Musta tuntu että melkein vuosi meni kun noita nikonin peilittömän asetuksia säädin. Jos peilitöntä on ostamassa, niin kannattaa varautua säätämiseen. Kun jokaisella on kuitenkin ne omat toiveet miten kamera pitää toimia. Mutta kun ne on saanut kohdilleen, niin sitten se kuvaus on kyllä luontevaa. Kuitenkin itse näen että peilittömien tarkennus on vielä vaiheessa. Erilaisia tarkennustiloja on aivan liikaa peilittömissä ja ne pitäisi saada älykkäämmin tiivistettyä..
Tuli todettua sivulle kääntyvän näytön ja akkukahvan yhdistelmän ihanuus. Studiossa kontittiin melkein tunti 1-vuotiasta kuvaten. Ei tarvinnut ihan laattian rajassa konttia kun otti pystykuvia käännetyltä takanäytöltä sihraten.
Minä olen tuota meidän yksivuotiastamme kuvannut paljonkin ulkona takanäytöltä, kun ei tunnu muuten oikein ehtivän perään. Ja just pystykuvina. Jotenkin vaakakuvissa tuo sivulle kääntyvä näyttö tuntuu vielä hämäävän, en oikein osaa vielä sommitella nopeasti sen kanssa. Mutta pystyhommissa just hyvä. Noin muita canon-uutisia: odottelen sen uuden 50/1.8 RF-lasin saapumista varsin malttamattomana. Esitin paikallisen fotoliikkeen (Fotoman) pitäjälle pyynnön (=vaatimuksen), että sellainen pitäisi olla mitä pikimmiten. Lupasivat soittaa heti kun ensimmäisen saavat. Pitänee sitten laittaa kokemuksia, jahka sellaisen saan rasvaisiin näppeihini. Tähän mennessä hankkimani natiivilasit ovat olleet varsin kivoja. RF35/1.8 Macro on oikein mukava, ja Samyang 85/1.4 varsin loistava. Saas nähä, mihin tuo "nifty fifty" pystyy. Ihan off-topicina pitää muuten antaa Fotomanille pieni kiitos. Reilun vuoden kokemuksen perusteella tuntuvat suhtautuvan varsin positiivisesti asiakkaisiin.
Nyt kun kahtena päivänä oon käpäälly omaa R6:ta niin huomaa kuinka köppääset R:n nappulat on. Samoin kantikas ohut muotoilu tuntuu huonommalta. R6:n vakaaja tuntuu tosi hyvältä EF 135/2 L:n kanssa, mutta Sigman 12-24:n kanssa ei niinkään. Ihan alustavaa testiä vasta oon kuvannut. R6 pääsöö lauantaina ekalle työmaalle, siihen asti R laulaa ja R6:ta vasta testataan.
Täytyy sanoa että kyllä R6 tuntuu käteen hyvältä. Pyöristynyt muoto on hyvä. Joistikki on paljon parempi toiminnaltaan ja sijoitukselta kuin 5Deissä, nyt se on niinkuin pitää ollakkin, vanhat tosi-kökköjä. Näytöltä pystykuvia ottaessa akkukahvan joistikilla on hyvä siirtää tarkennuspistettä mihin pitää, siinä kun takanäytöltä pisteen siirto ei oo hyvä. Runkovakaaja on mainio juttu, onon. Akkujen lataaminen suoraan kamerassa toimii paremmin kuin R:ssä. Virtakytkimen nystyrä helepottaa sen käyttöä, sitä kun tässä käyttää enempi kuin peilikameroissa tarvitsee ikinä. Valotusmuodon pyöritettävä nuppi on hyvä, tosin siitä tarvitsen vain 2 asentoa, M-valotus ja videokuvaus…muille mulla ei oo käyttöä. On aika kätevät noi kiekot, ja herkkyydensäätö ylätakarullalla on ihan kiva, objektiivin etusäätimeen voi laittaa kelviinisäädön. Salamasynkan tuntuu saavan sähköisellä etusulkimella 1/250 sek R:n 1/200 sek sijaan, pieni parannus. Miinuksena pc-synkkajohron puuttuminen akkukahvasta kun vertaa R:ään. Ja niitä pikseleitä sais olla se 30 miljoonaa….
