Vs: Canonin 50mm En viitsi ruveta tämän takia tarkistamaan mikä noista 50mm 1,8 objektiiveista on vain APS-C riittäviä ja mitkä FF kokoon tehtyjä, mutta näyttää siltä, että Canon ja Nikon ovat halvimmat, sitten tulee Sony ja vasta pitkän raon jälkeen Pentax. On selkeästi iso ero, jos objektiivi on FF kelpoinen suhteessa VAIN APS-C riittävään nähden. Eli, jos kinaamista jatkatte, niin vertailkaa saman kennokoon objektiiveja, ei sekaisin FF ja APS-C sopivia.
Vs: Canonin 50mm Miten kroppikenno tähän putkahti? Eikös kaikki 50 milliset piirrä täydelle kennolle?
Vs: Canonin 50mm Vai on näistäkin jo tingitty...:-( Kumpi, Sony vai Pentax tekee lillerikennon 50 millisiä?
Vs: Canonin 50mm Noista halvoista vain Canon ja Nikon on FF kokoon kelpaavia, Sonyn ja Pentaxin kelpaa vain APS-C kokoon, silti ne on kalliimpia kuin nuo "merkki" objektiivit. Onnen pekat te canikonit.
Vs: Canonin 50mm Olet huomannut näppiksen tökkimisen muutoksen, milloin se järkyttävä muutos tapahtui?
Vs: Canonin 50mm Canonin 50mm f1.8 -objektiivi on 30% halvempi kuin Nikonin vastaava, mutta siitä huolimatta saa aikaan samanlaisen laadusta kertovan rattlesnake-äänen ravistettaessa kuin mikä Nikonin automaattitarkenteisista objektiiveista lähtee.
Vs: Canonin 50mm Ei kannata ravistaa Canonialaista! Lentää etuelementti vaan jo takuuaikana lattialle tuolla touhulla!
Vs: Canonin 50mm Ai, eikö Nikonin linssistä saa etuikkunaa irti homeenpoistoa varten? Se on kyllä selkeä puute tuossa hintaluokassa.
Vs: Canonin 50mm Nyt kun tässä kuume laski, niin jokohan sitä jaksaisi vastata tähän? Kyllä tyhjiöhöyrystyskoneet ovat kehittyneet myös, ja kerrospaksuuksien hallinta on jatkuvasti parantunut. Parikymmentä vuotta vanhalla höyrystyskoneella saatiin toistakymmentä kerrosta, nykyisillä pääsee satoihin kerroksiin. Silloisillakin huippukoneilla kerroksia toki saatiin kymmeniä, mutta silloin komponenteille tuli myös hintaa. Lisäksi osa heijastuksenestopinnotteiden pohjamateriaaleista on, noh, eksoottisia, joita ei aiemmin välttämättä ole ollut saatavilla siihen tarkoitukseen. Yksinkertaisimman, eli neljäsosa-aallonpituuden pinnotteen kanssa (OOOOH! Sub- wavelength!!!) heijastushävikki on verrannollinen lasin indeksin neliöjuureen, jos kyse on ilma-lasi rajapinnasta. Esim N-BK7:n kanssa (n=1,51) ideaalisen pinnoitteen taitekerroin on 1,225. Hyvä, eiköstä joo, mutta tällaista materiaalia ei vaan nykyään tunneta, ja sen vuoksi on tyytyminen magnesiumfluoridiin (n=1,335), jonka takia pinnoitteen hyötysuhde laski samantien kaksi prosenttia. Eikä tässä vielä kaikki. Vilkastaanpas nyt sitten näitä huippupinnoituksia. Netistä löytyy kivasti mitattuja T-luku arvoja, ja jos vilkaistaan esim. Canonin 24-70:n tuloksia, niin F- luku on noin 2,87 (patentista), ja T-luku on 3,4. Objektiivissä on 16 linssiä 13 ryhmässä, eli yhteensä 26 pintaa. F-luvun ja T-luvun neliöiden suhteesta saadaan objektiivissa tapahtuva valon