Vs: Wappu On hienoa, että näitä rantakalliokuvia on tullut jatkumona säännöllisesti. Toisinto kertoo meille hieman tapausta tunteville, että Helsingistä löytää paikkoja, joissa ei näy ollenkaan tai näkyy hyvin vähän ihmisen kosketus. Kuvallista ilmaisua ja hyvänä kuvana yleisesti hyvänä pidettyjen kuvan sisäisten lakien normistoa nämä kuvat toisintavat sangen laadukkaasti. Kuvakerronnallinen anti on sitten sidoksissa kuvaajan henkilöhistorian kautta tehtävään tulkintaan, jolloin itselleni tämä avautuu vastapainona kuvaajan päätyölle. Tässä esiintyy luonnon kauneus ja toisaalta voima, koska näissä kuvissa on lähes poikkeuksetta myrskyisä tai ainakin synkkä ilma. Tietäen kuvaajan huolellisen ennakkosuunnittelun kuvauspaikkojen suhteen sekä varsinkin sään ennakkoinnin huomioonottaen näiden kuvien näennäinen helppous nousee arvoon arvoomattomaan. Ilman tuota ylläolevaa holistista ihmiskäsitystä noudattavaa tulkintaa, narratiivisesti tämä avautuu minulle luonnonvoimista kertovana kuvana. Kivet ovat hioutuneet vuosituhansien saatossa sileiksi veden niitä hioessa. Kuvan nimi ei mielestäni oikein liity kuvaan millään tavalla, kuva ei tue nimeä tai päinvastoin. Nimen merkitys avautuu tietysti loogisesti päättelemällä, mutta varsinaisesti se ei tähän kuvaan sovi. T Jukka