^ Mua ei R:ssä oikeastaan tuo tarkennuspisteen siirto takanäytöltä haitannut, päin vastoin. Oli hyvinkin toimiva siinä. Paitsi tietenkin hansikkaat kädessä... Toki onhan se parempi, että on mahdollisuus kumpaankin, fyysiseen ohjaimeen ja sitten siihen hiplausnäyttöön. Tuo Canonin rupelinäyttö taas on jotain, mikä ei mulla koskaan toiminut kentällä ihan ihanteellisella tavalla. On nimittäin vaakakuvia ottaessa aivan hanurista, jos rungossa on kanttirauta kiinni jalustakiinnitystä varten. Ja koska tuo R oli mun ensisijainen maisemakamera, niin siinähän oli kanttirauta melkein aina kiinni. Pystykuvissa kyllä hyvä, mutta melkeinpä sanoisin, että Fujin toteutus on se fiksuin; siis näyttö taittuu kahdella saranalla, vaakaan tai pystyyn. Ainakin mulle se olisi ehkä se optimi. Näköjään Nikon on ottanut ideasta kopin uuden Z9:nsä kohdalla. Mutta se on kiva, että on nykypänä valinnanvaraa niimpal kö on. Hyviä kameroita löytyy peilittöminä täyskennoisina ainakin kolmelta valmistajalta. Ja kaikkiin löytyy enemmän tai vähän vähemmän enemmän hyvää lasia. Valinnanvaran määrässä on sitten toki vähän vaihtelua... Siltikin, kyllä nykypänä kuvaajaa melkeinpä hemmotellaan.
Itten R:llä oo ottanut yhtäkään kuvaa ottanut ilman akkukahvaa, on heti paketista avattuna ensin ruuvattu kahva kiinni, muotokuvaaminen on mun ykkösjuttu, aika usein pystykuvaa. R:n silmäntunnistus varsinkaan liikkuvilla lapsilla ei oo 100%:nen, joten välillä joutuu vaihtamaan pistemittaukselle ja silloin kun käsi on pystykuvauskahvalla ja kuvaa takanäytöltä vaakasuoraan käännettynä niin tarkennuspisteen vaihto näytöltä tökkii. Silloin joistikkijuttu on hyvä. sitten näissä tuunattavissa kameroissa pitäis saada ei toivotut/täysturhat haitalliset ominaisuudet hukutettua valikoiden pohjamutiin ettei ne mene vahingossa päälle. Laittaisin heti sinne auto-ISOn ja näytöltä tökkäämällä tarkentamisen & laukaisun samantien. Viimeksi mainittu ”ominaisuus” meni mulla kerran sateisella kelillä hautajaiskuvauksen aluksi päälle. En muistanut mistä sen saa pois, piti ottaa vauhdissa kuvia…ja joka kerta kun nenä koitti märkään takanäyttöön niin kamera tarkensi nenän kohtaan ja otti samantien kuvan…hitsihitsi…lopuksi otin takanäytöltä kuvia ja vasta tilanteen rauhoittuessa sain tuon nörttitoiminnon pois päältä ja tilanne rauhoittui.
Fujin X:llä on menty nyt muutama vuosi, ja juuri äskettäin tuli tutkittua houkuttelisiko vaihto Canonin tai Nikonin täyden kennon peilittömään. Lopputulos, ei houkuttanut. Syynä ennenkaikkea hillittömän kalliit hinnat. Seuraava syy se, että näissä alkaa olla ominaisuuksia aivan poskettoman paljon, joista suurin osa omaan käyttöön tarpeettomia. Rahalle saa aika huonosti vastinetta, jos ei kuvaa videota eikä tarvitse nopeinta automaattitarkennusta. Omat maisema- ja dokumenttikuvaukset onnistuu kyllä vanhemmillakin vehkeillä, ja hyvä niin. Ei ole vanhempien optiikoidek laatu mihinkään hävinnyt. Jotenkin tuntuu että kun nämä uudet järjestelmät alkaa laskentateholtaan lähestyä vanhempia konesaleja, niin on oikeastaan aika mukava veivata kuvia vanhemmilla, hitaammilla ja joskus manuaalitarkenteisilla vehkeillä, ja vieläpä samalla säästää isot kasat fyrkkaa. Ammattilaiset toki erikseen, ja ne ketkä ”tarvitsevat” äärimmäistä nopeutta yms. Kameroiden kehitys vaan mennyt sen verran pitkälle, ettei uusimmat mallit enää tunnu itselle tarpeellisilta. Olenko tullut vanhaksi?
