Toisaalta tässä vertailussa Canon RF 50mm f/1.2L USM ei enää pärjää. Nikon Z7 kamerassa on 45,7 MP kenno, kun Canon EOS R kamerassa vain 30,3 MP. Tästä syystä lukemaa sharpness ei voi suoraan verrata, mutta jos laskee mitatun ja kennon resoluution suhteen prosentteina, niin NIKKOR antaa suuremmat prosenttilukemat. Sharpness ja prosentit kennosta Canon RF 50mm f/1.2L USM - 22 P-Mpix - 73 % kennosta ON NIKKOR Z 50mm f/1.8 S - 37 P-Mpix - 81 % kennosta Canon RF 50mm f/1.2L USM on Canon EOS R vs Nikon NIKKOR Z 50mm f/1.8 S on Nikon Z7 Johtopäätöksenä: molempi parempi - eli sekä peilittömyydestä että pienemmästä aukosta on hyötyä, kun halutaan parasta mahdollista kuvanlaatua.
No jaa... jos muistan, täytyy sitten joskus vielä tutkia tarkemmin, kun tulee Canon EOS R5 ja ne ehkä tekee testit vielä käyttäen sitä. Sen jälkeen täytyy tutkia, kumpi on parempi. Canon himmennettynä aukolle f/1.8 vai Nikon täydellä aukolla.
Minä taas olen elänyt siinä kuvitelmassa, että tosi tekijämies kuvaa taiteensa vaikka viimevuotisella vähän jo itäneellä perunalla. Ja että se on taas enemmän meidän amatöörien touhua se romuista ressaaminen...
Joku ehkä ajattelee, ettei Micro Four Thirds System objektiiveja voi noin suoraan verrata full-frame 35mm objektiiveihin, koska FULL FRAME OBJEKTIIVIT OVAT NIIN PALJON PAREMPIA... Mutta hei miettikääs tarkemmin. Micro Four Thirds System objektiiveilla on yksi etu puolellaan verrattuna full-frame 35mm objektiiveihin. Niillä voi tarkentaa huomattavasti lähemmäs. Lähin tarkennusetäisyys 24 mm polttovälillä: perintei full-frame 35mm - 0.7 m Micro Four Thirds System - 0.2 m Lähin tarkennusetäisyys 400 mm polttovälillä: perintei full-frame 35mm - 4.7 m Micro Four Thirds System - 1.15 m Monen valokuvaajan käyttöön Micro Four Thirds System on jopa se parempi valinta.
En ymmärrä, niin en ymmärrä. "Digikameroihin liittyvät keskustelut." Kuitenkin ensimmäinen kirjoittamasi lause kertoo vain ja ainoastaan valokuvaajasta, mutta ei mitään kameroista. Toinen lause kertoo vain ja ainoastaan valokuvaajasta, mutta ei mitään kameroista. Sun viesti menee todella pahasti ohi otsikon.
Tai sitten ette vain ymmärrä, mitä tarkoitin. En tarkoita asiakkaalla kamerakauppiaan asiakasta. Tarkoitan asiakkaalla valokuvaajan asiakasta. liike: Valokuvauksen erikoisliike Lahdessa ja Hollolassa Kuvamestarit | Nopeaa palvelua ja laadukkaita kuvia Asiakas menee valokuvauksen erikoisliikkeeseen Lahdessa. Ei sillä ole tässä kohtaa mitään merkitystä, mitä valokuvaaja haluaa. Jos valokuvaajalla ei ole mahdollisuutta ottaa sellaista kuvaa, jonka asiakas haluaa, asiakas poistuu ja lähtee etsimään seuraavaa valokuvauksen erikoisliikettä. Joten kuvamestareiden on vain pakko hankkia ne peilittömät järjestelmäkamerat ja objektiivit niihin. Heille ei jää mahdollisuutta valita toisin.
