensorin huonoo dynamiikkaa. 30 %:n hävikki tarkottaa, että joudut valottamaan kolmasosan pidemmälle valotusajalla ideaaliin nähden - tietyissä tilanteissa oleellinen tieto. Valokuvaajat vois kylläkin ottaa itteään niskasta kiinni, ja alkaa pikkuhiljaa olemaan yhtä mieltä jostain asiasta. Sensorin dynaaminen alue on hyvä, mutta sitte ku sais suoraan optiikasta apuja siihen, niin se ei tee mittään. Koittakaa nyt ****ele päättää. Vilkasin muuten huvikseni pinnotteiden parantumista vuosien suhteen. Tässä Lenstipin jutussa verrataan mm. 58/1.4:n ja 50/1.4:n läpäisyä sekä heijastumia. Tästä pääsee sellaiseen mielenkiintoiseen laskutoimitukseen, että n. 50 vuoden aikana punainen pää on parantunut n. 7 % kahdellatoista pinnalla. Tästä tulee keskimääräiseksi parannusvauhdiksi 1,3 promillea vuodessa, ja kuuden vuoden parannus tällä keskimääräisellä kaavalla pitäsi silloin olla 0,78 %. Mutta kappas, viimeaikana päästiinkin 10% eroon kuudessa vuodessa (ja linssien rungot löytyy Nikonin sivulta, kyllä ne on pitkälti samat). Ja tämä ei ota edes huomioon järjettömän RoHS päätöksen tekemiä tuhoja, jossa lasin sisäistä transmissiota joudutaan korvaamaan pinnotteilla, että kokonaistransmissio olis edes sama kuin vanhassa... Niin, voihan sitä aina sanoa, että miten järkevä keskimääräinen kehitysvauhti on tässä mittarina, mutta taisin jo aluksi mainita, että laitteistojen vapautuminen, halpuminen ja parantuminen on tässä yksi tekijä... [QUOTE> [/QUOTE] Miten niin epäreilua? Eikös tuo nyt ollu ihan AR-pinnotteiden kehityksen peruslähtökohta, että miksi vanhemmat objektiivit läpäsee paremmin? Tuossahan saadaan ilmanen nanorakenne AR-pinnotus linssin pintaan ajan saatossa, joka voi aivan yhtä hyvin toimia paremminkin. Tosiasia nyt vaan on, että vanhemmat objektiivit ovat vaan huonompia hajavalossa, ja se johtuu pääasiallisesti paremmista pinnotteista. Pitäis joskus mitata tuollasen jo legendaariseksi käsitteeksi muuttuneen "pölysen" objektiivin läpäisy spektrometrillä. Veikkaan, että tulos ei muutu miksikään puhtaaseen verrattuna, ja syyt siihen löytyy ihan fysiikasta. [QUOTE> [/QUOTE] Sanopas tuo Schneiderin TV-kamera tyypeille. Tai varo näkymästä mun eessä kaupungilla. Pointti on siinä, että asettamasi reunaehdot eivät käytännössä kerro oikeasti mitään. Jostain käsittämättömästä syystä valokuvaajat ei halua kanniskella 3 kilon painoisia 85 millisiä objektiiveja mukanaan (ajatella), vaikka ne saatais parhaiksi ja vähiten elementtejä vaativiksi. Kyllä yksi paksu singletti linssi voi korvata useamman ohuen singletin, mutta ku sitä ei saa kuulemma tehä, ku tullee painoa liikaa, ja heikkoniskaset ei jaksa kannella. [QUOTE> [/QUOTE] Mitähän tuohon taas sitten sanos, aikalaissokeus kun on pirullinen. Eihän ne polttovälit juuri muutukaan. Mutta mietippä ensiksi vaikkapa Sigman 12-24:sta, sellasta linssiä olis ollu käytännössä mahdotonta suunnitella riittävän hyväksi ennen 80-luvun puolta väliä. Aiemmin ei uskallettu toivoakaan automaattitarkennuksesta, tai kuvanvakaajasta. Kaikki nämä ovat vetäneet objektiivien suunnittelun ihan kokonaan uusiksi puhtaalta pöydältä. Mutta eihän nämä jutut tietysti olekaan tärkeitä, jos katotaan vaan piirtoa aukolla F/8...
