Aloitetaanpa sitten tällainen yleisketju Canonin RF-bajonetin optiikoille. Aloitetaan tällä kertaa uutukaisesta 'nifty fiftystä', eli RF 50/1.8 STM:stä. En ihan vielä dumaa tuota lasia suuntaan enkä toiseen, mutta jotain nyt kuitenkin... Ainakin tuo pötkäle on varsin pieni ja kevyt. Aikalailla sen kokoinen, kuin mitä normaaliobiskan pitääkin, ja mitä ne olivatkin siihen asti, kun Sigman Art-sarjan 50-millinen saapui markkinoille. Sen jälkeen tuntuvat koko- ja painorajoitukset valmistajilta unohtuneen, ja moni 50-millinen on keskikokoisen teleen painoinen ja kokoinen. Tämä sen sijaan on virkistävän köykäinen 160 gramman painollaan. Eikä se ole kooltaan kuin ehkä sentin EF/RF-adapteria isompi. Taskuun tuollaisen voisi ehkä unohtaa, kun ei sitä kädessäkään oikein huomaa. Kuvanlaadultaan tuota on tietysti turha vertailla hinnaltaan 10x kalliimpiin laseihin. Moni ilmaisi pettymystään kun hintaa tällä on tuplaten vanhaan EF-sarjalaiseen, eikä optinen rakenne ole ihan kauheasti muuttunut. Ei se silti ihan hirveän huonolta vaikuta. Ei tämä mikään äärimmäistä terävyyttä hakevan pikselinpiippaajan lasi ole, mutta oikeastaan yleiseltä piirroltaan tämä on ehkä jopa vähän miellyttävämpi kuin mitä odotin. Klassista normaaliobiskan piirtoa, sanoisin: Canon EOS R + RF 50/1.8 STM @ f/1.8 Tuossa esimerkkiotoksessa ei sitten ole mitään kameran tekemiä korjauksia, ihan luomuna on vedelty. Tämmöistä tällä kertaa, dumaan varmaan tämän lasin tarkemmin täällä jahka olen ehtinyt sillä vähän enemmän kuvaamaan, ja käyttämään sitä ihan ulkosallakin. Tähän mennessä vaikuttaa oikeastaan ihan kivalta.
Tuossa 50-millisessä ei oo vakaajaa, jota antiikki-R-kuvaaja vähän toivoo. Tuo on kyllä pieni joten hyvä on varmaan olemassa, mulla on Sigma 50/1.4 ART joka adapterin kanssa kasvattaa kokoa mahrottomaksi, tosikuvaamisessa toimii. Mulla on runkotulppana RF 35/1.8 josta kyllä tykkään tosi paljon. Kiva kuvakulma ja kohtuullisen kokoinen sekin.
Ei ole kieltämättä huono tuo RF 35/1.8 sen koommin. On mullakin se, ja on ollut paljolla käytöllä. Ehkä kuitenkin hieman enemmän pidin Tamronin EF-bajonettisen SP 35/1.8:n jäljestä, mutta se oli tuon R:n nokalla vähän kömpelön kokoinen. Sitten on vielä toistaiseksi valikoimassa myös Tamronin SP 45/1.8, mutta on se jotenkin kohlon kokoinen tuon R:n kanssa, kun adapterin vielä lykkää jatkeeksi. 6D:n nokalla sen kanssa pystyi vielä elämään, mutta nyt olen alkanut miettimään että samalla vaivalla kantelisi sitten jo RF 50/1.2 L:ää... Voi olla, että tuo Tamu jää vielä maisema-viiskymppiseksi, tai sitten ei. Kokeillaan ensin että minkälaista jälkeä tuo "nifty" tekee maisemaa kuvatessa. Sääsuojaustahan siinä ei ole, mutta on sitä ilman ennenkin osattu elää. Mulle kuitenkin nuo nykyaikaiset superhyper-viiskymppiset on jotenkin vääränlaisia. Olen aikoinaan niin tottunut Nikonin käsitarkenteisen 50/1.8:n kokoon, etten oikein kaikessa kuvaamisessa osaa näihin isoihin valtamerilaivan ankkureihin tottua. Ehkä jos löytyisi sellainen 50-millinen, jonka piirrossa on yhtä paljon taikaa kuin tuon Samyangin AF 85/1.4 RF:n piirrossa, saattaisin hyväksyä vähän enemmän painoa ja kokoakin.
Laitetaanpa vielä piruuttaan ryhmäpotretti uudesta tulokkaasta vanhempien kavereidensa kanssa. Josko tästä saisi jonkun käsityksen siitä, kuinka sopivan kokoinen otus on kyseessä:
Tuota Sigman 50-millistä en kovinpaljon huvikseni kanniskele, asiakastöissä käytetään. 50 millinen on mun studiossa kokovartalokuviin passelin mittainen kun kuvataan 4:3 kuvasuhteelle vähän rajausvaraa jättäen. Toinen suosikki on EF 85/1.4 L IS studiossa ja muuallakin. Mulla on RF:ä 35 mm ja 24-70/2.8L IS ja todennäköisesti en niitä hetkeen lisää hanki.