Mikäs huumoriketju tämä oikein on? Mitä olen F/0.65 objektiivejä huvikseni suunnitellut (ei ole toteutettu), niin kyllä niistä aika pian näkyy, että suorituskyvyn huippu sattuisi jonnekin F/2.0:n kieppeille. Sen jälkeen objektiivi on huonompi kuin lähtökohtaisesti F/1.4 aukolle suunniteltu objektiivi. Valovoima ei tule ilmaiseksi, yleensä siitä maksetaan sitten kun pitäisi aukkoa kutistaa. Ja tämähän tapahtuu silloin, kun syvyysterävyysaluetta halutaan enemmän. Valovoimaa ja pientä aukkolukua halutaan järjestelmäkameroihin osittain sen takia, että sillä saadaan lisää valoa kennolle. Mutta pääasiallisesti taitaa kuitenkin mennä syvyysterävyysalueen hallinnaksi. Siinä tilanteessa taas micro 4/3 järkkärit eivät vastaa täyskennoista. Syvyysterävyysalueen pituuteen vaikuttaa oleellisesti polttoväli. Pääsääntöisesti mikro 4/3 tapauksessa syvyysterävyysalue on pidempi, kinokoolla se saadaan kapeammaksi. En ole oikein hahmottanut käyttäjän kannalta sitä oleellista eroa peilittömien ja peilillisten välillä. Peilittömien edun piti olla kevyemmät ja halvemmat objektiivit, mutta koska niihin on nyt ruvettu puskemaan valovoimaa vielä entistäkin enemmän, objektiivien koot, painot sekä myös hinnat ovat kasvaneet aiemmista. Peilittömien runkojen pitäisi olla halvempia kuin peilillisten, mutta markkinat nähtävästi haluavat maksaa niistä enemmän. Lähinnä laajakulmien osalta peilittömillä on etunsa, niiden kanssa voidaan laajiksen koko pitää pienempänä. Teleobjektiivien osalta peilittömillä rungoilla ei käytännössä ole etua peilillisiin verrattuna. Käytännön erona käyttäjän kannalta peilittömän osalta näen myös automaattitarkennuksen koko kuvakentän ylitse. Optiikkasuunnittelun näkökulmasta näen kylläkin peilittömien osalta helpotuksia suunnitteluongelmiin, mutta käytännössä tämä tarkoittaa myös peilijärkkärien suunnitteluongelmien vaihtamista peilittömien suunnitteluongelmiksi. Peilittömien klassikko-ongelma on esimerkiksi reunakentän pääsäteen tulokulman hallinta, joka ei ole niinkään peilillisien osalta tullut vastaan.
Aivan samaa olen ihmetellyt. Markkinamiehet paisuttelivat jossain kohtaa peilittömän etuja, mutta rehellisesti minun on tällä hetkellä vaikea löytää niitä. Sitten kun jotain eroja löytyy, ne osoittautuu häviävän pieniksi. En minä oikein ymmärrä, mitä tässä on tapahtumassa. Ehkä Nikon ja Canon olisivat halunneetkin jäädä DSLR valmistajiksi ja pysyä siinä, mutta Sony pakotti heidät vastentahtoisesti tuomaan myös peilittömiä.
Minähän olen ihan vain autuas moukka, joka ei tiedä taiteesta pöläystäkään. Koulutus on enemmän tekniseltä puolelta, enkä lukion kuviksentuntien jälkeen - joita kyllä otin paljon valinnaisiakin - ole mitään taideopintoja harrastanut. Parilla keikalla olin erään paikallisen lehtikuvaajalegendan mukana assarina ihan vain huvin vuoksi. Eipä se silti estä mielestäni nauttimasta kuvataiteesta tai vaikkapa musiikista kaikissa sen muodoissaan. Vaikka ehkä pidänkin osaa modernista/postmodernista taiteesta haukotuttavan itsetarkoituksellisena pa... Mutta mitä tähän lausumaani - joka tietenkin pilke silmäkulmassa lausumahan loihe on - tulee, niin muistelen niitä vanhoja filmiaikoja usein, kun kuka milloinkin mitä kalustoa hehkuttaa. Tai kun itsellä alkaa iskemään hillitön tarve hankintoihin. Vaikka minullakin oli alusta alkaen sentään automaattitarkentava runko, ovat mieleeni painuneet eniten ne hetket vanhempien manuaalitarkenteisten vehkeiden kanssa. Yhden kameraseurainvälisen voiton nappasin mustavalkovedoksella, jonka olin napannut Olympus OM-2:lla ja Tamronin 35-135 -millisellä zoomilla. Ja vannon ja vakuutan, ettei sen kuvan tarkentamiseen ja sommitteluun ollut kovin montaa kymmenessekuntia aikaa, sillä tämä kuvan kohteena ollut nuori neitokainen ei juurikaan suvainnut itseään kuvattavan. Halusi tosin siitäkin huolimatta myöhemmin itselleen vedoksen tuosta kuvasta. Eikä muuten ollut silmätarkennusta siinä Olympuksessa... Muita lemppareitani olivat mm. vanha kunnon Pentax 6x7, ja myöhemmin Zenza Bronica ETRS, joka oli ensimmäinen keskari, johon minulla oli lukionöösinä varaa. Noiden vehkeiden peilien paukkeessa oli senttä tunnelmaa! Myös Nikonin F3 kuuluu ikiaikaisiin suosikkeihini. Pointtina kuitenkin se, että hyviä kuvia on otettu maailman sivu paljon nykypäivän vehkeitä simppelimmillä laatikoilla. Kyllähän toki joku silmän kuva-alalta löytävä automaattitarkennus helpottaa kuvaajan elämää, mutta ei se mitenkään pakollinen ole. Sitäpaitti jossain studiossa yleensä kuvataan muutenkin sellaisilla aukoilla, että kasvot ovat kokonaan terävät. Olen ihan ammattilaiselta kuullut sellaistakin, että isossa osassa leipätyöstudiokuvausta käyttävät ihan tavallista 6D:tä, koska resoluutio riittää ja kamera on mukavan kevyt. Nuo Noct-Nikkorit ja muut vastaavat ovat toki hienoja "tour-de-forceja" valmistajilleen, mutta niiden tarkoituksenmukaisuus ja tarpeellisuus ovatkin sitten vähän kyseenalaisempia ihan todellisessa käytössä. Leican 50-millinen Noctilux on sentään vielä hyväksyttävän kokoinen... "Syväterävyyden hallinta" ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ampuu aina ja kaiken suurimmalla mahdollisella aukolla...