Vs: Canonin 50mm [QUOTE> [/QUOTE] Varsainkaan, jos kiinnostus kohdistuu kysymykseen kumman Canonin ostaisi, ykskasin vai yksa nelosen... jk
Vs: Canonin 50mm Onko kuinka paljon eroa kuvilla 1.8 tai 1.4 linsseillä jos aukoksi valitaan 2.8? Mä olen tuolla 1.8 linssillä huomannu että hyvin harvoin haluan käyttää sitä 1.8 aukkoa. Mielellään se on tuolla 2.8 kohdalla, lähes aina, jos ei siellä 8 kohdalla ole. Aina saa fotarilla lisää bokehiin sumeutta jos haluaa. Toisinpäin se on vaikeampaa.
Vs: Canonin 50mm Ekaan kohtaan sanoisin, että mikä tahansa valovoimainen prime on aukolla f/2.8 niin hyvä, että erot ovat käytännössä olemattomia. Näin varmaan tässäkin tapauksessa. Mutta mitä tulee blurrin tekemiseen photarilla... Itse en tee sitä juuri koskaan. Ei ole tulos aidon veroista ja lisäksi tuossa on huijaamisen sivumaku. Mutta nämähän asennekysymyksiä... Sitäpaitsi mitä järkeä on valovoimaisessa primessä jos sillä ei kuvata likimain täydellä aukolla? Silloinhan homman hoitaa normizoomillakin.
Vs: Canonin 50mm CS6:n blurrit ovat käyttökelpoisia, mutta luomu on silti ensisijainen tapa. Itse en ainakaan tykkää kuvata normizoomilla studiossa mitään, vaikka usein aukko onkin 4-11 välillä, 50 tai 85-milliset primet tai sitten 70-200/2.8 on käytössä.
Vs: Canonin 50mm Totta, mutta toisaalta 50mm lie aika hyvä aukolla 2,8, mun Tamronin 28-75/2,8 on varmaan aika samanlainen aukolla 8 ;-)
Vs: Canonin 50mm [/QUOTE] En pysty sanomaan 50/1.8:sta juurikaan mitään, sillä se on ollut kuvaustutulla käytössä silloin kun ollaan menty räpsimään, mutten ole itse sitä koskaan käyttänyt. 50/1.4 toimii erittäin hyvin aukolla 2.8. Aukkoa kutistettaessa pitää ruveta kiinnittämään huomioita takana olevien juttujen etäisyyksiin, joissain tilanteissa pienemmällä aukolla apertuuristopin kulmikkuus alkaa näkyä verrattuna uudempiin objektiiveihin. En nyt tähän hätään kuitenkaan löydä siitä kuvaa. Canon on aikoinaan päättänyt tehdä näistä 50-millisistä yleistyökaluja, joka näkyy siinä, että täydellä aukolla piirtoon ei ole satsattu niin paljon kuin oltaisiin voitu. Toisaalta 2.8-5.6 alue toiminee molemmissa sitten erittäin hyvin, reunoille asti. Joku sanoo 50/1.4:sta käyttökelvottomaksi välillä 1.4-1.8, ja olin itsekin sitä mieltä aluksi. En enää ajattele näin, vaan kyseessä on enemmälti objektiivin hintaluokan asettama rajoitus. Valaistuksen tasaisuuteen ja kirkkaiden pisteiden poisto kohteen lähettyviltä etu- ja takapuolelta on oleellinen seikka näiden aukkojen käytölle. Toisaalta 1.4:lla saa otettua kuvia ihmisistä vaikkapa kodassa nuotion valossa. 50/1.4 ei kannata käyttää ulkokuvaukseen yöllä täydellä aukolla. Tällöin pieni syvyysterävyysalue rajoittaa kuvien suurentamismahdollisuudet postikorttia isommaksi.