50 millinen on kyllä söpö. 35 millises on vähän hankalasti etulinssi esillä eikä vastavalosuojaa ilmeisesti oo tyrkyllä. Laitoin siihen vanhan UV-suodattimen suojaksi....kun se on ainut lasi jonka kanssa mennään vähän sinnetänne eikä sillä oo tarkoitus mitään asiakastöitä kuvata. Missään muussa opiskassa ei suotimia ole käytössä.
Katsotaanpas vaihtuvan vuoden kunniaksi tällainen pieni pseudoepätaiteellinen ja -tieteellinen vertailu. Laitetaan vastakkain Tamronin EF-bajonettinen SP 45/1.8 Di VC USD ja Canonin tuore RF 50/1.8 STM. Nämä nyt vain sattuivat olemaan ne kaksi talosta löytyvää normaaliobiskaa. Malleiksi valikoituivat emännän jouluksi kotiin tuoma säätö-Tonttu ja poikani Pluto-pehmokoira (itseasiassa tuo on allekirjoittaneen vanha). Ihan vain koska nuo nyt sattuivat olemaan sopivasti saapusalla. Sitten kuvia: Tamron SP 45/1.8 @ f/1.8 (vas), Canon RF 50/1.8 @ f/1.8 Eka kuvapari täydellä aukolla. Viiden millin polttoväliero näkyy tuon verran, kun kameraa (EOS R) ei siirretä rajaamisen tasaamiseksi. Kamera on näiden kuvien ottamisen ajan ollut jalustalla samassa paikassa, ja valkotasapaino ja valotus säädetty manuaalisesti samoiksi molemmilla laseilla. Ero ei ole huikea, Tamron vinjetoi vähemmän, ja bokeh on ainakin minun silmääni inasen kauniimpaa. Tamron SP 45/1.8 @ f/1.8 (vas), Canon RF 50/1.8 @ f/1.8, 1000x1000pix crop Sitten croppi ylläolevista, otettu suunnilleen sieltä mihin on yritetty tarkentaakin. Tamron on hieman Canonia tarkempi, mutta ero ei ole mitenkään päräyttävä. Olen oikeastaan vähän yllättynyt, sillä ero tämän Tamun ja Canonin vanhan EF 50/1.4 USM:n välillä oli ihan eri luokkaa. Tamron SP 45/1.8 @ f/2.8 (vas), Canon RF 50/1.8 @ f/2.8 Sitten reilun aukon verran himmennettynä. Ero vinjetoinnissa ei ihan tasoitu, bokeh taas ehkä jonkun verran. Tamron SP 45/1.8 @ f/2.8 (vas), Canon RF 50/1.8 @ f/2.8, 1000 x 1000 pix crop Kumpikin laseista terävöityy, mutta Tamron edelleenkin säilyttää etumatkansa. Tamron SP 45/1.8 @ f/4.0 (vas), Canon RF 50/1.8 @ f/4.0 Toisen aukon himmennettynä erot tasoittuvat lisää, joskin Canonin vinjetti on edelleenkin havaittavissa. Tamron SP 45/1.8 @ f/4.0 (vas), Canon RF 50/1.8 @ f/4.0 Terävyyserot ehkä vähän tasoittuvat, mutta Tamron vaikuttaa silti inasen terävämmältä. Canonin bokeh-palluroissa alkaa näkyä himmentimen muoto, mutta efekti ei ole vielä missään nimessä häiritsevä. Mitä tästä opimme? Emme kai taaskaan mitään. Mutta ottaen huomioon se pettymys, mitä netissä ollaan ilmaistu kun kävi ilmi, että tämä uusi RF-lasi on perinteinen tupla-gauss rakenteeltaan, olen hyvinkin positiivisesti yllättynyt sen piirrosta. Hintaeroa tuohon verrokkina toimineeseen Tamroniin jää nimittäin melkein yhden RF 35/1.8 STM Macron verran. Tamron on toki sitten rakenteeltaan jo jotain ihan muuta, sääsuojattu ja vakaajalla varustettu. Ja sen piirto varsinkin maisemahommissa on ollut varsin silmiä hivelevää. Ja näistäkin kuvista jää vähän sellainen kutina, että ero saattaisi tulla näkyviin paljon paremmin vähän EOS R:ää tiheämmällä kennolla (R5). Mutta ollakseen 250€ maksava 160-grammainen kääpiö tuo uusi RF50/1.8 suoriutuu minun mielestäni varsin hyvin.
Ei Tamron linssistöltään ole tuplagaussista paljon poikkeava kuten jokin Sigma Art tai Zeiss Otus vaan enemmänkin vakaajaryhmän (keskellä) suunnittelutarpeen takia useampilinssinen. kuva Tamron Double-Gauss lens - Wikipedia LensTip.com Siinä hiukan erilaiset nimitykset, jossa 'gauss' vai jopa 'simple gauss' viitannee tuplagaussiin ja 'slightly modified gauss' tyyppejä esiintyy myös wikipedian kuvassa. Nikkor AFS 50mm 1,8G kuva Ken Rockwell Ero kuvakulmassa voi olla erilainen äärettömään tai lähelle vertailussa. Lisäksi todellinen polttoväli vaihtelee nimelliseen nähden ja itse huomasin esimerkiksi Tamron SP 35mm vs Nikkor G AFS 35mm merkittävän eron kuvakulmassa Nikkorin ollessa laajempi. Double-Gauss lens - Wikipedia
Tamronilla täydellä aukolla otetun kuvan kroppiversion taustan valopallukoissa näkyy selkeästi rengasmaista sipulinrengasefektiä ja valon tasaisuuden röpellystä. Tämä aiheutuu optisen rakenteen kahdesta valetusta asfäärisestä linssistä.
