Vs: Berliini Sovitaan siis, ettei kukaan enää kerro käytettyjä kuvausvälineitä. Eikä niiden perään myöskään kysellä vaan jokainen keskustelee vain ja ainoastaan siitä kuvasta. Ja varmuuden vakuudeksi deletoidaan vielä noi äskettäin syntyneet kalustoaiheiset ketjut (vääräoppiset kirjat poltetaan roviolla). Ja myös se Hipstamatic -ketju. Sittenkö olisi kivaa kun kuva on pääosassa? PS Minusta voi kyllä julkaista kuvia ihan silläkin pointilla, että niiden ottamiseen käytetty jotain tiettyä kameraa, objektiivia tai tekniikkaa. Tai että kuvan taustalla on hyvä tarina. Tai se on otettu kiinnostavassa paikassa. Nämä asiat voivat olla kiinnostavia sinänsä. Ja koska taide-elämys on aina kokonaisuus - tastähän jo sovittiin - ei niitä sovi leikata pois.
Vs: Berliini Ei kait siinä tuosta ole kysymys. Kyllä välineet ovat mielenkiintoisia ja harrastajalle olennaisia asioita. Niillä vaan ei ole mielestäni merkitystä sen suhteen, onko kuva hyvä vai ei. Sen sijaan harrastajalla on monta muuta syytä olla kiinnostunut noista asioista.
Vs: Berliini Sori liioittelin Mutta kyllä minä olen niitä jotka katsovat potrettia eri tavoin kuin tiedän, että kuvaaja on Diane Arbus. Tai maisemaa jos se on Ansel Adamsin. Ei se se ole pelkästään kuva fyysisenä esineenä tai tiedostona, vaan kaikki joka siihen liittyy.
Vs: Berliini Kyllähän kirjaakin lukee eri tavalla jos tuntee kirjoittajan muita tekstejä. Ei siinä sen kummemmasta ole kysymys.
Vs: Berliini Eli takaraivossa on jo asenne joka vaikuttaa mielipiteeseen kuvasta, pakko olla hieno kun...
Vs: Berliini Ei. Vaan kuvasta (kirjasta, sävellyksestä ja niin edelleen) yksinkertaisesti saa enemmän irti, ymmärtää enemmän kun tietää enemmän teoksen tekijästä ja muusta tuotannosta. Silloin näkijällä tai kuulijalla on myös paremmat edellytykset muodostaa teoksesta perusteltu mielipide, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Teoksia eivät tee robotit, vaan elävät ja muuttuvat ihmiset omassa historiallisessa tilanteessaan. Tuo "pakko olla hieno" oli hieman halpa heitto.
Vs: Berliini Minusta kyseessä on kaksi eri asiaa. Kun teosta arvotetaan asteikolla hyvä-huono tai vastaavalla, ei ole merkitystä teoksen taustalla. Se vaan joko toimii tai ei. Kun taas haluaa ymmärtää, miksi teos on sellainen kuin on, sen taustalla on merkitystä. Mutta vastaus kysymykseen miksi ei luo teokselle uutta arvoa, se vain auttaa ymmärtämisessä.
Vs: Berliini Tuleeko taideteoksen puhutella sinua spontaanisti? Onko spontaani reaktio siis teoksen hyvyyden mitta? Onko mahdollista, että ymmärryksen kautta saatat jopa oppia pitämään taiteesta jonka ensivaikutelma oli sinulle vähemmän myöntenen? Väittäisin, että taiteesta nauttiminen saattaa vaatia aika paljon taitoa, tietoa ja jopa vaivan näkemistä. Voidaanko tämä kanta hyväksyä?
Vs: Berliini Tunnetun tekijän teos asettuu tietysti hänen muitten teostensa luomaan kontekstiin. Silloin teosta katsellaan eri tavalla kuin tuntematonta. Joku Schjerfbeckin maalaus on erilainen katseltava, jos katsoja tuntee laajalti taiteilijan muuta tuotantoa. Sanoisin, että tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa, vaan syventää sitä mitä katsoja kokee teosta katsellessaan. (Sitä, että joku kuva on otettu jollain SchlangeFlex IIIC-kameralla, en nyt oikein osaa pitää vastaavana syventävänä informaationa, mutta ehkäpä se joillekin on. En nyt noita kameratietoja yms. haittanaksikaan katsoisi.)
