Tuosta vielä, kun tuli ne megapikselit puheeksi.. sanottiin, jotta "En ole tarvinnut 30 megapikseliä, pärjään hyvin jopa 12:kin." Tämä menee kuitenkin aika pahasti ristiin sen kanssa, minkälaisia tarpeiden ajateltiin olevan filmiaikaan. Jostain syytä haluttiin kuvata 8 x 10 filmille ja sen tarkkuus ylittää kaikki tämän päivän digitaaliset mukaan lukien Phase One 150 megapikselin digiperän. 8x10 Film vs 150MP Digital: Can 150 Megapixels Compete? Joten jos nykypäivänä ei tarvita 30 megapikseliä, miksei aiemmin riittänyt 150 megapikseliä vastaava? Mikä on muuttunut?
Aika harva kuvasi noilla suuren koon kameroilla, ne harvat haluavat nyt kaiken mahdollisen pikselin mitä siihen saa tungettua, valtaosa kuluttajista selviää huomattavasti vähemmälläkin, paljonko sinulla on?
Tosin en nyt tarkoita tällä sitä, että olisi mielekästä aloittaa filmikuvaus. Vaikka jostain vielä löytyisi filmiä ja kamera, mitään kunnollisia large format objektiiveja on enää vaikea löytää.
"Vaikka jostain vielä löytyisi filmiä ja kamera, mitään kunnollisia large format objektiiveja on enää vaikea löytää." ????
Veikkaus: Aukkosuhde järkejään yli 2 (pienempi arvo on parempi) ja nurkkapiirto on alle 450 lp/mm. Topi
Niin. Siinähän se on, kun ihmisillä on erilaisia tarpeita. Maisemakuvaajat haluavat pikseleitä, kaupalliset kuvaajat myös. Kuluttajat eivät niitä kuitenkaan keskimäärin tarvitse. Muistini mukaan 24 megapikseliä vastaa aika pitkälti keskimääräistä 36x24 mm filmiä keskimääräisellä kehitysprosessilla. Kaikki sen yläpuolella on parempaa kuin filmi. Kun olen kuvia A3 koossa tulostanut tauluhin, niin 8 megapikseliä 20D:llä on riittänyt varsin hyvin jo siihenkin. Sitä isommaksi ei välttämättä kannata suurentaa sillä, mutta A2 koko esimerkiksi 5D:n 12 megapikselillä ei hirvittäisi ollenkaan - en ole kokeillut vielä, seinätila loppuu nimittäin kesken. Minulla ei ole tapana harrastaa rajailua jälkikäteen, vaan rajaan suoraan tilanteessa, joka sekin vähentää pikselien tarvetta. Paljon kennon pikselimääriä enemmän merkitystä on taiteellisella silmällä, valaistuksella, sekä riittävällä objektiivin käytöllä, jotta sen toiminnasta pääsee kärryille eri tilanteissa. Nykyinen Canonin kroppikennojen lähtöobjektiivi EF-S 18-55 mm 3,5-5,6 IS STM (tjsp) riittää ihan oikeasti suurimpaan osaan keskivertokuluttajan arkipäivän kuvaamisista. Se mitä isoilla pikselimäärillä käytännössä saadaan kuluttajamarkkinoilla aikaan, on lähinnä tarvetta uusille optiikoille, jotka voidaan luonnollisesti myydä kalliimmalla. "Suttua komisario Palmu, suttua!" Tämän käsityksen saa kun katselee 200 %:n suurennoksella tietokoneen näytöltä, eikä tulosta esimerkiksi edes A3 kokoa koskaan, tai katsele kuvia 55" telkusta (jonka reso on 1080p tai 4K parhaillaankin). Suuret pikselimäärät auttavat myös uusien tietokoneiden myynnissä sekä kovalevyjen kaupassa. Työkalut valitaan kuitenkin enemmän sen mukaan mitä tarvitaan; ainoa syy sille että omistan 5DIV:n on siinä, että halusin parempaa automaattitarkennusta. Peilittömälle minulla on toinen tarve, joka ei sovi yhteen nykyisen tarjonnan kanssa.
Eilen katsoin elokuvan The dawn of the planet of apes. Se on kuvattu Arri Alexa -kameroilla originaaliformaatissa ARRIRAW 2,8K Hyvin riittää tarkkuus.