Tarkoitat ilmeisesti sitä filmiä käyttävää SLR kameraa esim. Leica R kameraa. Silloin kun kuvattiin filmillä, peilittömään ei ollut mahdollista saada mitään nykypäivän sähköistä etsintä vastaavaa. Nyt kun kuvataan digitaalikameralla ja peilittömässä kamerassa on laadukas sähköinen etsin, tuo ajatuksesi ei enää oikein toimi. Jos Canon EOS-1D X Mark III on tämän hetken se paras peilitön kamera, siitä puuttuu enää tuo sähköinen etsin ja siinä kohtaa peilittömällä ei enää olisi montaa etua. Tuo sähköinen etsin siihen DSLR kameraan kuitenkin varmasti voitaisiin lisätä. Nyt kun kamerassa on sähköinen etsin, kameravalmistaja onkin valinnut peilittömään järjestelmään vaihtamisen. Vaikkei DSLR tekniikassa olisi mitään vikaa, ei kannata jatkaa molempien järjestelmien kehitystä, vaan tuotekehitykseen käytetyt eurot käytetäänkin enää vain peilittömien kehittämiseen.
Niin... Filmiaikoina oli peilikameroita, mittaetsinkameroita ja palkkikameroita... Mutta Leica R ei kyllä ensimmäisenä tullut mieleeni esimerkkinä peilikamerasta. Aikansa niche-tuote sekin. Niin tai näin, on jännä nähdä, että kauanko peilikamerat tulevat olemaan peilittömien rinnalla. Nyt näyttää siltä, että tulevaisuudessa kaikki on peilitöntä, kun Nikon ja Canon yrittävät kilvan tavoitella Sonyn tavoittamaa etumatkaa tuolla rintamalla. Mutta silti Nikon on julkaissut D780 hiljattain, D6 on tulossa, Canonilta julkaistiin 1 DX mk III ja moni odottaa mahdollista 5D mk V:tä kuin kuuta nousevaa. Ja sitten oli tietysti EOS 90D... Mitä lasien terävyyteen tulee, niin iso osa peilittömien terävyysetua on varmasti seurausta siitä, että ne nyt vain ovat yksinkertaisesti vuosikymmenen tai kahden verran tuoreempia designeja. Hyvänä esimerkkinä Sigman 50-millinen ART-sarjalainen, joka terävyydeltään vetää monet noista Nikonin ja Canonin vastaavista alas vessasta. Sehän suunniteltiin alunperin peilirungoille. Canonin legendaarinen 50mm f/1.2 L:kin kun on tullut markkinoille vuonna 2006... Moni muu legendalasi peilikameroille on jäännöstä filmiajoilta. Mutta nämä "nykyaikaisemmat" lasit sitten toisaalta monesti painavat tonnin ja ovat puolikkaan henkilöauton kokoisia, kun suunnittelussa on painotettu vain mittausarvoja. Ei siinä, peilittömissä on ihan kiistämättömät etunsa. Se on sitten eri juttu, että kenelle se peilittömyys tuo kuinka paljon lisäarvoa. Ja niin laadukkaaseen EVF:ään en ole vielä törmännyt, että se vastaisi perinteistä prismaetsintä.