Vs: Berliini Eräs hyvä työkaveri oli asemassa missä aikoinaan sai montakin hienoa juomapulloa joululahjaksi. Kaveri ei tykännyt konjakista lainkaan saatikka viskistä, mutta kun niitä pulloja alkoi kerääntymään, hän ajatteli kokeilla, josko noitten jalojuomien (lue: taideteosten) makuun tottuisi. Aina yhdeksän uutisten aikaan kaveri otti lasillisen juomaa ja siinä uutisia katsoessaan lipitti sen ja yritti nauttia. Kun pullovarasto alkoi ehtyä, oli kaveri jo niin hyvässä vauhdissa, että laseja meni muutamakin joka ilta ja lopulta noita "taideteoksia" piti ihan itse alkaa ostelemaan kun oltiin makuun päästy. Nyt on minua nuorempi kaveri jo manan mailla, sydärin sai, en tiedä mikä oli syy, ei varmaan ainakaan jalojuomat - toivon. On se helkkari kun pitää opetella väkisin jotain taidetta ymmärtämään, minulle riittää kun nautin siitä minkä ymmärrän )
Vs: Berliini Käsiteltävään asiaan kertomuksesi ei liittynyt millään tapaa. Ei sinun "pidä", ei kukaan pakota sinua ymmärtämään yhtään mitään. Ei edes sitä, että pelkästään nauttimalla siitä, mitä ymmärrät, sinä ehkä menetät mahdollisuuden enempään ymmärrykseen.
Vs: Berliini Kyllä varmasti on niin, että taiteesta nauttiminen vaatii taitoa, tietoa ja jopa vaivan näkemistä. Elämän mittaisella taipaleella tuota taitoa ja tietoa koettaa hankkia, kovasti on itselläni ainakin vielä vajaa kasetti kuitenkin. Erilaiset taidesuunnat ovat tulleet ja menneet suosikkeina. Mutta missä tahansa hetkessä teokseen tutustuminen ja sen arvottaminen on ja mielestäni tulee olla teoslähtöinen. Esimerkiksi ajatus, että tämä teos on hyvä, koska säveltäjä on uusromantiikan ensimmäisiä edustajia ja toisaalta ollut keskitysleirillä on absurdi, ihan samalla tavalla kuin ajatus siitä, että tämä konjakki on hyvää, koska kirjassa lukee niin. Kokonaan toinen asia on, että vaikkapa uusromanttinen musiikki sinänsä (tai konjakki) saattaa maistua paremmalta, jos ymmärtää sen synnyn ja historiallisen kontekstin. Siitä huolimatta siinä genressä on hyvää ja huonoa musiikkia (juomaa).
Vs: Berliini Totta. Mutta jos olisit sanonut asiaan perehtymiselle evvk. (vrt edellä), niin et noitakaan erotteluja pystyisi tekemään. Ja monesta ilosta jäisit paitsi. Ihmettelisit vain, että mistä muut keskustelevat. Sitäpaitsi ehkä jotain kestävää on asioihin perehtymiselle jäänyt. Jos ajatellaan valokuvataiteseen perehtymistä, niin ainahan siitä jotain saa omalle kuvaamiselleen. Jos ei muuta niin voi leikkiä asialla, että kuvaa sen ja sen klassikon tyylisesti, niin kuin tälläkin on kuvaketjuja. HC-B:hen liittyen. Olen kanssasi samaa siitä mieltä, että äkkiähän kuvaamiseen kyllästyisi jos vain terävyys (tai kohinattomuus, tai mikä tahansa tekninen asia) olisi tavoitteena.
Vs: Berliini Ei se todista päinvastaistakaan. Konjakki ei ole välttämättä pahaa vaikka sitä pitää kirjassa kehua. Absoluuttiseen soitinmusiikkiin puhaltaa kummasti sisältöä se, että Messiaen sävelti Aikojen lopun kvartettonsa ollessaan sotavankina.
Vs: Berliini Tuostakin tulee mieleen, että tässä hyvyydellä tarkoitetaan mielenkiintoisuutta, osin taustat tiedostaen. Pinhole voi olla mielenkiintoinen, sutattu ja tylsyyden tapoksi tuunattu digi harvemmin, vaikka pinnallisesti katsoen kuvissa ei olisi "eroa", varsinkaan Teboilin seinällä.