Juu, lähelle meni, mutta ei ihan. Tuossa vaiheessa (1989) ei käytetty mallimerkinnän edessä ”E”-kirjainta kertomassa keskiluokasta, se tuli vasta faceliftissä 1993 samalla kuin ”190” ristittiin ”C”-sarjaksi. ”CE” on oikein, eli Coupé ja Einspritzung eli bensaruisku. ”300” on todennäköinen veikkaus, koska se oli yleisin. Tässä on kuitenkin yllättäen harvinaisempi neloskone eli ”230”, joka ei tosin ulos näy kuin takaluukun merkistä ja pakoputken häntien määrästä. Joka on omassani päivitetty tuplaksi, eli autossa on 300’sen putki, hieman avarampana mukavampi soundi, ilman silti meteliä. Minua ei teholtaan vaatimattomampi 230 haittaa, päinvastoin. Pienempi kulutus, halvempi ylläpito, eikä se 300 sekään pärjää edes perhefarkun kaksilitraiselle nykydieselille. Siis ”230CE” ja tehtaan mallikoodina ”C124”. Detaljina mainittakoon, että Vehon hinnaston mukaan tuollainen maksoi 1988 ilman lisävarusteita Suomessa 393.800 FIM, kun se yleisin sedan ”200D” maksoi 226.600 FIM, ja maksamalla vaivaisen kymppitonnin lisää sai jo S-luokan edustus-Mersunkin. Ei siis ihme, että noita ei uutena montaa tullut.
No ei. Ostin niihin aikoihin Helsingistä 94 mˆ2 kämpän, joka maksoi paljon vähemmän. Nykyisin ehkä siinä 150000, ei mikään kauppakassi siis.