Vs: Canonin 50mm Kiitos linkeistäsi, Mikaa. Ensimmäisestä sattuu löytymään juuri 99,8% läpäisy objektiivin pinnoitteelle. Olisikohan testaajilla kuitenkin normi valon tulokulmalle, spektrinähän näytti olevan koko näkyvän valon alue? SMC:lle ilmoitettuja lukemia läpäisylle ei tarvitse enää epäillä mainosmiesten puheiksi. Se, että jopa 99,8% testissä läpäisevä kalvotus johtaa alle 99% läpäisyyn käytännön linssipinnassa viittaa siihen, että kovin suurta kehitystä objektiivin läpäisyyn ei ole odotettavissa. Tämä oli alkuperäinen pointtini. Miksipä muuten ilmoittamasi huippuobjektiivin läpäisy on vuosikymmenien kehitystyön jälkeen edelleen varsin vaatimaton? Toisaalta vuosikymmenien takaiset zoomit ovat käyttökelpoisia nekin, tuo 135-600/6.7 näyttää tekevän varsin kontrastikasta jälkeä. Toisessa linkissä taas ikivanha, ei todellakaan monikalvopäällystetty Nikkor häviää uudelle objektiiville läpäisyssä kahdesta vajaaseen yhdeksään prosenttiin. Tämän suhteellista vähäisyyttä testaajat hämmästelevät. Räikeässä vastavalossa tuo ero on toki merkittävä, mutta muistetaan, että kyseessä ei ole mikään SMC-objektiivi. Kymmenen prosenttia 70%:sta on 7 prosenttia. Koska objektiivit eivät ole samoja ("pitkälti samat" ei aivan riitä tällaisessa prosenttipelissä) optiselta rakenteeltaan, parannuksen läpäisyssä laittaminen pinnoitusten ansioksi saattaa olla jopa täysin väärin. Optista rakennetta ei varmaankaan ole muutettu ilman parannustavoitteita, kenties vinjetoinnin vähentäminen isommin linssein? Absorption lasiin totesit olevan merkityksetön, eivätkä nykyiset huonommat lasilaadut ole tilannetta kuitenkaan oleellisesti muuttaneet. Tuohan koskee vain muutamia lasilaatuja. Niin paksussa kuin ohuessakin yksittäisessä linssissä on sama määrä linssipintoja. Valo taittuu vain rajapinnassa. Näkisin mielelläni jonkin paksuilla ja vähillä linsseillä toteutetun korkealaatuisen objektiivin, edes suunnitelman. En edelleenkään saa selvää kaikista käsityksistäsi, mutta olkoon. Eihän koko kalvotuskysymys ole erityisen merkityksellinen valokuvauksen kannalta. Ehkä jatketaan keskustelua toiste, toisilla aiheilla... Parane pian.
Vs: Canonin 50mm Seuraa lisää Hauskaa[sup]TM[/sup]. Lukekaa tämä ehkä enemmän pakinatyyppisenä kirjotuksena. Lupaan vastaisuudessa käyttäytyä siivommin. Varoitus: teksti sisältää <SIZE size="6"]selkää kielenkäyttöä</SIZE> Oletpa sinä Ianidor meleko fakiiri, kun löydät ISP Opticsin (keski-IR alueen optiikan valmistaja) Schottin lasin datasheetistä AR-pinnoitukset ja viitteet VIS-alueen objektiiviin. Kerroppa mullekin, missä tuossa linkissä näin väitetään, kun en itse sitä sieltä löydä. Toinen kardinaalimoka on ehdottaa läpäisyn parantamiseksi käytettäväksi vignetointia (tästähän tulleekin hyvä juttu töissä, kun pääsen sinne). Tästä herää välittömästi minulta kysymys, että tiedätkö, mitä vignetoinnilla oikeasti tarkoitetaan? Tiedätkö yleensäkään, miten läpäisy objektiivin lävitse mitataan? Lisäksi jostain syystä, vaikka tieto on netissäkin saatavilla, et sitä edes itse tarkistanut noiden objektiivien puolelta laukomatta sitä suorilta. Uudemmassa VR II:ssa on vähemmän vignetointia kuin vanhassa, joten se siitä teoriasta. [QUOTE> [/QUOTE] Juu, tajusin tuon jo ekalla kerralla. Siinä on vaan yks pikku vika. Se on vaan täysin väärin. Perusteeton. Vailla pohjaa. Ja lisäksi suhteellisen helposti todettavissa sellaiseksi. Enkä tajua, kuka perhana moista puutaheinää valokuvaajille syöttää. Jokainen joka joskus optiikkakonferenssissa on käynyt, tietää että AR-pinnotteisiin liittyvä tutkimus on sangen yleistä, ja siihen liittyvien julkaisujen tahti kiihtyy - ei vähene. Ja nyt kun ne Pentaxin SMC:t on esillä, niin (tirsk) käväsin kattomassa