Juu ei nämä uudet peilittömät anna aihetta vaihtaa koko kalustoaan. Mutta näinhän se nykyään menee aivan kaikessa. Vaikea on nykypäivänä keksiä, että mikä tuote olisi niin paljon edeltäjäänsä parempi, että jo sen paremmuuden vuoksi lähdetään uusimaan koko kalusto. Ehkä tässä nyt enemmänkin on kyse siitä, että jos lähtee nollasta, eli tulee uutena järjestelmään, niin enää ei kannata valita DSLR valikoimasta. Naapurifoorumilla haukutaan jatkuvasti muut merkit, mutta kehutaan Canonia. Yhdessä asiassa Canon kuitenkin mielestäni epäonnistuu. Canon RF 50mm F1.2L USM muuttaa kokoaan (vetoisuuttaan) tarkennettaessa. Tämä aiheuttaa objektiivin hengittämisen ilmaa objektiivin sisään ja sieltä ulos. Pölyisessä ympäristössä käykin nopeasti niin, että objektiivin sisälle kertyy pölyä ja likaa ja tämä pitkässä juoksussa ongelmallista. Tässä ihmetellään, että kuinka Canonin L sarjan objektiiveihin sitä pölyä joutuu, vaikka niiden luvataan olevan tiiviitä. En sitten tiedä oliko vain väite ilman todellisuuspohjaa vai puhuuko totta.
Ei välttämättä ihan noinkaan. Peilikameroilla kun nääs on varsin leviät, korkiat ja komiat käytettyjen objektiivien markkinat, joka on varsinkin harrastajalle pieni suuri siunaus. Hyvää lasia kun on tarjolla yltäkylläisesti hyvin paljon halvemmalla, kuin uutena. Se kun oli yksi harmini silloin, kun vielä Fujin peilittömällä kuvasin; lasi oli pirun kallista, eli nuukuuteni yläpuolella. Canonin tai Nikonin peilijärjestelmille sen sijaan edullista ja laadukasta lasia on tarjolla lähes runsaudenpulaksi asti. Ja Tamron ja Sigma näyttävät kilvan taas tuottavan sitä peilittömien huippulasien veroista kamaa kummallekin peililliselle bajonetille. Puhumattakaan sitten tietty akkukestosta... Kuvasin juuri 6D:llä yhdellä akullisella reilun 1400 kuvaa, ennen kuin kamera ilmoitti olevan soveliasta tuikata akku laturiin ja levätä hetki. Fujia sai ladata melkein joka reissun jälkeen. Ja jotkut Sony-miehetkin valittelevat - edelleenkin - akkuja menevän kuin lippaita talvisodassa. Juu, saahan niitä kaupasta, mutta niillä on hintansa ja niiden lataamisessa on oma hommansa. Tosin tässä suhteessa asiat ovat peilittömien kantilta olleet paranemaan päin, ainakin pääpiirteittäin.
Mikä ihmeen perinteinen fullframe 70 cm! Leica M. Antiikkia se on. Kannattaa valita lähemmäs tarkentavia. Vaikka perinteisiä. En ole koskaan huomannut kenenkään väittäneen fullframe- optiikoiden olevan parempia kuin m43. Päinvastoin kylläkin, koska pikkukennossa on oltava todella tarkka objektiivi.
Tosin kun tarkemmin tutkii, tuosta ongelmasta näyttää pääsevän 72 euron kustannuksin. "Objektiivin kunnollinen pöly- ja roiskesuojaus vaatii erikseen myytävän Canon-suojasuotimen käyttöä." -> Canon 77 mm Protect Lens Filter #2602A001
Sulla on kaksi asiaa jäänyt huomaamatta. 1. Objektiivisovittimella saat kaikki DSLR objektiivit myös peilittömään ilman mitään ongelmaa. Tuo ensimmäisen kappaleen argumentti ei toimi. 2. Nykyään myös tuota kameran akun lataamista on kehitetty. Voit alkaa ladata akkua kameran USB liittimen kautta ja samalla jatkaa kameran käyttöä. Juuri kuten videossa opastetaan: Polaroid PS300 -varavirtalähde Polaroid PS300 -varavirtalähde – Yli 20 000 mAh – Varavirtalähteet – Puhelimet – Verkkokauppa.com Et tarvitse useampia akkuja.