hävikki. Tässä tapauksessa tulos on n. 30 %. Siis herranjumala(!), 30 % kerätystä valosta jäi objektiiviin! Eli vähän päälle prosentti / pinta. Ja tämä tietysti "huippu"-pinnotuksilla (ja tämä ei ole niinkään piruilua valmistajien pinnoitusosaamista kohtaan, vaan lähinnä heidän markkinointiosastojaan kohtaan). Toki tämä on yksinkertaistus, sillä laseilla on myös oma sisäinen absorptionsa, mutta koska objektiivien massa halutaan pitää pienenä, joudutaan käyttämään enemmän elementtejä, jolloin pintakohtainen hävikki jyrää kokonaisläpäisyn tarkastelua. Ja jos katotaan 80-luvun objektiivien haamukuva tuloksia esim. 2000-luvun objektiivien vastaaviin, niin väitänpä, että melkoista parannusta on tapahtunut. Tämä on pitkälti pinnoituksien ansiota, osa kunniasta menee toki objektiivien sisälle lisätyille hajavalosuojillekin, mutta niitä ei 50 mm Double Gaussiin objektiivin lyhyyden vuoksi yleensä saa. Tämä siis erona ihan niihin 80-luvun tunnettuihin "huippu"-pinnotteisiin. Summa summarum: älkää uskoko kaikkea mitä valmistajat sanoo. "Pinnoituskerroksia niissä on riittävästi, eikä parantamisen varaa oikein ole. " -tyyppiset kommentit saa minut näkemään punasta, tuo on lähestulkoon suoraan markkinointiosaston propagandasta, jolla pyritään vakuuttamaan ostaja siitä, että objektiivin suhteen ollaan tehty kaikki mitä tehtävissä on. Jos tuossa sanottaisiin, että parantamisen varaa ei nykytietämyksen, -tekniikan, -materiaalien ja -kustannusten valossa oikein ole, saattaisin jopa hyväksyäkin. Se, että saksalaiset eivät ole keksineet miten jotain pinnotetta parannetaan, ei kylläkään tarkoita sitä, etteikö joku muu keksisi, tai että se ei olisi lähitulevaisuudessa mahdollista. Sitten siihen 24-70:n ja 50:n värieroon. Minusta 24-70:n värit on suorilta kirkkaammat, joka sopii minun kuvaustyyliin, enkä silloin tartte kuvan jälkikäsittelyä. 50-millinen on jotenkin laimeampi lähtökohtaisesti, sama tosin tuntuu pätevän 28/1.8:n ja 85/1.8:n kanssa.
Vs: Canonin 50mm Jaan 100%:sti Mikaa:n näkemyksen tuon valmistajia koskevan huomion osalta. Valmistajat valmistavat näitä sirvilöitä ensisijaisesti myyntiin. Eivät suinkaan kilpaillakseen keskenään tai saavuttaakseen jotain kuolemattomuuteen verrattavaa asemaa markkinoilla tai osaamisessa. Tämä vaikuttaa olevan joillekin osallistujille epäselvää, mutta linssien ja elektroniikan valmistaminen on vain businessta raadollisimmillaan. Markkinaosuudet ja "presence" alalla hankitaan lähestulkoon yksinomaan hyvin perinteisin myynnin ja markkinoinnin keinoin.
Vs: Canonin 50mm Kyllä uskomatonta scheissea myydään nykyään kuluttajille, mutta kai se on tää nykyajan "osta paskaa ja oo hiljaa mentaliteetti". Nuo kameravalmistajien peruslasit on tarkotettu lasten hiekkalaatikkoleikeihin, jossa ne käsitellään lähinnä täytemaana. No, ok, kyllähän niillä muutaman kelpo kuvan saattaa saada, jos ei kallista yhdistelmää liiaksi etukenoon, että etulinssi tippuu.