Painoero noissa on melkoinen, tamppooni lähes 3,5 kertaa painavampi ja ensimmäisessä kuvaparissa tarkennus on kyllä eri kohdassa, kun Canonin kuvan koiran silmät selvästi terävämmät.
Noissa testikuvissa on voinut tosiaan fokus aavistuksen kuvien välillä vaeltaa. Sen typeryyden on nimittäin Canon tuohon uutukaiseensa leiponut, ettei manuaalitarkennusta saa helposti kytkettyä, joten olin laiska ja otin AF:llä nuo kuvat. Kun en nyt kuitenkaan ihan ryppy otsassa ollut noita vertailemassa, kunhan ihan omaa uteliaisuuttani. Tuo Tamu on tosiaan aika paljon painavampi ja hintavampi, kuin tuo RF-bajonetin uutukainen. Ja kokoeroa adapterin kanssa tulee sen verran, että naurattaa. Tuo SP45 on tosiaan mitoiltaan samaa luokkaa adapterin kanssa, kuin RF 50/1.2 joka on normaaliobjektiiviksi jo naurettavan kokoinen. Painoa ei sentään ihan vielä sitä kiloa tule, mutta tarpeeksi kuitenkin. Mitä nyt tuolla pikkupökäleellä olen ehtinyt kuvaamaan, on kuvanlaatu kuitenkin miellyttänyt silmää jopa enemmän kuin odotin. Olin varautunut paljon epäterävempään jälkeen täydellä aukolla, ja rumempaan bokehiin. Omat moitteeni oikeastaan tulevat AF/MF-kytkimen puutteesta ja siitä, että suodinkierre on paljon pienempi kuin lasin nokka. Noiden pienten 43-millisten suodinten kiertäminen paikoilleen on vähän hankalampaa tuohon kuin olisi tarpeen. On toki sitten suodinten hintakin varsin kohtuullinen, alle 60€ posteineen tulivat Marumin C-POL ja ND32... Saattaisi tuo RF-bajonetti kuitenkin kaivata vielä välimallin 50-millistä. Sääsuojaus ja f/1.4, ja hinta mielellään alle tonnin. Ja koska toiveita saa esittää, niin tottakai vielä vakaaja ja Zeiss Otuksen kuvanlaatu tuohon hintaan pitäisi mahtua leipomaan... Ans kahtoa, mitä kolmannen osapuolen valmistajat tälle bajonetille vielä tuottavat. Sigma oli ilmeisesti lähtemässä kelkkaan, ja Samyang on jo päänavauksensa tehnyt. Viimeksimainitun 85/1.4 löytyy jo vitriinistä, ja sen kuvanlaatu on ainakin omaan mieleeni varsin mukiinmenevää, eikä hintakaan päätä huimaa.
Pääsin vihdoin ulkoiluttamaan tuota RF 50/1.8:a maisemahommiin, enkä joutunut pettymään. Vaikka se nyt on vähän hanurista, ettei tuon lasin kyljessä ole AF/MF-kytkintä, niin kuvanlaatu on ollut parempaa, kuin mitä olen odottanut, myös maisemahommissa, kun lasin nokalla on suotimia. Terävyys on käyttökelpoista jo täydeltä aukolta, ja nurkasta nurkkaan hyvää himmennettynä. Hintaansa, kokoonsa ja painoonsa nähden tästä lasista on paha olla tykkäämättä... Muutakin mieltä toki olla saa... Mie kuitenni diggaan.
Tätä mää oon odottana: Canon RF 14-35mm F4 L IS USM Lens Review Mun kaksi tärkeintä työkalua rungon lisäksi ovat 24-105 ja 16-35 -milliset zoomit, ja olen kaipaillut jo tuolle vanhalle EF-sarjalaiselle 16-35 f/4 L:lle päivitystä RF-bajonettiin. Ensivaikutelma kun luin tuota 14-35:n revikkaa oli, että tulikohan nyt vaihto Sonyyn. Hinnoittelu lähentelee jo Leicaa, ja silti vääristää leveimmästä päästään vähintään saman verran kuin halvat MFT-zoomit! Sitten kuitenkin vähän katselin noita Sonyn laajan pään vaihtoehtoja, eikä niistä mikään yllä kummankaan RF-bajonettisen nurkkaterävyyteen, edes Canonin vääristymäkorjausten jälkeen. Ja samat vääristymäthän ne taitavat olla Nikonin vastaavassa Z-bajonetin 14-30 -millisessäkin läsnä... Huoh, onko se vain pakko niellä tuo riistohinnoittelu..?