Panasonic LUMIX S Series Camera Tutorial: USB Power Charging Toisaalta nyt ollaan Canonin peilittömiä koskevassa ketjussa, eikä tämä suoraan liity Canonin peilittömiin, jos niissä lataus ei toimi samalla tavalla. Kuitenkin, jos Panasonic on ratkaissut ongelmat näin, luulisi Canonin pystyvän samaan - esim. kamerassa Canon EOS R5 Kameraa Canon EOS R voi ladata USB-C liittimen kautta, mutta silloin kamera täytyy olla kytketty pois päältä. USB-C The SL2 has a USB-C connector that lets you operate the camera with an external USB-C power source for longer run-times. This connection also enables USB-C charging of the camera battery when the camera is in standby or OFF. Leica SL2 | Film and Digital Times
Ja toisaalta jos alkuperäinen ongelma oli: - DSLR objektiivin hitaampi automaattitarkennus - DSLR objektiivin alhaisempi kuvanlaatu - DSLR objektiivin pienempi aukkosuhde Niin onko mielekästä hakea ongelmia DSLR kameran ongelmien yhdestä ratkaisusta peilittömästä digijärkkäristä? Jos kokee peilittömän digijärkkärin akunkeston ongelmaksi, toinen ratkaisu voisi olla peilitön filmikamera. Kameran Leica M-A kanssa ei varmati tule ongelmia kameran akunkeston kanssa. Tosin sitten tarvitset valotusmittarin: DIGISKY DIGISKY | Gossen DSLR kameran ja objektiivien ongelmiahan tässä ollaan ratkaisemassa. Jos kaikkia ongelmia ei vielä olla saatu täysin ratkaistua, ne tullaan kuitenkin pikkuhiljaa ratkaisemaan. Lopulta DSLR tekniikalle ei jää tilaa kamerakauppiaan hyllylle.
DSLR objektiivien automaattitarkennus ei ole ollut hitaampi, vaan se on järkiinsä nopeampi kuin peilittömien. Johtuu ihan siitä, että peilittömät joutuvat tarkennusta varten lukemaan kuvasensoria, kun peilillisissä on erilliset nopeammat tarkennussensorit (jotka ovat rivityyppisiä, eivät matriiseja). DSLR-järjestelmän automaattitarkennuksen ongelma on enemmänkin vaihe-ero pohjaisen tarkennuksen tarkkuus, joka ei useimmissa kuvauspaikoissa ole ollut suurempi ongelma. DSLR-järjestelmä on tämän vuoksi monimutkaisempi valmistaa, kokoonpanna ja kalibroida kun peilittömät. DSLR-objektiivien kuvanlaatueroa voi teoriassa olla odotettavissa lähinnä normaali- ja laajakulmilla, painottuen laajakulmiin. Telepäässä eroa ei ole. Tämäkin on tosin osatotuus, sillä peilittömien objektiivityypit ovat uudempia kuin DSLR:ien. Esimerkiksi Canon on itsepintaisesti ja tietoisesti ollut päivittämättä EF 50/1.4 USM objektiiviä DSLR-puolella. Kyseinen objektiivi on 80-luvun Ultron-rakenteen johdannainen, eikä se ole merkittävästi muuttunut 40 vuoteen. Sigman 50/1.4 Art taas oli ihan tämän vuoksi toiselta planeetalta julkaisuhetkellä. Paremmat DSLR-objektiivit ovat raskaampia ja monimutkaisempia kuin peilittömien versiot pidemmän takapolttovälivaatimuksen takia; uusimmat DSLR-objektiivit noin 50 mm:n polttovälistä alaspäin ovat kaikki retrofokuksia, joka järkiinsä kasvattaa nokkalinssien kokoa. Takapolttovälivaatimuksen merkitys pienenee 70 mm polttovälin kieppeillä. Peilittömiin on tosiaan mahdollista tehdä valovoimaisempia objektiivejä, jotka saadaan staattisissa tilanteissa tarkennettua paremmin kohdilleen. Mutta tarkennus itsessään rajoittaa sovellusalueita, urheilukuvaus peilittömällä olisi minulle edelleen kysymysmerkki. Samalla suurempi valovoima tuppaa painottamaan linssin käyttöä, sillä aukkoa kuristettaessa suorituskyky tuppaa olemaan heikompi, mitä valovoimattomimmilla objektiiveillä on samalla aukolla. Mikäli aikoo kuvailla landscape-kuvia, siihen tarkoitukseen pienemmän valovoiman laajakulmaobjektiivi voi antaa aidosti laadukkaamman lopputuloksen kuin valovoimaisempi tapaus. Peilittömien ehdoton etu on minusta keveys ja potentiaalinen samantasoisten objektiivien pienuus. Ikävä kyllä suunta näyttää olevan sellainen, että peilittömistä tulee kalliimpia, painavampia ja isompia kuin DSLR-järjestelmistä. Ei sen näin pitänyt mennä. EF50/1.4 USM:n peilitön vastine olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, sen pitäisi olla samalla valovoimalla pienempi ja sillä pitäisi olla parempi MTF.