entä se polttoväli? lyhyttä polttoväliä löytyy vielä, mutta uusien teleobjektiivien valmistus lopetettiin jo aikaa sitten tätä Schneider 800mm f/12 Apo-Tele-Xenar Schneider 800mm f/12 Apo-Tele-Xenar - Photography Life on joskus myyty uutena - ei myydä enää
Monesti kuulee puhuttavan vain kameran megapikseleistä, mutta ei tulla ajatelleeksi, että myös objektiivilla on suuri merkitys saatavaan resoluutioon. Samoin puhutaan kennon dynamiikasta, mutta todella todella harvoin kuulee puhuttavan dynamiikasta liittyen objektiiviin. Kuitenkin: Lähtötilanteessa meillä on 22,3 megapikselin Canon EOS 5D Mark III kamera ja Canon EF 28mm f/1.8 USM objektiivi. Kummalla keinolla saamme lisättyä megapikseleitä enemmän, vaihtamalla objektiivi vai vaihtamalla kamera? Canon EF 28mm f/1.8 USM - DxOMark 1. Vaihtoehto: objektiiviksi vaihdetaan Canon EF 35mm f/1.4L II USM tulos: Sharpness kasvaa 14 P-Mpix -> 18 P-Mpix Canon EF 35mm f/1.4L II USM - DxOMark 2. Vaihtoehto: kameraksi vaihdetaan 50,6 megapikselin Canon EOS 5DS R tulos: Sharpness kasvaa 14 P-Mpix -> 17 P-Mpix Canon EF 28mm f/1.8 USM - DxOMark Huomataan, että resoluutio on yhtälailla myös objektiivin ominaisuus. Saatetaan saada suurempi parannus kuvan resoluutioon vaihtamalla objektiivi kuin laittamalla kamera vaihtoon. Samoin dynamiikkaa voi parantaa objektiivia vaihtamalla. Kameran päivittäminen ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. The dynamic range and detail resolution in images captured with this lens are extremely high. https://www.leica-camera.blog/2018/01/15/new-summicron-sl-lenses/
Juu niin siinä näyttää käyneen, että kun mentiin peilittömiin, niin joidenkin objektiivien koko kasvoi. Peilittömän objektiivit eivät olekaan kovin pieniä. AF 85mm F1.4 EF - Length 72.0mm - Lens optical construction 9 Elements in 7 Groups AF 85mm F1.4 FE - Length 99.5mm - Lens optical construction 11 Elements in 8 Groups Jos jatketaan tähän malliin, peilittömästä full frame kamerasta ei tule koskaan pienempää ja kevyempää verrattuna DSLR tekniikkaan. Tuo objektiivi on tulossa myös RF kiinnityksellä: Samyang announces the AF 85mm f/1.4 for the RF mount Leicallakin tuo näkyy niin, ettei Leica tuonut ainuttakaan pientä objektiivia SL kiinnityksellä. Niimpä jos haluaa pientä ja kevyttä, mennään edelleen vanhoilla ämmillä.
Monesti kuulee puhuttavan kamerasta ja objektiivista ja koko teknisestä ketjusta aina näyttöä, ohjelmistoa ja näytön kalbraattoria ja tulostimen profiileita myöten. Yhä vähemmän puhutaan siitä kuvaan eniten vaikuttavasta yksittäisestä tekijästä, kameran takana olijasta.
Juu tosiaan minun aikomukseni oli keskustella kameroista. Ei minulla ole tapana keskustella hitsaajistakaan, eikä sorvaajista.
Tässä kun miettii historiaa vastaan, niin itseasiassa filmiaikaan peilittömän ja SLR objektiivien erot olivat lähinnä putken pituudessa, ei niinkään linsseissä. Poikkeuksena vain 50mm ja 75mm APO. Niitä ei löytynyt vielä R kiinntyksellä. käytännössä se yksi ja sama objektiivi: LEICA SUMMICRON-R 50 mm f/2 LEICA SUMMICRON-M 50 mm f/2 käytännössä se yksi ja sama objektiivi: LEICA APO-SUMMICRON-R 90 mm f/2 ASPH. LEICA APO-SUMMICRON-M 90 mm f/2 ASPH. Mutta sitten kun tuotiin APO merkintä 50mm polttovälille: Leica APO Summicron-M 1:2/50 mm ASPH. Nyt sitten kun on menty digiaikaan, on kuvanlaadun osalta vaatimukset kasvaneet ja halutaan esim. Leican tapauksessa APO merkintä jokaiseen objektiiviin. Tuo APO sitten mutkistaa asioita. APO-Summicron-SL 50 f/2 ASPH. Nyt sitten onkin menty jo huomattavasti monimutkaisempaan rakenteeseen. Eikä syyt niinkään olleet peilittömään siirtymisessä, vaan kuvanlaatuvaatimusten kasvu näyttää mutkistavan asioita, nostavan hintaa ja lisäävän kokoa sekä painoa. Tuo kuvanlaadun paraneminen ei ilmeisesti olisi onnistunut DSLR kameroilla.
Menet täydellisesti metsään näissä keloissa vertaillessasi vain (yhden) eurooppalaisen pajan tuotteita. Voisit myös huomioida että Leica LTM ja M ovat myös lyhyen runkopaksuuden mountteja. Ei tietoa ja tuntemusta, ei kykyä analyysiin. Vain markkinointitekstien huumaa. Anteeksi mutta niin se koko ajan näyttää minusta.
Tuskin tunnetaan Tamronin uutta 35/1,4 SLR objektiiviakaan. Massaa on mutta niin lie laatuakin? SLR-objektiivien kehitys on siirtynyt toisaalle. Toki Nikon on julkaissut viime aikoina joitain telejä, mikä onkin luonnollista.
Toisaalta SL objektiivit ovat huomattavasti myös S objektiiveja monimutkaisempia rakenteeltaan: APO-Summicron-SL 50 f/2 ASPH. Summarit-S 70 f/2.5 ASPH.
Aika moni lukijoista on huomannut aiemminkin, että IF AF automaattitarkenteiset objektiivit ovat historiallisia manuaalitarkenteisia monimutkaisempia rakenteeltaan.