ja AAHAHAHAHAHAHA - voi luoja ei voi kestää vaikka nauraminen sattuukin - BUAAAAHAHAHAHA! Lenstipin transmissiomittaus Pentaxin 17-70:een löytyy alta, sitä ei voi linkittää suorilta foorumiin osoitteen hakasulkujen vuoksi. http://www.lenstip.com/175.9-Lens_review-Pentax_smc_DA_17-70_mm_f_4.0_AL_[IF]_SDM_Ghosting__flares_and_transmission.html Juu, että onhan siinä mitattu transmissio, ja saatu 0,3 % pinnaa hävikkejä per pinta. Juttua kannattaa kuitenkin lukea alaspäin, ja vilkaista hajavalokuvia (Tirsk!). Siis oikeesti? Nuo tulokset on huonoja. Surkeita. Onnettomia. Alta riman. Saako noin huonoa tehtyä edes ykskalvopinnotteella? Vähän niinku Euroviisujen nul poäng, paitsi että vielä pikkasen huonompi. Sitten minulle valkeni, että ehkä tässä onkin jonkin sortin kielenkäyttöjuttu välissä. Voi olla, että tuo kuvakentän laserviiva onkin siis Pentaxin juttu, joka on siis positiivinen ominaisuus. Silloinhan esimerkiksi vastaavan polttovälin kinokoon Canonin 17-40:ssä voi tosiaan ollakin hajavalo-ongelma. Sitä kun ei siinä ole. Tässä on siis oikein rautalangasta väännettynä, miksi puutuin asiaan ekalla kerralla. 99,7 % läpäisy / pinta ei vastaa millään tavalla todellista kuvaustilannetta, ja on pelkkä mainoslause. Tuo saavutetaan pelkästään keskikentälle, ja reuna-alueilla pinnote onkin sangen ennustettavasti käsittämättömän surkea kilpailijoihinsa verrattuna. Ihmeellisintä tässä on Pentaxin suunnalta, että oikeesti ovat menneet kuin menneetkin pinnottamaan linssinsä tuolla. Heidän pitäisi nimittäin oikeasti tietää paremminkin. Ja mitä tulee muiden linssien kehitykseen muutaman vuoden ajalta, niin selkeästi kehitystähän ei ole tosiaan tapahtunut. Canon 20-35 vs Canon 16-35 II Nikon 70-200 VRI vs Nikon 70-200 VRII Kysymys kuuluu, että vaikka kuvista näkyy, että selkeää parannusta on tapahtunut jo kuuden vuoden aikana, miksi Ianidor väität, että ei muka olisi? Onko omat silmät tässä tapauksessa epäluotettavampia, kuin valmistajan markkinointiosasto? Se että pinnoitteiden kehitysvauhti on hidas, ei poista sitä seikkaa, että pinnotteet ei paranisi. Laskinkin jo tuossa aiemmin, mikä keskimääräinen kehitysvauhti on ollut. Lisäksi pitää huomioida, että linssit uusiutuvat noin 10 vuoden sykleissä, ja sukupolven vaihdoksessa niihin tulee myös muita ominaisuuksia (joita jo tuossa luettelin aiemmin). Ollaan työkavereidenkin kanssa mietitty, miten pinnotuksia voisi parantaa. Ideoita kyllä on, mutta niitä ei voi nykyisillä koneilla toteuttaa. Emmekä varmasti ole muuten ainoat. Pinnotteiden prosentin kymmenyksien parannuksia ei siis kannata ylenkatsoa, sillä asia kertautuu ja kehittyy edelleen. Oikeastaan linkittämäni Nikonin 58 vs 50 juttu tiivistää aika hyvin sen, miksi niillä prosentin kymmenyksillä on merkitystä. Se näkyy hajavalokuvista tai vastavaloon kuvattaessa. Mitätön 8 % heijastavuutta kun vaan lisää hajavaloa kuvaan merkittävästi! Voikin olla, että kymmenen vuoden päästä lens flare on vain pelkkä muisto menneisyydestä, ellei se sitä jo nykyään pitkälti olekin. 80-luvun pinnotteista kun ei vaan voi sanoa samaa. [QUOTE> [/QUOTE] Bingo! Kun huippuobjektiivien läpäisy ei oikeasti ole mitenkään erikoinen minustakaan! 1/3 valotusaikatikki lisää pintahävikkien vuoksi on minusta liikaa. Siksi onkin hienoa, että Nikon on ottanut alotteen, ja alkanut parantaa sitä ihan itsestään. Ei se nopeasti tapahdu, mutta kyllä se sieltä nousee, mikäli valmistajat näkevät että tällanen juttu myy. Pinnoituskäyttäytymisen selittävät osat 80-luvun telezoomin tiedoista mustattu. Mitä paksulasisiin objektiiveihin tulee, niin ikonisimpana esimerkkinä tulee mieleen Zeissin 50/0.7. Muitakin vastaavia on - tämä on ihan optiikansuunnittelun peruskauraa.