Todennäköisesti, siis tullut vanhaksi . Itsellä sama juttu ettei uudet ominaisuudet houkuttele, eikä niitä tarvitse omaksi iloksi kuvatessa. Mutta sen verran 'hulluutta' on jäljellä että kameran pitää tuottaa myös omistamisen iloa ja houkutella kuvaamaan. Siksi kalustoa tullut veivattua ja samalla pidettyä talouden pyöriä pyörimässä omaa suurella vaivalla hankittua rahaa polttaen. Ensimmäinen digipokkari Canon, pitkä lenkki erilaisia digikameroita monen merkkisiä ja Canonin täyskennoiseen peililliseen pääsin. Mutta en peilittömään mallistoon. Siinä kohtaa valinnat meni eri suuntaan ja menossa kaluston raivaus. Jäljelle jäävillä pystyy hoitamaan kaikki kuvaustilanteet niin kauan kuin kalusto vaan toimii ja tarvittaessa joku osaa ja suostuu korjaamaan ja itsellä pysyy kamera vielä käsissä.
Itte oon tullu vanhaksi, mutta mulle ei kaikki vanhat ominaisuudet oikein toimi. Osa uusista on ihan tervetulleita. YT-juttujen takia video-ominaisuuksia on tullut käytettyä. R6 on aika mukava…mutta pikku-Sony ZV-E10 menöö toisinpaikoin ohi.
No näinhän se on. Itsellä on pyörinyt ajatus Leican hankkimisesta aina siitä asti, kun kameroiden maailmaan tuli perehdyttyä. Jäänyt kuitenkin toistaiseksi hankkimatta, ihan hintasyistä. Mutta nyt kun kattelee niin pääsee Canonin ja Nikonin rungoillakin jo heittämällä viiteen tai kuuteen tonniin, niin tuntuu tuo hintaero kaventuneen aika olennaisesti. Voi olla että tuolta pohjalta tulee joku päivä vielä itselle myytyä ajatus ja perustelut Leican hankkimisesta. Hintalaatusuhde niissä ei ole koskaan ihan huipussa ollut, mutta toisaalta ne tarjoaa yksinkertaisen käyttöliittymän, jollaista ei muilta merkeiltä nykyään tahdo löytyä, lippulaivamalleista ainakaan.
Aika pieni kokemuspohja, itse asiassa. Mutta just niissä kalliimmissa malleissa on minusta parempi käyttöliittymä (tai ergonomia) kuin halvemmissa. Consumermalleissa on säästelty paria nappulaa, joten jotain säätöä joutuu hakemaan menuista. Ammattimallissa se nappi on siinä sormen kohdalla.
Canon 5D IV ei nyt vielä mikään Pro-malli ole mutta ehkä ergonomisin kamera omaan käyttötapaan, mikä itsellä ollut. Mutta jotain siinä oli miksei se houkuttanut kuvaamaan eikä tuottanut sitä haluamaani omistamisen iloa. Vaihdon Leica SL:aan ja peilillisenä kamerana Nikonin Df. Noilla kuvaa kyllä ne minun jäljellä olevat ottamattomat kuvat.
Kun Nikonilla on oma fanikuntansa…ja nyt taas Olympuksellakin on omansa, niin tuntuu jotenkin yksinäiseltä kun ei viitti niihin ketjuihin kirjoitella. Kumpaakin näitä on mulla ollut omistuksessa mutta silti…. Itte tykkään R6:lla kuvaamisesta, runko on justiin sopivan kokoinen käteen kahvan kanssa kun kuvataan. Noi Olympukset on sitten paremmin varmuuren vuoksi mukana pirettäviä hätävarakameroita RF optiikat on vähän liian suuria. Onkait täällä vielä muitakin Canonilla mielikseen kuvaavia? Vai onko?
On täällä ainakin yksi. Tosin, nuo eri tuotteiden merkit ovat minulle sinänsä aivan sivuseikkoja ja kameroitakin on täällä useampaakin eri merkkiä, muista tuoteryhmistä puhumattakaan.
Täytyy kyllä myöntää ettei jaksa hirveesti innostua uusien kameroiden ominaisuuksista, on noi kuvaushommelitkin vähenemään päin. Ei oikeen voi perustella minkään vekottimen hankintaa, eres ittelle.
^ Sellaista se on usein kaikenlaisten tavaroiden kanssa. Ensin on kova hinku jotain hankkia, ja sitten kun hankinta on toteutettu, niin jonkun aikaa sen uuden hankinnan kanssa touhutaan aktiivisesti, kunnes into hiipuu ja alkaa taas haaveilu jostain toisesta tuotteesta.
Jep, näin kävi 50 v. sitten häiden jälkeen kun EXA-1 kuvat ei tyydyttäneet, vaihdoin Agfamatic 300 sensoriin minkä vaihdoin muutaman kasetin jälkeen Minoltaan, jne,jne,jne ______________________________________________