Vs: Canonin 50mm No, jatketaan nyt sitten vielä... Selkeä kielenkäyttö ei taida olla vahvinta osaamistasi. Puhut puolestani kertomalla uudemmassa VR II:ssa olevan vähemmän vinjetointia, koska juuri sitähän minäkin epäilin. Asia on ilmeisesti niin kuin arvelinkin, uudempi optinen konstruktio selittää paremman läpäisyn, ei niinkään "parantuneet" kalvotukset. Objektiivin läpäisyn testauksessa verrataan käsittääkseni objektiiviin läpi kulkenutta valoa alkuperäiseen valoon. Testi voidaan järjestää monellakin tapaa, mutta epäilen, että on vaikeaa erottaa erilaisten optisen rakenteiden ja muuttuneiden kalvotusten vaikutusta toisistaan parantuneessa läpäisyssä. Käsityksesi, että olisin ehdottanut läpäisyn parantamiseksi "vignetointia" on luvalla sanoen sekava. Et kai ole syönyt liikaa särkylääkkeitä? Sanojen "tällasta graafia" takaahan nuo pinnotteiden läpäisyjen kuvaajat löytyivät. Parhaimmillaan jopa SMC-tasoa. Kai varsin tuoreita mittauksia, joten: missä se suuri kehitys? Etsipä jostain sellainen läpäisykuvaaja, jossa näkyisi tuo mainostamasi huomattava kehitys. Miksi mielestäsi läpäisytestit niin huonosti kuvaavat todellista läpäisyä linssipinnoilla? Luen mieluummin vakioitujen testausten lukuarvoja kuin lasken "julkaistujen tutkimusten" määrää "optiikkakonferensseissa". Se, että pidät 17-70 ja 17-40 objektiiveja polttoväleiltään vastaavina ja vertailet niiden hajavalo-ongelmia, on onnetonta. Ne ovat eri valmistajien, eri hintaluokkien, eri kuvakokojen, eri kuvakulmien ja eri zoomausalueen objektiiveja. Nähdäkseni kerrot Pentaxin zoomin olevan läpäisyltään erittäin hyvän, mutta hajavalo-ominaisuuksiltaan hyvin huonon. Ovatko nämä tulokset siis kalvotusten vikaa vai ansiota, vai kumpaakin? Olisikohan kuitenkin objektiivin optisella rakenteella enemmän tekemistä asian kanssa? Tuo Zeissin erikoisobjektiivi on rakenteeltaan tavanomainen kuusilinssinen objektiivi, johon on lisätty polttoväliä lyhentävät kaksi linssiä. Tällöin valovoima kasvaa aukon ja piirtoympyrä pienenee vastaavasti. Vähälinssisestä "paksulinssisestä" objektiivista se ei oikein käy esimerkiksi, koska siinä on paljon linssejä ja vain yksi niistä on paksu. En kiellä, etteikö kehitystä ole tapahtunut ja etteikö sitä edelleenkin tapahdu. Kyse on siitä, kuinka paljon. Jos kuvaustyyliin kuuluu räväyttää zoomilla suoraan kohti aurinkoa, asia on toki merkityksellisempi. Normaalikuvauksessa kalvotusten "huono" taso ei ole ollut mikään ongelma vuosikymmeniin.
Vs: Canonin 50mm Quiquernin kuvasarja on hyvä. Tamronilla on muitakin laseja, jotka pistävät hyvin kampoihin kameranvalmistajien orkkiksille.
Vs: Canonin 50mm Mutta jotta totuus ei unohtuisi, katsetta kuvan oikeaan yläkulmaan: 50mm/1,8 28-70/2,8